Puun ja kuoren välissä

8.3.2018 - 23:26 | Ville Toivonen Blogi Suomi

Varsojen tunnistusskandaalin laineet lyövät vielä pitkään. Kuvan varsat eivät liity tapaukseen. Kuva: Anu Leppänen

Hippos on ajautumassa tunnistusskandaalissa tilanteeseen, jossa se ei uskalla rangaista – eikä olla rankaisematta.

Maanantaina käsiin räjähtänyt hevosten tunnistusskandaali tulee puhuttamaan raviväkeä vielä pitkään. Hippoksen puheenjohtaja Antti Lehtisalo ja hevosalan selvityshenkilöksi nimetty Antero Tupamäki jättivät alkuviikosta paikkansa oltuaan osallisina sääntöjen vastaisessa toiminnassa, Hippoksen hallituksen jäsen Kari Lähdekorpi taas lojaliteetin ja äkkipikaisuuden yhdistelmänä.

Torstaina tapaus sai ensimmäisen varsinaisen operatiivisen puolen uhrinsa, kun Etelä-Pohjanmaan Hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja Pertti Immonen sai lähteä. Pitkään liiton palveluksessa ollut Immonen irtisanoutui virallisen version mukaan itse, mutta vaihtoehtoja ei ollut, kun luottamus oli mennyt.

Mainittakoon erikseen, että Immonen ei ole tunnistusoikeutensa menettänyt hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja, jonka toiminnasta koko asia on alun perin lähtenyt liikkeelle. Kyseisen hevosjalostusliiton puheenjohtaja ei torstai-iltana halunnut kommentoida Ravinetille, onko liiton johtokunnassa keskusteltu toiminnanjohtajan asemasta.

 

Suomen Hippoksen kannalta tilanne on huomattavan hankala. Järjestö tiedotti heti maanantaina, ettei sen sääntöjen perusteella ole mahdollisuutta kasvattajien sanktioimiseen. On kuitenkin helppo arvata, että jos kyseessä olisi ollut yksittäisten toimijoiden yksittäiset hevoset, varsoilta olisi otettu Suomessa syntyneen status takautuvasti pois ja tehty niistä käytännössä syntymämaattomia ilman oikeutta kasvattajakisoihin tai -palkintoihin.

Nyt asialla on kuitenkin ollut niin iso joukko kasvattajia ja heidän joukossaan monella lailla voimakkaita toimijoita, että Hippoksessa otettiin yltiövarovainen linja. Kun rahamiehet uhkailevat heti kättelyssä oikeustoimilla, ei kortteja välttämättä halua lähteä katsomaan, jos oman toiminnan oikeellisuudesta on pienintäkään epäilystä. Minkäänlaista tulkinnan varaa ei saisi olla, sen verran isoista rahoista kuitenkin puhutaan.

Toisella puolella on esimerkiksi yleinen oikeuskäsitys, käsitys siitä, että sääntöjä rikkoneita tulisi myös rangaista. Kumartaessaan sääntöjä rikkoneille Hippos pyllistää sääntöjä noudattaneille kasvattajille ja ylipäätään raviurheilijoille. Hippoksen sääntöjä rikottaessa sanktioimisen kynnys on yleisesti ottaen matala, ja harvaa kiinnostaa maksaa vaikka ylimääräisiä maksuja myöhässä olevasta omistajanvaihdosilmoituksesta, kun samaan aikaan vakavasti sääntöjä rikkovien annetaan rellestää ilman sanktioita.

Ihan varmaa ei ole sekään, onko Hippoksella varaa olla rankaisematta sääntöjä rikkoneita. Edessä voi olla sekin tie, että suurten kasvattajakilpailujen voittajia ratkotaan tulevaisuudessa lakituvassa. Jos vaikka Derbyn voittaisi virheellisesti Suomessa syntyneeksi rekisteröity hevonen, toiseksi tulleen omistajaa saattaisi kiinnostaa prosessin kestävyyden mittaaminen oikeudessa.

