Aikakausi päättyy, elämä jatkuu

13.5.2019 - 14:04 | Ville Toivonen Artikkelit

Seppo Sarkola lopettaa Teivon ratavalmentajana kesäkuussa. Kuva: Ville Toivonen

Seppo Sarkola luopuu Teivon ratatallista, mutta paikalleen hän ei ole jämähtämässä. Pienimuotoisen valmennustoiminnan jatkaminenkin on mahdollista – kunhan ensin on vedetty kunnolla henkeä.

Hevosurheilu-lehti uutisoi viime viikolla Seppo Sarkolan, 71, lopettavan Teivon ratavalmentajana kesäkuun puolivälissä.

Yli seitsemänkymppisen ravivalmentajan päätös lopettaa tallin pitäminen ei sinänsä ole kummoinen uutinen, mutta Sarkolan kohdalla tieto pysäytti monet. Seppo Sarkola on pitänyt tallia Teivossa radan avaamisesta lähtien ja ehti ennen sitä valmentaa jo Tampereen vanhalla raviradalla.

Sarkolan mukaan päätös tallista luopumisesta ei syntynyt hetkessä.

”Onhan sitä talven aikana miettinyt ja laskeskellut, että kesä on taas tulossa ja pitäisi hommata kesälomatuuraajat työntekijälle ja kaikkea sellaista”, Sarkola pohjustaa. ”Ajattelin sitten, että onhan se helpompaa, kun ei tarvitse murehtia… mistään.”

Sarkolan tallissa on tällä hetkellä kymmenen hevosta. Tallin hevosenhoitajana on pitkään toiminut Katri Mäkinen, minkä lisäksi Sarkolan puoliso Maj-Len Påfs on mukana toiminnassa.

Seppo Sarkola oli viime kesänä sairauslomalla hänen kärsittyä sydänongelmista. Vaiva kuitenkin parani ilman leikkausta, eikä ole Sarkolan mukaan vaivannut sen jälkeen.

”Terveys on ihan hyvä”, hän painottaa. ”Ne ongelmat jäivät sairaalareissulle. Vaiva oli siitä jännä, kun en ollut tavallaan hirmu kipeäkään, vaan veto vaan oli poissa. Sairaalassa tutkittiin joka paikasta ja löydettiin sopivat lääkkeet.”

Kesällä Sarkola aikoo viettää aikaa Vesijärven rannalla Kangasalla sijaitsevalla mökillään.

”Kyllähän se varmaan on vähän ihmeellistä, kun huomaa, ettei olekaan kiire mihinkään”, hän hymähtää. ”Mutta kyllähän sellaiseenkin varmasti tottuu. Ja jotakin meinaan kyllä tehdä ja touhuta, enkä jäädä vain aloilleni olemaan.”

Sarkolan pisimmät lomat ovat aktiiviuran aikana olleet viikon mittaisia.

”Joskus on talvella oltu sen aikaa etelässä. Kesällä on ollut hankalampi lähteä, kun on yleensä ollut enemmän ravejakin.”

Sarkolan elämän hevosiksi voidaan luetella häneltä kaksi- ja kolmevuotiaana kaikki 19 kilpailuaan voittanut Monster Of Speed, Hullumies sekä Turo. Hullumiehen kilpailu-ura ja -oikeus loppuivat viime kauden lopussa oriin kääntyessä 16-vuotiaaksi. Sarkola myöntää Hullumiehen uran jatkumisen olleen yksi syy ammattivalmentajan uran venyttämiselle.

”Olihan se niin mahtava hevonen, että sen kanssa oli mukava pelata uran loppuun asti. Oli hienoa, että se pärjäsi vielä viimeisellä kaudellaan niin hyvin”, Sarkola kehuu pitkäaikaista suojattiaan.

Huippunopea Hullumies on yksi Seppo Sarkolan elämän hevosista. Tässä oritta saattelee voittajaesittelyyn Sarkolan puoliso Maj-Len Påfs. Kuva: Ville Toivonen

Uransa huippuhetkiksi Sarkola nimeää Monster Of Speedin ja Miss Nibsin voitot Kriteriumissa sekä Turon derbyvoiton.

”Ja kyllähän Hullumiehelläkin saatiin monta hienoa voittoa”, Sarkola painottaa. Hullumies voitti mm. Suur-Hollola-Ajon vuonna 2009  ja kaksi ensimmäistä osamatkaa Porin kuninkuuskisassa 2014. Kuninkuuskisan maratonmatkan Sarkola taas voitti Junkkarilla Lahdessa 1987.

Sarkolalla oli välillä ratatallin lisäksi hevosia myös maatallilla, ja kaikkiaan valmennuksesssa oli enimmillään vajaat 40 hevosta. Teivolaisena Sarkola kertoo viihtyneensä hyvin.

”Tässä on asialliset paikat treenata hevosia. Ja saa aina treenata toisten hoitamissa paikoissa, kun muuten joutuisi jatkuvasti olemaan kohentelemassa paikkoja”, hän kuvailee.

Vaikka Seppo Sarkola luopuu oman tallin pitämisestä, hevostouhua hän ei välttämättä jätä kokonaan.

”Pidetään kunnon kesälomat ja katsotaan sitten, mikä on tilanne. Jos on joku mukava paikka, missä voisi käydä treenailemassa, niin varmaan muutamaa hevosta voisi pitääkin. Mitään suunnitelmia ei kuitenkaan ole.”

Suomen Hippoksen tilastot näyttävät Seppo Sarkolan uran luvuiksi runsaat 19000 starttia ja 2254 voittoa. Yli sadan voiton kausia Sarkolalla on urallaan neljä. Kuva: Anu Leppänen
Jaa artikkeli:

Artikkelit