Vierasblogi: Faktaa pöytään – vai pelkkää fiktiota?

12.4.2018 - 14:46 | Ravinetti Blogi

Vierasbloggaaja Marja Mahlamäki jatkaa keskustelua tunnistusskandaalista.

Hevosurheilijat ovat intohimoista porukkaa, ja erityisen intohimoisiksi he tulevat, jos joku toinen tuntuu saaneen etua tai erikoisoikeuksia. Silloin oikeutta ja tasapuolisuutta kovalla äänellä kailottavat ”rehelliset ravim…äsh, ei kun henkilöt” rynnivät keskustelu-areenoille rummuttamaan teesejään. He somettavat, twiittaavat ja toitottavat kaikkialla kuinka valtava vääryys on tapahtunut, ja se johtaa koko ravitoiminnan alasajoon.

Nyt kuulen sieluni korvin, että Ville T. vaatii jo äänekkäästi siirtymään asiaan – jos sellaista on. Okei okei, asia on tietysti tunnistusskandaali. Tai pikemminkin se, mitä siitä kirjoitetaan. Hämmästyttävän moni ammattilainenkin sepustelee tarinoitaan pelkästään vapaan assosiaation ja uskomustensa pohjalta. Some-melskaajat eivät faktoja tarkista, ja se tuntuu tarttuvan helposti myös mediatyöläisiin. ”Fake news everywhere”, tvisertää oranssi hallitsija.

Usko siihen, että joku eurooppalaisten ravimaiden yhteinen keskusjärjestö UET, joka ei saa aikaiseksi edes päätöstä yhteisistä doping-määräyksistä, olisi tuottanut – tai pystyisi tuottamaan – yleiseurooppalaisia hevoskuljetus- tai rekisteröintisääntöjä, on harhauskoa. EU-lainsäädäntöä kiinnostavat vain eläimet, jotka ensin tapetaan ja sen jälkeen syödään. Sitä paitsi UET ja EU menevät monen jutuissa sekaisin. Sen verran kannattaa muistaa, että EU säätää niitä lakeja.

Lukekaa, hyvät ystävät ja kylänmiehet, ne lait ja asetukset läpi. Ja kirjoittakaa vasta, jos tai kun tiedätte, mistä kukin pykälä löytyy. EU-lainsäädäntöön uppoutuessa (= upotessa) voi kyllä moni tarina jäädä tekemättä.

Sitten on vielä Ranska, jonka ”oma” ravurirotu ja sille maksettavat huimat palkinnot aiheuttavat, ettei sinne voi rekisteröidä ”maahan muuttaneita”, ei-ranskalaissukuisia ravureita. ”Ei nyt, eikä koskaan”, ranskalaiset vakuuttavat.

Siis eurooppalaisten yhteisistä rekisteröintisäännöistä on turha unelmoida. Jokaisen maan omienkin määräysten seuraamisessa voi olla vaikeuksia, kuten Suomessa on käynyt ilmi. Hyvässä tapauksessa voisi ajatella, että pienemmillä hevosmäärillä operoivat ravimaat saisivat liberaalimmalla rekisteröintipolitiikalla ikäluokkiin enemmän varsoja ja ikäluokkakisoihin parempaa tasoa. Tai oman Elitloppet-edustajan kuten Tanska tänä vuonna.

Missään tapauksessa sellaista lakia, asetusta tai muuta sääntöä ei ole olemassa, että rekisteröimätöntä varsaa ei saa kuljettaa ilman emää tai muita sukulaisia. Varsat liikkuvat mukanaan vain syntymätodistus. Rekisteröitäessä otetaan DNA-näyte, joka varmistaa että syntymätodistus ja varsa kuuluvat yhteen.

Muuten pidän omituisena, että muinaista ravurikasvatuksen yhteisprojektia Neuvostoliiton kanssa käytetään tässä käsiaseena. Hanke ja sen ehdot olivat täysin julkisia. Jokaisella rohkealla kasvattajalla oli tasapuolisesti tilaisuus luovuttaa tammansa mukaan useamman vuoden kestäneelle matkalle Donin tai Volgan tai jonkun ison joen mutkaan. Se, että ”sisäpiiriläisten” tammat olivat hyvin edustettuina, johtui siitä, että meiltä muilta ei löytynyt tarpeeksi riskinottokykyä!

