Ikimuistoinen matka takana – kotona ollaan!

14.12.2018 - 18:17 | Anne Luttinen Blogi

Ranch Kelly on palannut kotiin Mäntyharjulle kahden ja puolen kuukauden Ranskan-turneen jälkeen.

Nyt totutellaan Kellyn kanssa pakkasiin ja hokkikeleihin monta kokemusta rikkaampana.

Nenä on punainen ja kaikki toppavaatteet kaivettu esille, sillä kotona Mäntyharjulla on noin kuusi astetta pakkasta. Ranskasta lähtiessä taisi olla pluslukemia sen verran. Nyt totutellaan Kellyn kanssa pakkaseen ja hokkikenkiin. Minullakin on nastalenkkarit käytössä.

Kotimatka sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Sunnuntaiaamuna seitsemän jälkeen päästiin liikkeelle ja matkan varrella oli rauhallista, vaikka viimeiseltä ravireissulta palaaminen oli ollut hankalaa. Ensimmäinen yö oltiin Saksan ja Hollannin rajalla yhden eläinlääkärin klinikan tallissa. Se oli aluetta, jossa on talleja vanhoissa bunkkereissa. Seuraavana aamuna Saksan päässä oli vähän ruuhkaa, mutta sen jälkeen päästiin sujuvasti Malmöön. Siellä oli hevoshotelli, jossa oli mm. Ready Cashin varsoja tulossa ja menossa. Henkilökunta oli mukavaa ja paikat järjestetty hyvin niin, että hevoset eivät olleet turpakosketuksissa.

Tiistaiaamuna jatkettiin Sisu-tallille, missä oli uusi mukava tuttavuus Marko Alamäki. Hänen luonaan huilattiin ennen yölauttaa ja tarinaa olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään. Yhtäkkiä olikin jo kiire laivaan. Kiitos Isto Kuismalle, joka järjesti meille Saksan paikan ja sopi myös Markon kanssa huilihetkestä Sisulla. Kun päästiin kotimaahan, Turun aamuruuhkat eivät tuntuneet enää missään. Ennen sitä olisi ehkä ajatellut, että onpa nyt odottelua.

Matkan aikana tehtiin pysähdyksiä ja välillä kävelytettiin Kellyä. Kun on omalla autolla liikkeellä, se mahdollistaa sopivat pysähdykset. Kelly on rento matkaaja ja ruoka maistuu. Markokin katsoi, että tuleepa hevonen hyvässä kunnossa pitkältä matkalta ja alkaa rouskuttaa heinää. Se on Kellyn etu, muuten ei voisi kuvitella tuollaisia reissuja. Nyt kun on tämän reissun käynyt, niin täytyy sanoa, että yhden kisan takia en lähtisi Ranskaan asti maateitse. Kelly vaikuttaa mukavan virkeältä, mutta ensi vuonnahan sen näkee, jättääkö pitkä poissaolo tai pitkät matkat jotain jälkiä.

Kelly on tottunut ja rauhallinen matkaaja.
Waze tuli tutuksi ja oli tarpeen.

 

Kun tultiin kotiin ja otettiin Kelly autosta, se hirnui ja asteli rinta kaarella siihen tyyliin, että hei minä tulin. Parhaat kaverit juoksivat sitä vastaan. Kelly oikein huokaisi käytävällä, kun vaihdoin sille loimet ja vein ulos. Sen olemus täällä kotona on jotenkin levollisempi. Viimeisen kuukauden ajan se oli Ranskassa ehkä vähän tavallaan varuillaan. Nyt se on taas kuin ei olisi missään käynytkään. Kyllä se kotinsa tietää ja sille sopii tällaiset pienet ympyrät.