Lopulta kaikki riippuu maa- ja metsätalousministeriöstä ja sen kannasta asiaan. Kasvattajapalkinnot ovat ministeriöstä Hippokseen korvamerkittynä tulevaa rahaa, ja jos Hippoksen antama selvitys ei tyydytä ministeriötä, asiassa voi tapahtua vaikka mitä.

Jos Hippos kokee voimattomuutta tai pelkoa sanktioiden suhteen, ministeriöllä ei ole samanlaisia ongelmia. Suomessa peritään takautuvasti takaisin monenlaisia tukia. Kun suurtenkin tukien takaisin perimiseen syyksi riittää vain huolimattomuus, miksi tahallinen ja vuosia jatkunut vilpin tekeminen olisi jotenkin lieventävä asianhaara?

 

Laineet rauhoittuvat jossain vaiheessa, mutta imagotappio on joka tapauksessa valtava. Iso osa vahingosta oli jo valmiiksi tapahtunut, mutta Hippoksen hallitus munasi vielä itse ilmeisesti kuvittelemalla asian menevän vähällä ohi. Asia hoidettiin hallituksen puhelinkokouksella, ja eräs hallituksen jäsen olisi halunnut hoitaa asian kokonaan salassa julkisuudelta. Ehkä 1970-luvulla sellainen olisi käynyt, mutta ei tällä vuosituhannella.

Vähättelevään asenteeseen ei ole eikä ollut mitään syytä. Antti Lehtisalon eroilmoituksessa puhuttiin ”erheellisesti toisessa EU-maassa tunnistetuista” varsoista, mutta sille, että virkamies laittaa asiakirjoihin vuodesta toiseen väärät paikkakunnat ja maat, on muitakin sanoja kuin ”erheellisyys”. Käytetään mitä termiä tahansa, Lehtisalo on säästänyt menettelyllä kolmen varsan kanssa yhteensä tuhansia euroja. Oli myös selvää, ettei Lehtisalon eroamiselle ollut todellisuudessa vaihtoehtoja. Vahinko oli jo tapahtunut, eikä kenraalille ollut vaihtoehto jäädä käymään julkista keskustelua, vaan hänen oli osaltaan pakko minimoida julkisuushaitta.

 

Kokonaan oma lukunsa on tietysti Kari Lähdekorpi, joka tiistaina erosi Hippoksen hallituksesta ja keskiviikkona oli jatkamassa ainakin valtuuskunnan kokoukseen asti. Hänen kannalta asiassa ikävää oli, että mielen muuttumisen välissä oli Hippoksen hallituksen kokous, jossa hän oli myös ilmaissut eroavansa, ja jonka pöytäkirjassa asia nyt todetaan. Kuten uusi puheenjohtaja Kari Eriksson sanoi, ketään ei pakoteta olemaan hallituksen jäsenenä, ja hallituksen kokoonpanon täydentäminen on Hippoksen valtuuskunnan asia.

Hippoksella ja sen hallituksella on näinä aikoina paljon tärkeämpääkin ajateltavaa kuin se, haluaako Kari Lähdekorpi juuri tänään olla hallituksen jäsen vai ei.

Jaa artikkeli:

Blogi Suomi

5 kommenttia aiheesta “Puun ja kuoren välissä

  1. Hyvä kirjoitus, Ville.

    On huomionarvoinen pointti, että jos tapahtunutta ei sanktioida, on selkeästi olemassa skenaariopolku hankaliin oikeustaisteluihin. Jos varsani jää kriteriumissa toiseksi ”ulkosuomalaisen” voittaessa, voi pohtia prosessia. Jos joku juristi ajaa asiaani probonona, ei olisi mitään hävittävää.

    KariL on tuuliviiri, joka ei itsekään tiedä, mitä mieltä on huomenna. Ehkä hänen olisi parempi olla pois johtokunnista ja keskittyä osaamisalueellensa, eli hevoskauppoihin ja omistamiseen.

Jätä kommentti