Blogivieras: Saman sateenvarjon alla

1.4.2018 - 10:48 | Ravinetti Blogi Suomi

Kari Eriksson on Suomen näkyvimpiä puolustusasianajajia. Kuva: Anu Leppänen

Me hevosväki, ravi-, ratsu-, suomenhevos-, lämminveri- ja poni-ihmiset, olemme kaikki yhteisellä asialla. Kysymys on hevosista. Jonkun sanomana luomakunnan kauniimmista olennoista. Hevosiin liittyvät asiat herättävät tunteita, sekä hevosväessä että hevosväen ulkopuolella. Ihmiset ilmaisevat ajatuksensa ja viestinsä vahvasti. Kirjoittaminen ja julkisuuden saaminen kirjoitukselle on nykyisin helppoa. Välttämättä se ei vaadi edes omalla nimellä esiintymistä. Kirjoittajasta voi olla mukavampaakin laittaa kommentteja nimettömänä, iskuja pimeästä, joilla on helppo loukata ja kertoa samalla mielipiteensä siten, että julkisuus on taattua.

Suomen Hippos ja raviväki on viime viikkoina joutunut vaikeaan tilanteeseen. Raviurheilussa ei ole totuttu vastaavaan.  Varsojen tunnistusjupakassa  on ollut mukana hevosjalostusliittojen virkamiehiä ja tunnettuja kasvattajia. Vaikka väärin tunnistettujen varsojen määrä on ollut suhteessa kokonaisuuteen vähäinen, on asia merkitykseltään suuri ja omiaan herättämään tunteita ja keskustelua. Jokaisella on oma näkökantansa asiaan. Ja ne, jotka ovat eri mieltä, ovat väärässä.  Pelkkä väärässä olo ei kuitenkaan riitä.  Ikävät lauseet saavat jatkoa: ” he ovat tyhmiä, me emme hyväksy tätä, me lopetamme raviurheilun, ravikenttä kiehuu jne. ”. Olen itse odottanut, osin peläten, milloin valtamedia tutustuu raviväen mielipiteisiin ja sanontoihin. Miltä me näytämme niiden urheilulajien joukossa, joiden harjoittajat pyrkivät suojelemaan ja nostamaan lajinsa mainetta ja kunniaa.  Entä eläinsuojeluviranomaisten reaktio siihen, että joku Hippoksen hallituksen määräämän sakon saanut kasvattaja aikoo ampua hevosensa ja laittaa ne ravintoketjuun…  Ehkä kaikilla ei pitäisi olla oikeutta omistaa niin jaloa eläintä kuin hevonen on.

Eri mieltä oleminen ja kriittiset mielipiteet ovat rikkaus. Toinen näkökulma ja reaalipalaute antaa mahdollisuuden oman toiminnan asianmukaiseen arviointiin. Läheskään kaikki meistä hevosihmisistä eivät ole erehtymättömiä. Virheestä voi oppia ja virheen myöntäminen osoittaa päättäjässä nöyryyden lisäksi viisautta. Toinen asia on se, miten eriävät mielipiteet ja kriittisyys esitetään.  Onko kysymys halusta rikastuttaa päätöksentekoprosessia vai jostakin muusta ?   Kirjoittelulla, jossa uhataan oman hevosen ampumisella tai halvennetaan yhteiseen alaan vihkiytynyttä hevosihmistä ei ole mitään rakentavaa, järkevää eikä hyväksyttävää. Omassa kotikylässäni oli sanonta, jonka mukaan, jos jollekin sanoo oikein pahasti,  voi samalla sanoa tälle hyvästi. Onko meillä hevosväellä varaa rajoittaa väkeämme ja loukata lähimmäisiämme.  Järkevämpää olisi se, että vaikean paikan tullen pitäisimme yhtä.  Politiikassa sanotaan, että selkävoitot käyvät kalliiksi. Sama koskee muutakin inhimillistä elämää. Sääntöjen rikkomisista ja virheistä joutuu maksamaan.  Kaikkien on kuitenkin syytä muistaa, että erehtyminen ja virheet kuuluvat elämään.  Erehtymättömät ihmiset ovat hyvin harvassa. Ja virheen, pahankin sellaisen jälkeen on elämää. Tärkeät asiat eivät saa kaatua yhteen kolhuun.

