Kateeksi käy

19.6.2017 - 6:31 | Ville Toivonen Blogi

Carabinierin omistajayhtiö Ybena AB:n osakkaat ovat omistaneet hevosia 1980-luvulta lähtien. Kuva: Anu Leppänen

Moni suomalainen ihailee ruotsalaista raviurheilua kuin uskovainen. Länsinaapurissa raviurheilun yhteiskunnallinen asema ja talous ovat eri tasolla kuin meillä, ja sen myötä moni näkee lajin heillä kuin vaaleanpunaisten lasien läpi katsottuna.

Kaikki ei tietenkään ole Ruotsissakaan niin ihanasti kuin meillä usein ajatellaan, mutta lauantaina Kouvolassa törmäsin yhteen asiaan, joka Ruotsissa on tosiaan erilaisissa kantimissa kuin meillä, ja jota ihailen suunnattomasti. Kyseessä on kulttuuri, ja nimenomaan hevosenomistamisen kulttuuri.

Kymi GP:ssä juhlineen Carabinierin omistaa hevosyhtiö, jonka takana on 1980-luvulta asti hevosia yhdessä omistanut kaveriporukka. Enemmän ja vähemmän yhdessä nämä miehet ja naiset ovat pärjänneet ja olleet pärjäämättä. Nyt, nuorina eläkeläisinä, he ovat raviuransa huipulla ja omistavat kimpassa tällä hetkellä seitsemän hevosta.

Tietysti Kymi GP -voiton jälkeen on helppoa olla aurinkoisena, mutta jotenkin tuo joukko näytti Kouvolassa sen, mikä Ruotsin raviurheilussa on paremmin kuin meillä. Joukkio ei ole Ruotsissa mitenkään harvinainen, saati ainutkertainen, vaan hevosenomistamisen juuret ovat siellä erilaiset kuin meillä. Siihen liittyvät kansakunnan yleinen vauraus, paremmat palkinnot, ravitoiminnan parempi vähennyskelpoisuus yhtiöille ja muutkin rakenteelliset asiat, mutta ennen kaikkea kyse on pitkistä juurista ja kulttuurista. Siitä, että satsataan yhdessä ja kestetään huonot ajat siinä missä paremmatkin. Siitä, että hevosen omistaminen on kova juttu ja hieno harrastus.

Kulttuuri syntyy vain ajan kanssa, ja pitää vain toivoa, että jonakin päivänä hevosenomistamisen kulttuuri on meilläkin yhtä voimakas ja hieno kuin Ruotsissa. Sitä ennen jokaisen meistä ravien parissa olevista pitää tehdä osamme tuota kulttuuria edistääksemme.

*****

Kouvolan ikävin tapahtuma oli tietysti Thunder Mcqueenin kuolema kesken kilpailunsa. Hevosten kuolemat kesken kilpailun ovat harvinaisia, mutta eivät mitenkään tavattomia tapauksia. Kun toimitaan elävien eläinten kanssa, näinkin joskus tapahtu. Tietysti oli äärimmäisen valitettavaa, että kuolemantapaus sattui ravien näyteikkunapäivänä, runsaslukuisen yleisön edessä.

Kouvolan ravirata ja Hippos hoitivat tapauksen jälkihoidon niin hyvin kuin se oli mahdollista. Asia hoidettiin radalla ja esimerkiksi kuulutuksissa tyylikkäästi, ja Hippos tiedotti asiasta nopeasti ja asiallisesti. Hevosen kuolema uutisoitiin monessa paikassa, ja hyvän tiedottamisen myötä uutisointi oli asiallista. Eri asia tietysti on, että vaikka Yleisradion toivoisi toki uutisoivan Kymi GP -raveista myös urheilullista puolta, eikä ainoastaan hevosen kuoleman.

*****

Juhannusviikolla katseet kääntyvät etenkin Pohjanmaalle, kun Powerparkin raviradalla ajetaan historian toinen Nordic King. 50 000 euron ykköspalkintoa tavoittelevat suomenhevosten ykkösrivi ja kolme norjalaista haastajaa.

Suomenhevosten taso on tällä hetkellä korkea, mutta tupsujaloista liikkeelle ei saatu kaikkein valovoimaisimpia nimiä. Tämä on suuri sääli, sillä Pekka Lillbacka joukkoineen on tehnyt valtavan rahallisen panostuksen lisäksi myös hartiavoimin töitä kisan saamiseksi aidosti kansainväliseksi. Nordic King on ykköspalkinnoltaan maailman suurin kylmäverikilpailu, ja ei voi kuin toivoa, että ulkomaalaisvieraat löytäisivät jatkossa paremmin tiensä Härmään. Kisa puitteineen ja taustoineen on ansainnut sekä katsojansa että osallistujansa.

Nyt sormella on helppo näyttää ruotsalaisia ja norjalaisia, mutta myös suomenhevosväen kannattaa arvioida suhtautumistaan kansainvälisiin tehtäviin. Yksittäisten hevosten taustavoimat eivät tietenkään ole vastuussa rodun saati lajin tulevaisuudesta, mutta jos ja kun kiinnostus kansainvälisiä kilpailuja kohtaan tahtoo olla huonoa, se on surkea signaali koko kylmäveriurheilun tulevaisuutta ajatellen. Kylmäveristen määrät ovat sen verran pieniä, että ainakin kilpailumielessä raja-aitoja pitää saada jatkossa entistä enemmän nurin. Onneksi Antti Tupamäen Polara on tänä keväänä pitänyt suomenhevosen lippua korkealla sekä Ruotsissa että Norjassa, mutta muutkin saisivat ottaa siitä mallia, vaikka astutuskausi ja alkamassa oleva tiukka suurkilpailurupeama toki pitävät suomenhevosia kiireisinä myös kotimaassa.

Jaa artikkeli:

Blogi

Jätä kommentti