Nuoret yrittäjät, vanhat osaajat

9.6.2017 - 13:51 | Ville Toivonen Artikkelit Suomi

Krista Skutnabb ja Ari Viander ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja valmentavat nuoria hevosia tosimielellä. Kuva: Anu Leppänen

NASTOLA. Krista Skutnabbin ja Ari Vianderin yhteisyritys on viime aikojen mielenkiintoisimpia uusia ravitoimijoita. Kokeneet osaajat ovat lyöneet hynttyyt yhteen, ja tulostakin on tullut. Suomen ennätyksetkin saattavat olla kauden mittaan vielä vaarassa tämän joukkueen käsittelyssä.

Satunnaisemmallekin vieraalle tulee heti selväksi, että nyt asioidaan todellisten ravi-ihmisten kanssa. Ensimmäisenä kiroillaan Teivaista, ei tällä kertaa Anttia, vaan hänen mukaansa nimettyä kissaa, joka on jälleen teurastanut valjashuoneeseen pikkulinnun. Koira taas on Nappi.

”Joku väitti että koira on nimetty ihan sen takia, että pääsen kerrankin komentelemaan Nappia”, Krista nauraa. Alkuperäinen Nappi on tietysti hänen isänsä, komean ravivalmentajan uran tehnyt Erik Skutnabb.

Lauantaina 51 vuotta täyttävä Krista onkin elämänikäinen ravi-ihminen ja monelle tuttu alan toimija, mutta päätoimisena hevosihmisenä hän on oikeastaan ensi kertaa elämässään. Hoitoalan töissä olleella Kristalla on lähes aina ollut hevosia, mutta töissä hän on ollut vain lyhyen jakson Tuomas Korvenojalla.

Nyt tilanne on toinen, kun tallissa on viitisentoista hänen listoillaan olevaa valmennettavaa ja siitostammojen ja varsojen kanssa kaikkiaan parikymmentä hevosta. Tätä kaikkea Krista pyörittää avomiehensä Ari Vianderin kanssa kahteen pekkaan.

”Minä olen toistaiseksi vastuuvalmentajana, mutta kyllähän varsa-asiakkaat ovat tulleet nimenomaan Vidun asiakkaiksi”, Krista kuvailee.

Kuten monet hyvät asiat maailmassa, myös heidän tiimityönsä on lähtenyt liikkeelle sattumien summana. Kaksikko on toki tuntenut toisensa jo pitkään, mutta yhtä he ovat pitäneet vasta muutaman vuoden.

”Nähtiin Lahdessa ravintolassa ja pyysin Aria jatkoille, mutta ei se lähtenyt, kun oli polkupyörällä liikkeellä. Yhtenä keskiviikkona se sitten kuitenkin tuli tähän katsomaan Vermon raveja, ja vähän jäi sille matkalleen”, Krista nauraa. Sekä Krista että Ari ovat tahoillaan jo isovanhempiakin.

Krista oli jo tuolloin asettunut Nastolan Immilään varsin tunnetulle hevostilalle, jolla on hyvät puitteet ravitoiminnan harjoittamiseen. Tila tuli aikanaan tunnetuksi Jan-Erik Nygårdin kotipesänä, ja myöhemmin siellä ovat vaikuttaneet Kirsti ja Pentti Tonttila sekä viimeksi Samuli Innanen. Tila oli välillä pari vuotta tyhjillään, kunnes Krista hankki paikan, alun perin siskonsa Maarit Skutnabbin eli tuttavallisemmin Pipsan kanssa.

”Olen aina pitänyt tätä ihanana paikkana, ja olisin halunnut ostaa tämän jo 25 vuotta sitten, mutta en silloin saanut rahoitusta. Nyt kun tämä ostettiin, tarkoituksena ei ollut pitää tässä kovin monta hevosta. Minä sitten kuitenkin rupesin haluamaan hevosia ja Pipsa ei, ja hän muutti sitten kaupunkiin”, Krista kertoo.

Krista Skutnabb vaihtoi lähihoitajan työt ravien ammattilasuuteen. Kuva: Anu Leppänen

Krista Skutnabbilla oli tuohon aikaan pari omaa varsaa ja tuore ihmissuhde, jotka yhdistyivät lopulta sujuvasti.

”Oltiin seurusteltu varmaan pari kuukautta, kun Perttusen Sirpa sanoi, että Vianderihan opettaa sun varsat. Älysin vasta sitten, että niinhän se saakin opettaa ne, kun aikaisemmin varsat olivat olleet Utalan Juhalla ja Taittosen Mikalla opetettavana.”

”Vidu lupasi opettaa varsat, ja sitten katselin kun se puuhasi niiden kanssa. Sanoin Arille, että en kyllä ymmärrä, miksi noin näppärä mies on vieraalla töissä, mutta eihän Ari halunnut yrittäjäksi. Puolipakolla siitäkin kuitenkin tehtiin yrittäjä.”