Raviurheilulla on lähitulevaisuudessa paljon haasteita. Meidän on uudessa ympäristössä kyettävä kestävään ja luottamukselliseen yhteistyöhön maa- ja metsätalousministeriön sekä Veikkauksen kanssa. Hevoset ja raviurheilu on saatava yhteiskunnallisesti hyväksyttäväksi ei pelkästään urheiluna, vaan osana yhteiskuntaa. Meidän on luotava ravikulttuuri ja sen peruspilarit. Tässä me tavalliset hevosenomistajat ja – kasvattajat olemme isossa roolissa. Meidän on kyettävä vastaamaan isoihin haasteisiin ja vaikeisiin kysymyksiin yhdessä. Tämä kenraaliharjoituksena pidettävä varsojen  tunnistusjupakka ei mennyt kovinkaan hyvin. Epäyhtenäisyys tekee hevosväestä heikon. Tämän huomaavat myös ne tahot, jotka hamuavat raviurheilulle tulevaa osuutta peliyhtiön tuotosta. Ruotsi siirtyy ravipelien osalta lisenssijärjestelmään, mikä saattaa muuttaa kotimaista pelitarjontaa.  Kun vielä otetaan huomioon se, että piakkoin on tulossa eduskuntavaalit, joiden seurauksena voi olla ravimyönteisten päättäjien vaihtuminen vähemmän suopeisiin, voi sanoa, että tarvitsemme kaiken viisauden ja yksimielisyyden,  jotta selviämme voittajina.

Raviurheilu tulee  säilymään Suomessa. Suomalaisille hevoset ovat tärkeitä ja tulevat sitä aina olemaan. Meidän päätettävissä on se, millä tasolla raviurheilua harrastetaan ja mikä on meille rakkaan hevosen merkitys nyky-yhteiskunnassa. Haluammeko, että Suomi tulee olemaan seuraavan kymmenen vuoden sisällä eurooppalaisen raviurheilun ykkösmaita vai tyydymmekö siihen, että ”töpsäytämme kilpaa jääraveissa ja muutaman kerran raviareenalla”.  Päätös tästä on pääosin, ainakin vielä, omissa käsissämme.  Olemme kaikki saman sateenvarjon alla, muistetaan se ja käyttäydytään sen mukaisesti.

Kari Eriksson
Kirjoittaja on Suomen Hippoksen hallituksen puheenjohtaja.  

Jaa artikkeli:

Blogi Suomi

4 kommenttia aiheesta “Blogivieras: Saman sateenvarjon alla

  1. Ihminen on erehtyväinen.
    Kaikki me teemme virheitä. Ihan varmasti.
    Se on ymmärrettävää, jokus jopa hyväksyttävääkin.
    Yleensä onneksi teemme aika pieniä ja mitättömiä virheitä. Sellaisia joilla nyt ei ole suurempaa merkitystä millekään eikä kenellekkään.
    Joskus toki tulee tehtyä vähän isompia virheitä.
    Sellaisiakin virheitä, jota voivat aiheutta hieman vahinkoakin ja jäävät harmittamaan ja kaivelemaan mieltä pitkäksikin aikaa. Mutta eihän siinä mitään, jos tehty virhe aiheuttaa vahinkoa vain virheen tekijälle itselleen. Virheen tehnyt kärsii tekemänsä töppäilyn mahdolliset seuraukset omissa nahoissaan ja sillä selvä.

    Virheistä oppii, tai ainakin pitäisi oppia.
    Omalta osaltani voin todeta, että kykenen kyllä tekemään saman virheen useamminkuin kuin vain kerran.

    Joskus, ikävä kyllä, saatamme tehdä sellaisiakin virheitä jotka koskettavat muitakin kuin vain meitä itseämme.
    Virhe voi olla yhteisesti sovittuja pelisääntöjä rikkominen, jolloin se mahdollisesti koskettaa isoakin porukkaa ja sillä saattaa merkitystä laajemmassakin toimintaympäristössä ja virheellä, olipa tahallinen tai tahaton, voi olla kauaskantoistakin seurauksia.