Ihan lehti-ilmoituksellahan niitä tammoja haettiin. Porkkanana oli astuttaminen täysamerikkalaissukuisella Sorrentolla (Reprise) 12,6a, joka oli Kultakengän kakkonen 1989 ja voitti Lahdessa jollain volttiajalla 14,4 ja tienasi 105 000 markkaa. Sukuposti tietää voittosummaksi 134 550 euroa. Neuvostoliiton eliittiori.

Näin toteaa vaatimattomasti menestynyt, mutta kauan yrittänyt ravihevoskasvattaja ja ravitoimittaja Marja Mahlamäki

Jaa artikkeli:

Blogi

4 kommenttia aiheesta “Vierasblogi: Faktaa pöytään – vai pelkkää fiktiota?

  1. Eviran nettisivuilta:
    ”EU:n alueella syntyneellä hevoseläimellä on oltava tunnistusasiakirja viimeistään 12 kuukauden kuluttua syntymästä. Tunnistusasiakirja on joka tapauksessa oltava jo ennen sitä, jos eläin siirretään pysyvästi syntymätilalta. Vieroittamaton varsa saa kuitenkin kulkea emänsä mukana ilman tunnistusasiakirjaa.”
    ??!

  2. On tämän Mäenpään blogi ja mielipiteet jotenkin vähälahjaisen allekirjoittaneen mielestä epäjohdonmukaisia. Vaikea on ymmärtää mihin hän (vai oliko ”kissapipo”) pyrkii. Moititaan ns. ranskalaista kantakirjaa ja sitten Suomalaista lv-kasvatusta. Mihinkä se suomenhevosen kantakirja perustuu (Kirppu vai hävitty sota ?) Turha nyt on selitellä, on ollut säännöt määritellä Suomessa syntynyt lv-ravihevonen. Jos säännöistä on poikettu, niin on poikettu. Tekee nyt tämä Suomen Hippos ry sitten paremmat säännöt tai ollaan sitten ilman.

  3. Mieltä askarruttavia kysymyksiä.
    Osaako niihin kukaan vastata, vai onkohan Hippoksen päättäjillä edes halua vastata ja siten informoida raviurheilun harrastajakuntaa ja suomalaisia hevosenkasvattajia.

    Asia kiinnostaa ja avoimiin kysymyksiin olisi tarpeen ja asiallista saada asiallisia vastauksia.
    Vai onko niin, että vastauksia ei ole, vaan Hippos haluaa vain vaieta kiusallisesta asiasta ja päättäjät odottavat, että kohu menisi ohi.

    Hippoksen säännöissä määrätään miten, missä ja milloin varsan tunnistus on suortitettava, mutta minkälaiseen sööntötulkintaan perustuu tämä määrätty 2000€ sakko?
    Entä siinä tapauksessa, jos joku sakon saaneista ei sitä maksa, niin miten siinä tapauksessa Hippos toimii?
    Löytyykö sille toiminnalle, kuin tälle sakolle yleensäkkään, juridisia perusteita, siis lain voimaa?
    Hippoksen täytyy toiminnassaan huomioida Suomen ja EU:n voimassa oleva lainsäädäntö.
    Vai täytyykö?
    Vai voiko Hippoksen toimihenkilöt ja luottamustoimessa olevat vastuulliset päättäjät tehdä päätöksiä ja asettaa sanktioita ihan mielivaltaisesti.
    Lahmata kuin siat pellossa.

    Kuinka toimitaan näiden väärännettyjen asiakirjojen perusteella maksettujen kasvattajapalkkioiden kanssa?
    Kuuluuko se Hippoksen valtuuksiin lainkaan, vai rajoittuuko Hippoksen toimivaltuuksiin ainoastaan mätkäistä summittainen sakko ja pyrkiä siten pesemään kädet koko asiasta.

    Entä kuinka Hippos tulee toimimaan niiden palkintojen suhteen, jotka on maksettu kilpailuista, joihin kyseisillä hevosilla ei ole ollut oikeutta osallistua?
    Kuinka moni Hippoksessa tiesi asiasta ja kuinka näiden henkilöiden kanssa toimitaan?
    Vai katsooko Hippos, että homma on sillä selvä, kun näiltä rikkeisiin syyllistyneiltä oto. tunnistajilta otetaan pois oikeutensa tunnistajina.
    Vai onkohan Hippoksen tähänastisessa asian käsittelyssä, toiminnassa ja päätöksissä kyse vain vastuun pakoilusta ja oman aseman tai työpaikan menettämisen pelosta.
    Valitettavasti hieman sellainen kuva on nyt päässyt muodostumaan.

Jätä kommentti