Kellyn tarhaan oli laitettu uutta hiekkaa hyvä kerros, kun sillä oli tietysti vielä kesätossut jalassa. Kengittäjä kävi heti illansuussa tutkimassa kaviot. Pantiin nastat jalkaan ja vapaus koitti. Kelly oli vähän ihmeissään, kun tarhat olivatkin jäätyneet, mutta nyt se laiduntaa heinäkasalta heinäkasalle. Lämpöjä pitää seurata tarkkaan ja seurattiin jo matkan aikana, ettei mitään kuljetuskuumetta tulee. Tällä hetkellä tamma näyttää kuitenkin oikein virkeältä. Nyt sille annetaan aikaa huilata.

Joulukuun aikana aletaan kävelyttämään jollain tyylillä, otetaan Kelly ehkä perähevoseksi ja lähdetään katselemaan vanhoja metsämaisemia. Kovin kauaksi aikaa sitä ei vain laiteta olemaan, koska talvella se ei muuten liiku niin paljoa. Pursiaisen Tuula palaa ensi viikolla Suomeen ja hän saa käsitellä Kellyn. Tuntuu vahvasti siltä, että tuo hevonen kaipaa jotakin sellaista. Joulukuun aikana tsekataan hevonen muutenkin läpi ja aletaan miettiä tulevia juttuja.

Maaliskuussa Vermossa ajettava Espoon Palkinto olisi tavoite, jos kilpailemista jatketaan. Jotain valmistelevaa pitää toki ennen sitä ajaa. Paljon riippuu myös keliolosuhteista, eikä kovilla radoilla ajeta kilpaa. Mäntyharjulla on nyt vain muutama sentti lunta, mutta vähän kova alusta ei tässä kävelytysvaiheessa haittaa. Jos lunta ei meinaa tulla, juoksulenkkivaiheessa ajetaan sitten uutta pintaa.

Lähtöä edeltävänä päivänä oltiin vielä suomalaisporukan kanssa päivällisellä Normandiassa.
Ranskassa kannattaa muuten olla käteistä mukana, kun ajat autoa. Nimittäin jos saa sakot, poliisit ajattaa pankkiautomaatille tai vie putkaan. Nimimerkillä kokemusta on.
Tauolla Saksan ja Malmön välillä.


Vielä ei ole ehkä osannut itsekään nollata, että kotona ollaan.
Haikeaa oli lähteä Ranskasta ja kokemus oli hieno, mutta oli myös mukavaa tulla kotiin. Kotimaa on kuitenkin aina kotimaa. Ensi vuonna varmasti käydään jollakin lomareissulla Ranskan-maalla. Virkavapaani jatkuu lokakuuhun saakka, mutta heppailen ja keksin kyllä kotipuolessa tekemistä. Laakereilleen ei jäädä makaamaan. Onpahan kerrankin hyvin aikaa varsinkin näin talvikaudella, kun pimeä tulee aikaisin. Jos sattuisi kohdalle toinen harrastuskaveri Kellyn lisäksi, sellainen on tervetullut. Silloin tuli tarjouksia kun kyselin varsaa ja joitakin tammoja on tarjottu, että ottaisin pienempiin ympyröihin sellaisen. Ehkä se ei kuitenkaan ole minun juttu pitää muiden hevosia. Tammikuussa jatkan myös ravivalmentajan opintoja Salpauksessa.

Kiitos erityisesti Saaralle ja Jeanille! Heidän luonaan oli ihana olla, kun he ottivat vastaan niin hyvin. Saaralta tuli heti matkalla viestiä, että aina ollaan tervetulleita sinne. Muutenkin raviporukassa on kivoja ihmisiä, joilta on aina saanut neuvoja ja vinkkejä, jos on ollut niin sanotusti pulassa. On ihan selvää kun lähtee ensimmäistä kertaa tuollaiselle matkalle, tarvitsee kokeneemman vinkkejä. Kiitos koko tallin porukalle ja kaikille muille, jotka ovat seuranneet ja auttaneet matkan varrella. Tämä on ollut hieno kokemus.

Kotona ollaan!
Aamuhämärissä oli palaveri tallikavereiden kanssa.

Ranskan-reissu oli ikimuistoinen kokemus Kellyn kanssa, mutta kotiin oli kiva palata.
Jaa artikkeli:

Blogi

Jätä kommentti