”Meillä piti olla systeemi, että pikkuvarsat tulevat pihattoon, ovat talven siinä ja seuraavan kesän meillä laitumella, ja sitten ne opetetaan syksyllä ajolle, minkä jälkeen ne lähtevät muualle. Tähän ne kuitenkin ovat jääneet, eikä nyt ole tilaa ottaa uusia varsoja opetettavaksi.”

Tallin suosio ei ole ollut yllätys, sillä Ari Viander, 53, on tunnettu ja arvostettu varsaspesialisti, vaikkakin suurelle yleisölle ehkä tuntemattomampi sellainen. Pihtiputaalta lähtöisin oleva Viander päätyi Lahden seudulle 1980-luvun alkupuolella tultuaan Tapio Perttuselle töihin ja jatkoi sitten Ravitalli Kempin palvelukseen.

Kempillä Viander vastasi varsojen opetuksesta ja treenaamisesta ensin Asikkalan Kalkkisissa ja sittemmin Lahden Jokimaalla. Kempin myytyä tallinsa Koulutuskeskus Salpaukselle Viander jatkoi koulutuskeskuksen työntekijänä suunnilleen samoissa hommissa.

”Kempillä olin 23 vuotta ja Salpauksella melkein kymmenen”, Viander itse laskee.

Välissä hän oli hetken virkavapaalla toimien sen aikaa Aslak Kaikon yksityisvalmentajan Jokimaalla, mutta muuten hän oli samoissa hommissa suuremmin sivuilleen vilkuilematta.

”Varmaan nyt oli korkea aika kokeilla omaa touhua, kun ikää on jo tämän verran”, Viander hymähtää vaatimattomaan tyyliinsä. ”Kai se on ollut omaa saamattomuutta, että on jumittunut yksiin hommiin, mutta toisaalta ei hevosalalla varmaan parempia työpaikkoja olekaan kuin mitä minulla oli Kempillä ja Salpauksella.”

Kaksikko pyörittää tallia kahdestaan, ja töitä riittää aika laillakin. Ajohevosia on nyt 15, minkä päälle muutama siitostamma ja pikkuvarsa. Ensi talveksi on taas tulossa uusia varsoja pihattoon.

”Välillä oli yli 20 treenattavaa, mutta niin paljoa ei enää oteta”, Krista linjaa. ”Täksi syksyksi ei olla ottamassa opetukseen kuin vanhojen asiakkaiden varsat, jotka on luvattu ottaa. Ei vanhat ihmiset ehdi ja jaksa määräänsä enempää, kun talvella on lyhyet päivätkin.”

Molemmat kuitenkin korostavat oman homman tekemisen olevan erityisen mielekästä.

”Tietysti tekee uudella innolla, kun hommaa tekee itselleen. Tässä tehdään pitkää päivää ilman vapaapäiviä, mutta ei homma tunnu raskaalta, vaikka työtä riittää”, Ari kuvailee.

Krista taas vakuuttaa hevosalan olevan sekä fyysisesti että henkisesti kevyempää, kuin hänen entinen elämänsä lähihoitajana.

Yrittäjän ura ei kuitenkaan ole ollut vain ruusuilla tanssimista. Vain pari kuukautta uudella uralla oltuaan Ari Viander loukkasi itsensä hevosturmassa sen verran vakavasti, että koko ura oli hetken vaakalaudalla.

”Tässä kävi haaveri, ja sen jälkeen selkä meni niin kipeäksi, ettei lopulta pystynyt tekemään enää mitään”, Viander kertaa. ”Selässä oli välilevyn pullistuma, ja kun leikkauksen kanssa vielä vetkuteltiin, toipumisessa meni aika pitkään. Toinen jalka ei vieläkään pelaa ihan kunnolla.”

”Välillä oltiin molemmat rampoina, kun Kristalla oli jalassa luupiikki ja minulla jalka ei muuten vaan toiminut. Könkättiin kahdestaan varsojen perässä, ja jos joku sattui näkemään, saattoi kyllä ajatella, että nämä kaksi ainakin ovat hulluja.”

Ari Vianderin ura ohjastajana käsittää 951 starttia ja 142 voittoa. Kuva: Anu Leppänen

”Ari oli ehtinyt olla kaksi kuukautta yrittäjänä, minä tein täyttä listaa lähihoitajana ja pihassa oli 23 hevosta”, Krista huokaa. ”Silloin laitettiin periaatteessa kaikki hevoset pois, ei tähän ei jäänyt oikeastaan muuta kuin omat hevoset ja Sirukasson. Silloin ajateltiin, että ei ehkä aloitetakaan enää uudestaan, mutta melkein kaikki hevoset tulivat takaisin.”

Kysyntää on tosiaan riittänyt. Viime talven tallissa oli mm. MM Trot Oy:n eli Marjo Kivimaan ja Mika Forssin kaksi varsaa. Valtakunnan johtavan raviohjastajan varsojen valmentamista voi pitää jo jonkinlaisena luottamuslauseena.

