Matkablogi: Ranch Kelly virtavana Vincennesiin

29.9.2018 - 23:58 | Anne Luttinen Blogi

Ranch Kelly ja viikonloppuvieraat, kotitallin pitäjä Sari Torniainen ja Heidi Konga.

Sunnuntaina Vincennesissä tapahtuu Ranch Kellyn tulikaste Ranskan-maalla. Moni asia on uutta, mutta tuttuja ja osaavia ihmisiä on ympärillä. Mielenkiintoisia juttuja on huomattu mm. ohjastajien managereista ja kengitystietojen ilmoittamisesta.

Tarkoitus on lähteä klo 10.30 kohti Vincennesiä. Kellyllä on lääkärintarkastus klo 13.40. Koska tullaan ulkomailta, hevonen tunnistetaan ja tsekataan läpi. Sen jälkeen on ensimmäinen käynti radalla, jotta tamma saa tutustua rataan ja sen jälkeen varsinainen lämmittely vähän myöhemmin. Saara lähtee meidän mukaan ja hoitaa ilmoittautumiset ja käytännön asiat. Ne asiat eivät sinänsä mietitytä, koska hän on mukana ja opastaa tarvittaessa Hannuakin. Lähdöissä ei ole esittelyitä ja varmaan muitakin erilaisia, pieniä juttuja on.

Saaran kautta on tullut kymmenkunta kyselyä kuskien managereilta. Moni oli huomannut hevosen ja oli kysynyt, tarvitseeko kuskia. Saara oli vastannut, että ainakin ensimmäisen startin ajaa tuttu ohjastaja.

Kellyä tunnutaan seuraavan paljon koti-Suomessakin. Välillä tuntuu, että koko Suomen ravikansa seuraa ja odottaa. Se on tietysti mukavaa. Itse toivon, että Kelly olisi huomenna sellainen kuin on aiemmin ollut. Sitten nähdään, mihin se riittää vai riittääkö mihinkään. Lujaahan siinä lähdössä pitää mennä. En ole niin kauheasti perehtynyt siihen lähtöön tai vastustajiin, mutta täällä sanovat, että saahan siinä juosta. Voi ajatella, että ranskalaisille se on kuin mailin matka, kun yleensä ne juoksevat pitkää matkaa. Lähtö ajetaan isolla radalla eli tulee ylä- ja alamäki. Se luo omat mielenkiintonsa. Lähtö tapahtuu etusuoralla alamäkeen.

Paljon on uusia tekijöitä, muun muassa radan muoto. Mistähän Kellykin tietää, milloin viimeiset viisisataa metriä alkavat, kun ollaan uudella radalla? Yleensä se osaa laskea viimeisestä takakurvista, mutta nyt mennään vain yksi kierros. Hannu oli sitä mieltä, että häntä ei huoleta ylämäki niin paljoa kuin alamäki. Kun sellaiseen ei ole tottunut, hevonen voi rullia yli.

Mielenkiintoista oli se, että kengitystiedot piti ilmoittaa jo perjantaina eikä muutoksia saa tulla. Jos hevonen ei juokse ilmoitetulla balanssilla, se hylätään eikä muutosmahdollisuutta ole. Vaikka olisi perustelu, että kavio vaatii niin. Kellyn kohdalla ei ole siitä huolta, koska kaviot ovat hyvässä kunnossa ja radanpinta on todennäköisesti hyvä. Se juoksee ilman etukenkiä.

Näissä maisemissa kelpaa lenkkeillä.
Kuvassa Heidi ja Saara, minä ja Sari sekä Saaran Elvis-koira. Elvis on oikein hauska tapaus, lenkkeili koko matkan meidän kanssa.

Eilen lenkkeiltiin Kellyn kanssa, ja osteopaatti-hieroja Dorice Mulot käsitteli tamman. Hän vastasi talvella mm. Prix d’Amerique -voittaja Readly Expressin lihashuollosta. Kovasti ei voinut käsitellä, kun startti on niin lähellä. Kellyllä oli lähinnä normaalia lihaskalvon kireyttä, jota ihmisilläkin on hierojalle mentäessä. Pitkä matka on takana ja Kelly on seissyt paljon, mutta mitään isompaa sanottavaa siitä ei löytynyt.

Täällä on useampia ratoja ja suoria, kymmeniä kilometrejä. Eilisellä radalla pystyi valitsemaan uloimman, pehmeän baanan, keskimmäisen ruohobaanan tai sisäpuolen maabaanan. Suoralla oli pituutta noin puolitoista kilometriä. Vaikka tila on iso, se on tavallaan suljettu. Vaikka hevonen pääsisi irti, se ei pääsisi maanteille asti, koska portit tulevat joka puolella lopulta vastaan.

Ensimmäisenä päivänä kun Kelly vietiin ulos, se meinasi syliin tunkea portilla. Toisena päivänä se oli jo enemmän oma itsensä. Eilen saikin jo sitten ruokakipon kanssa metsästää tarhasta, että hevonen tulisi talliin. Voi johtua uusista paikoista, mutta ainakin lenkillä Kelly on ollut verrattain virtava. En tiedä, onko se sitten hyvä vai huono juttu. Sain tänne viikonlopuksi mukavaa seuraa, kun tyttäreni Heidi ja Kellyn kotitilan pitäjä Sari Torniainen tulivat vieraaksemme. Kellykin huomasi ja tunsi heidät heti.

Huomenna sitten lähdetään suureen maailmaan ja suurelle radalle. Onhan se hienoa, kun oman hevosen nimi lukee tuollaisessa lähtölistassa. Tästä jää paljon muistoja, meni starteissa miten hyvänsä. Meidän maailma ei kaadu, vaikka tulisi epäonnistuminenkin.

Kelly nautti hieronnasta.
Kaupungillakin ehdittiin käydä, pitäisikö tästä ottaa mallia letitykseen? Työhevosia, ainakin tuhannen kilon jättejä.
Jaa artikkeli:

Blogi

Yksi kommentti aiheesta “Matkablogi: Ranch Kelly virtavana Vincennesiin

Jätä kommentti