”Koska sun hevoses on viimeks voittanu Vermossa”

11.10.2017 - 15:49 | Ville Toivonen Blogi

Greased Lightning Vermon voittajana 12.10. 2016. Kuva: Pekka Salonen

Otsikon lause on suoraan eilen kuolleen toimittaja-kustantaja-sijoittaja Niklas Herlinin suusta, ja se lausuttiin 12.10. 2016, päivää vaille vuosi sitten. Kysymys oli tarkoitettu Nikon isoveljelle Ilkka Herlinille ja harmikseen Niko joutui tyytymään lausumaan kysymyksen veljensä puhelinvastaajaan.

Kokonaisuudessaan juttu meni näin: ”Niko tässä moro. Oisin vaan kysyny koska sun hevoses on viimeks voittanu Vermossa. Mun hevonen voitti kuus minuuttia sitten ja totostakin on tonni fikassa.”

Niko Herlin oli äitini serkku ja hevoskimppakaverini. Omistimme yhdessä Greased Lightningin, joka oli ottanut uransa ensimmäisen ja viimeisen voittonsa tuolloin 12.10. Jännitimme kisaa Nikon kanssa Vermon rinteessä, ja esittelyn jälkeen Niko teki pientä ympyrää hiljaisella asvaltilla. ”Voi vittu nyt mä muistan miksei mun pitäis omistaa hevosia. En mä kestä tätä jännitystä.”

Jännitystä riitti sillekin illalle kosolti. Greased Lightning oli johtavan rinnalta urhea ja puristi ykköseksi, kun jo voittajalta näyttänyt keulahevonen kadotti ravinsa viimeisellä satasella. Siinä huudettiin, pompittiin ja onniteltiin toisiamme Vermon valloituksesta. Voittajaesittelyssä ämyreistä soi John Travoltan Greased Lightning.

Niko oli pelannut hevosellemme 50 euroa voittajaa ja viiden euron läpilyönnin kaksarissa, joten hän lunasti reilun tonnin peleistä. Tonni fikassa oli nasta lähteä taksilla himaan, kun oli saanut ensin viisastella broidinsa vastaajaan. Molemmille hevosharrastus oli perua kotoaan, veljesten isä Pekka Herlin oli aikanaan intomielinen raviurheilija ja hevoskasvattaja, ja sekä Ilkka että Niko palasivat harrastuksen pariin tällä vuosituhannella parinkymmenen vuoden tauon jälkeen.

 

Tuohon iltaan palattiin puhelussamme reilut kolme viikkoa sitten. Erinäisistä ongelmista kärsinyt ruunamme lopetettiin tuolloin, ja päivällä olin laittanut Nikolle tekstiviestin, jossa vain todettiin tapahtunut. Illalla Niko soitti.

En enää jäljittele hänen puhettaan, mutta tässä pääsisältö.

”Tiedän että tämä projekti oli teille pettymys, mutta minun kirjoissani tämä oli tosi hyvä juttu. Minulla on ollut kolme hevosta, joista kaksi on voittanut Vermossa, ja ne voitot ovat olleet valehtelematta elämäni tähtihetkiä. Tiedän, että hevosenomistaminen on tällaista, eikä tästä masennuta. Laitetaan uutta putkeen, soita kun on uusi derbyvoittaja katsottuna.”

Suuren Suomalaisen Derbyn voitto oli Nikolle haave, ja sen takia Greased Lightningista puhuttiin alusta asti derbyvoittajana. ”Uutta derbyvoittajaa” ehdittiin etsiä muutama viikko ja yksi löytyikin, mutta mustan tamman jo sovittu kauppa kariutui eläinlääkärintarkastukseen. Juuri nyt tuntuu, että se irtopala oli erikoisessa paikassa jostakin erityisestä syystä.

 

Yhteistä hevosta pidettiin reilut neljä vuotta, ja tuona aikana selvisi, että Niko on – oli – valehtelematta maailman paras hevoskimppakaveri. Hän oli viimeisen päälle skarppi ja kiinnostunut, mutta luotti toisten ammattitaitoon ja ymmärsi hyvin sen, mitä hän itse ymmärtää ja mitä ei ymmärrä.

Niko oli pahasti allerginen, eikä hän sen takia voinut ilmoituksensa mukaan käydä lainkaan tallissa. Niko näki osaomistamansa hevosen neljän vuoden aikana tasan kahdesti – ensin, kun se oli opetuslähdössä ja sitten tuona Vermon voittoiltana.

Opetuslähdön hevosemme juoksi huhtikuussa 2015. Tuolloin se meni yksinään 32,6 kuin hölkällä ja ajattelin itsekseni, että meillä saattaa ihan oikeasti olla käsissämme derbyvoittaja.

Opetuslähdön jälkeen istuimme täysin vastoin tapojani iltaa Vermon ravintolakatsomossa. Neljän hengen seurueessamme olivat lisäkseni Niko, Sherwood Stablen Jukka Saastamoinen sekä eräs hevoskimppakaverini, jonka nimi jääköön tässä yhteydessä sanomatta.

Tapasin mainitun hevoskimppakaverin viikkoa tuon Vermon illan jälkeen. Hän kertoi illan olleen erikoisen mukava ja totesi, että oli erityisesti kiva tavata Jukka Saastamoinen.

”Tosi tavallinen tyyppi, vaikka on niin paljon rahaa”, hevoskimppakaverini kuvaili Saastamoista. ”Sen farkkutakkikaverinkin kanssa tuli niin hyvin juttuun. Farkkutakkimiehellä ei varmaan satasen seteli kauaa vanhenisi, jos sellaisen joskus sattuisi saamaan.”

En ruvennut oikaisemaan hevoskimppakaverini käsitystä ”farkkutakkimiehen” ekonomisesta asemasta, koska vaikka se Nikon elämää leimannut asia olikin, se ei ollut hänen tarinassaan oleellista.

Nikon tarinassa oleellista oli se, että hän oli aivan erikoisen nasta jannu.

Jaa artikkeli:

Blogi

One thought on “”Koska sun hevoses on viimeks voittanu Vermossa”

Jätä kommentti