”Olihan se sillä lailla ajateltuna ihan hauskaa. Marjon kanssa ollaan vanhoja tuttuja, mutta Mikan kanssa ei tunnettu sen kummemmin. Mahtavia hevosenomistajia he kyllä olivat, Mika vaan joskus kysyi raveissa että onko varsat hengissä”, Ari hymähtää.

Ari Viander kertoo aina nauttineensa nimenomaan varsojen kanssa työskentelemisestä.

”Niissä riittää enemmän tai vähemmän haasteita, ja niiden kanssa saa hyvänolon tunteen, kun näkee niiden toimivan ja menevän hienosti. Varsoissa näkee sen muutoksenkin, kun ne ottavat isoja harppauksia eteenpäin.”

”Hyvän varsan yleensä kyllä erottaa jo aika aikaisin. Tietysti niissäkin tulee pettymyksiä, mutta tosi harvoin se menee niin päin, että niistä tulisi parhaita hevosia, joille meneminen on alkuun vaikeaa. Kaikkiaanhan varsat ovat kehittyneet minun urani aikana älyttömästi, nykyään ne osaavat ravata ja ovat jalostuneita yksilöitä. Sen takia niitä ajetaankin paljon vähemmän kuin joskus.”

Kaksikon nuorista valmennettavista mainiosti ovat aloittaneet mm. Creation Primero ja Le Gross Bill, joiden molempien piti juosta lauantaina Killerillä Kasvattajakruunu-alkuerässä. Creation Primero joutui kuitenkin jäämään kisasta pois räkätaudin takia.

Tallin kovin kohuhevonen ei kuitenkaan ole vielä edes kilpaillut. Kolmevuotias Sirukasson on juossut vasta koelähdön, mutta jo siinä se paiskasi ajan 30,5 – tulos alittaa ikäluokan täyden matkan Suomen ennätyksen yli sekunnilla! Viimeiset kaksi kilometriä Sirukasson kulki peräti 29,5-kyytiä.

”Kuuluisuus ennen kuin on juossut latiakaan”, Ari Viander naurahtaa. ”Kokeessa se meni siinä toisen perässä puolihuolimattomasti, eikä sitä halunnut liikaa pidelläkään.”

Vianderin vanhojen perhetuttujen Teemu ja Väinö Tavaststjernan omistama ja kasvattama ori tuli talliin jo puolitoistavuotiaana. Sen opettaminen keskeytyi Vianderin loukkaantumisen myötä, mutta sen jälkeen meno on ollut pelkästään nousujohteista.

”Kyllä siitä heti huomasi, että siinä on jotain ihan erikoista. Piti moneen kertaan tarkistaa sen ikä, kun se on muutenkin niin hyvin kehittynyt, siis myös kropaltaan, ei vain vauhdin puolesta. Sillä olisi varmaan voinut ajaa kilpaa jo kaksivuotiaana”, Viander kuvailee.

Huimat vauhtivarat ovat tuottaneet pieniä ongelmiakin. Kaksivuotiaana ajettu opetuslähtö meni hylkäykseen liian kovan vauhdin takia, ja Jokimaan harjoitusraveihin Sirukasson sai kertaalleen porttikiellon.

”Se meni viidenkymmenen sarjassa 1.41. Pitäisi ajaa porukassa tiettyä vauhtia, mutta kun tämä jo lähtikin ihan liian räväkästi, ajattelin että en nyt rupea sitä ihan kamalasti kinnailemaan. Kun homma kerran meni pilalle, antoi sen mennä saman tien kunnolla pilalle”, Viander kertaa. ”Opetuslähdössä oli kellon kanssa vähän ongelmia, ja tuli sitten ajettua liian kovaa. Kyllä siellä selostaja oli koko viimeisen kierroksen hokenut että liian kovaa, mutta enhän minä mitään kuullut.”

”Sen vauhdit ovat ihan hirveät. Se menee 1.27:ää kuin hölkkää, ja kyllä se varmaan pystyisi menemään kilpailumatkan läpikin ihan jonkin matkaa alle kolmenkymmenen.”

Erikassonin poika Sirukasson voi olla yksi kaikkien aikojen kovimmista suomenhevoslahjakkuuksista. Kuva: Anu Leppänen

Ari Viander ehkä mielletään lämminverimieheksi, mutta juoksijasuomenhevonenkaan ei ole hänelle vieras otus. Ari omisti isänsä Yrjö Vianderin kanssa tamma Virman Likan, jolla Ari mm. osallistui kuningatarkisaan Seinäjoella 1989.

”On tämä ainakin paljon lahjakkaampi kuin se”, Ari vertaa. ”Virman Likallahan oli nuorena paljon ravivaikeuksia, mutta tällä ei ole ollut mitään sellaisia murheita.”

Kun kaksikolta kysyy raviuran tavoitteita, Vianderin vastaus tulee välittömästi.

Jos omalla kasvatilla joskus voittaisi ravilähdön, niin siinähän on tavoitetta. Ei ihan haaveilla kuuta taivaalta.

Jaa artikkeli:

Artikkelit Suomi

  • Sillanpään Oriasema