    Mutta, mutta …
    onko se inhimillienen erehdys tai ymmärrettävä virhe, jos tiedossa olevia sääntöjä rikkoo tarkoituksellisesti ja taloudellista hyötyä tavoitellen?
    Joissakin tapauksissa kyseessä saatta olla jopa rikokseen viittaava teko.
    Jos esim. virallisia asiakirjoja väärennetään, niin onko kyseessä inhimillinen erehdys, virhe, vai ehkä jopa rikos?
    En osaa sanoa. En ole lakimies.
    Mutta näin maalaisjärjellä asiaa funtsien tuntuisi siltä, että ei se mene ihan inhimillisen erehdyksen piikkiin.

    Raviurheilun, ja yleensäkkin hevostalouden julkisuukuvan ja raviurheilun uskottavuuden takia olisi syytä tarttua selkeisiin sääntörikkomuksiin kulloisenkin asian vaatimalla vakavuudella.
    Hyssyttely ja rikkomusten vähättely ei varmasti paranna raviurheilun julkisuuskuvaa.
    Ei yhteistyökumppaneiden kuin yleisönkään silmissä. Puhumattakaan siitä, miten se vaikuttaa ja minkälaisen jäljen se jättää raviurheilun harrastajakuntaan.
    Minkälainen merkitys sillä mahdollisesti on evosenomistajille ja ravihevosten kasvattajille.
    Siis sille lajin hengissä pitävään porukalle jotka toimivat sääntöjen mukaan.

    Tässä tunnistussotkussa, kuten todettu on, Hippoksen tarvitsee vain noudattaa omia sääntöjään.
    Noitavainoihin ei ole syytä, mutta ryhdikäs, suoraselkäinen ja ihmisten oikeustajua vastaava ratkaisu on raviurheilun kannalta tärkeä ja välttämätön.
    Vilpillistä ja sääntöjä rikkovaa toimintaa ei saa hyväksyä.

    Hippoksen asiasta antamista lausunnoista ja toiminnasta jää kyllä hieman sellainen kuva kuin koko sotkusta olisi haluttu vaieta ja nopeasti lakaista maton alle.
    Ei se mitenkään ole eduksi Hippokselle ja sen toiminnan uskottavuudelle harrastajakunnan silmissä.

    Eriksson oli kyllä hienosti löytänyt korvaavan lauseen hevosväen keskuudessa jo vitsiksikin muodostuneelle sanonnalle ”olemme kaikki samassa veneessä”
    Nyt olemme kaikki saman sateenvarjon alla 🙂
    Jotenkin vain tuntuu siltä, että sen sateenvarjon alle taitaa mahtuu suojaan vain harvat ja valitut.
    Toivottavasti tällä kertaa olen väärässä.

  2. On hyvin ikävää, että tämä rekisteröity yhdistys jolle valtiomme (Isänmaamme) on luovuttanut hevosurheilutoiminnan kasvatustoiminnan, kantakirjaamisen, ravihevosten kilpailutoiminnan johtamisen ja valvonnan, tulkitsee omia sääntöjään päivän tilanteen ja yhdistyksen johto-/ luottamustehtävissä toimivien henkilökohtaisten etujen mukaisesti. Mielestäni arvelluttavaa vaatia vaitioloa epäkohdista alalla toimivien olemassa olevia sääntöjä noudattavien toimijoiden taholta vetoamalla yhteiseen etuun. Tämän yhdistyksen pitäisi toimia läpinäkyvästi ja jatkuvan tarkkailun kestävänä. Puuttumatta politiikkaan mistä tämä yhdistys ja sen valtuuskunta koostuu ? Ehdotuksena paremmasta tulevasta ainoa oikea tie on tämän yhdistyksen anteeksipyyntö virheistään, eikä jo tapahtuneen toiminnan arvostelijoiden syyllistäminen ns. jalon eläimen (hevonen) parissa toimimisesta (olkoon ratsu, poni, tms.) sekä ”oman pesän” likaamisesta. Jarmo Ripatti

  3. Yritysten maailmassa on seuraava toimintamalli. Asiat selvitetään perinpohjin ja asian esiin nostaneita rangaistaan. Oppivat jatkossa pitämään suunsa kiinni ja antavat johtajien johtaa.

Jätä kommentti