Kommentti: Ravien dopingvalvonta sahaa omaa oksaansa

23.9.2019 - 12:48 | Jari-Pekka Rättyä Blogi Suomi

Lexus Dream vapautui vihdoin kilpailukiellosta, mutta valmentaja Markku Niemisen piina jatkuu vielä. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Neljä käsittelyssä ollutta ja osittain edelleen olevaa lääkeainelöydöstä saavat asiaan perehtymättömän sivustakatsojan ymmälleen.

Kun törmäsin ensimmäisiä kertoja 90-luvulla hevosten ”dopingiin”, otsikoiden takaa paljastui aivan muuta kuin mitä dopingilla itse ymmärsin. Suorituskyvyn nostamisesta kiellettyjen aineiden avulla ei silloin ollut ja on ”käryissä” sen jälkeenkin ollut vain ani harvoin kyse. Nyttemmin sallittujen lääkeaineiden jäämistä näytteissä on onneksi alettu puhua lääkeainerikkomuksina.

Perjantaina lääkeainerikkomuksista annettuja ja antamattomia tuomioita on maallikon vaikea arvioida, koska pitoisuuksia ja niiden vaikutuksia suorituskykyyn ei julkisteta, mutta omalla vähällä ymmärryksellä niitä on helppo ihmetellä. Ainakin sitä, miten allergialääke yksittäisistä satasista juoksevan ponin näytteessä (yhdistettynä puutteelliseen lääkeainekirjanpitoon, joka ei maailman suurimmalta synniltä kuulosta ponivalmentajan tapauksessa sekään) voi aiheuttaa 1000 euron sakon ja vuoden kilpailukiellon. Ponilähdöissä ei sakkotuomioita sääntöjen mukaan langeteta, mutta se koskee ilmeisesti vain lähdöissä tapahtuneita rikkeitä.

Kauhunsekaisin tuntein saa odottaa, minkälaisen rangaistuksen Markku Nieminen saa saman aineen jäämästä kymmenistä tuhansista juosseen ja juoksevan hevosen näytteessä – varsinkin, kun kymmenien vuosien ihmis- ja alantuntemuksella voin olla sataprosenttisen varma, ettei sääntöjä ole Niemisen tallissa ainakaan tarkoituksella rikottu. Ja maalaisjärjellä voin olettaa, ettei hyötyäkään ole saavutettu.

 

Markku Niemisellä olisi asiasta varmasti paljonkin sanottavaa, mutta fiksuna ihmisenä hän ei voi kuin odottaa tuomiotaan hiljaa. Hän ymmärtää, että koko laji ja sen olemassaolon oikeutus perustuvat rehelliseen peliin ja pelisääntöihin: siihen, että hevosilla kilpaillaan terveinä eikä niiden suorituskykyä keinotekoisesti nosteta. Vain dopingvalvonnalla voidaan pitää huoli, että sääntöjä noudatetaan ja rikkomuksista kiinni jääneitä rangaistaan.

”Oikeasta” dopingista eli hormoneista, milkshakesta. koboltista tms. kuuluukin rangaista ankarimman päälle, mutta onko pitkissä kilpailukielloissa sallittujen ja yleisesti käytettyjen lääkeaineiden jäämistä mitään järkeä? Olisiko paikallaan varoittaa ensin ja rangaista vasta, jos varoitus tai varoituksia on alla? Mitä isompi talli ja mitä mittavampaa kilpailutoimintaa, sitä suuremmaksi vahinkojen mahdollisuus kasvaa. Hevoskohtaisiakin eroja aineiden poistumisessa elimistöstä tunnetaan.

Paitsi rangaistuksissa, tarkistamisen varaa olisi niihin johtavassa prosessissakin. Ei voi olla kohtuullista, että jäämä harmitonta ja lyhytvaikutteista lääkettä johtaa hevosen kuukausien kilpailukieltoon ja valmentajan yhtä pitkään julkiseen jalkapuuhun, koska hevosen kielto on bongattavissa Heppajärjestelmästä. Tai että omistaja saa lukea hevostaan koskevat päätökset Hevosurheilun verkkosivuilta…

Raviurheilu käy kovaa kamppailua harrastaja- ja ammattilaiskatoakin vastaan, ja alinomaa pohditaan, mistä kilpailutoimintaan tarvittavat ravihevoset tulevaisuudessa tulevat.

Lajin ja sen kattojärjestön tehtävä olisi kannustaa, eí kampittaa valmentajia.

Linkki: Suomen Hippoksen hallitus käsitteli kokouksessaan 20.9. neljää lääkeainetapausta

Jaa artikkeli:

Blogi Suomi

Jätä kommentti