Kommentti: Sheikin oikeusmurha herätti vuosiksi vaienneen keskustelun

24.7.2019 - 18:12 | Jari-Pekka Rättyä Blogi Suomi

Sheikin jääminen rannalle Lahden kuninkuuskilvasta herätti tuoreeltaan vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Kuva: Anu Leppänen

Kuka valitsee ja millä perustein, kysytään taas Lahden kuninkuusravivalintojen jälkeen.

Kuninkuusravivalinnat eivät tänä vuonna menisi samalla lailla ilman suurempia jälkipelejä kuin muutamana viime vuonna, se tiedettiin jo ilmoittautumisajan päätyttyä. Kuningatarkilpaan ilmoitettiin ennätysmäärä ennätystasaisia tammoja ja kuninkuuskilpaankin enemmän oriita kuin vuosiin.

Kaiken lisäksi kummankin kilpailun kuumimmat suosikit olivat joko poissa tai niiden viime suoritukset olivat jättäneet kysymysmerkkejä ilmaan. Se tarkoitti, että vaikeimmissakaan valinnoissa ei jaettaisi vain mukanaolon riemua vaan aidosti mahdollista menestystä.

Yksi kuninkuuskilvan mielenkiintoisimmista nimistä oli Sheikki. Tai sen piti olla. Sheikin ominaisuudet sopivat kuninkuuskilpaan täydellisesti, näyttöjäkin löytyi ja alla oli viikon takaa uran ehkä kovin voittojuoksu. Mutta niin vain kävi, että Sheikki ei Lahdessa ilman viime hetken hyvin epätodennäköisiä peruutuksia juokse.

Kuka sen paikalta olisi pitänyt pudottaa pois, onkin vaikeampi kysymys. Äkkiseltään tulee mieleen, että päinvastoin kuin Sheikin, Caijuksen ominaisuudet eivät kuninkuuskilpaan erityisesti sovi. Mutta viisi totosijaa (muuta kuin voittoa) ja kymppitonni ykköstasolla juostua rahaa ovat toki näyttöjä nekin. Ja vaikka näytöistä tuorein, kahdeksas sija toisesta parista ulkoa Suurmestaruudessa, ei ehkä mairitellut, Caijus tuli silti siinäkin kuninkuuskilvan kuumimpiin suosikeihin kuuluvan Tähen Toivomuksen puserossa maaliin.

Niin tai näin, Sheikin olisi joka tapauksessa kuulunut tulla valittua hyvissä ajoin.

 

Tammojen puolella valinnat olivat vieläkin vaikeammat. Miten suhteuttaa viime vuoden kakkosen Sävel-Taian ja kolmosen Ryti-Tytön vuoden takaiset näytöt soveltuvuudesta kisaformaattiin ja huippukunnon ajoittumisesta oikeaan hetkeen alkukauden lähes olemattomiin näyttöihin, mietitytti monia.

Vanhoissa vara parempi, valitsijaraati linjasi. Sävel-Taian 750:ttä euroa pienemmillä vuositienesteillä tuskin modernin raviurheilun aikoina on mukaan päästy – ainakaan, jos karsintaa on jouduttu yhtään tekemään.

Silti itsellänikin on kutina, että Sävel-Taika kuului kisaan ja molemmatkin saattavat sijoittua siinä korkealle. Se tuskin lohduttaa vaikkapa alkukauden avoimia tammalähtöjä urakoineen ja niistä toista kymmentä tuhatta euroa keränneen Loikkauksen taustavoimia. Tai ”tammojen Sheikin” Tutun Immen, jonka näytöt olivat pääosin rahasarjoista, mutta jonka oletettiin pystyvän nousemaan 3100 metrin päätösmatkalla kohtuuasemista kuinka korkealle tahansa.

On turha luulla, että tämänkaltaisilta mutu-jälkipuinneilta vältyttäisiin niin kauan kuin valinnat ovat ihmisten tekemiä – niin kuin niiden pitääkin olla – eivätkä perustu kylmiin numeroihin, mutta sitä suuremmalla syyllä valintaperusteet tulisi etukäteen määritellä ja tehdä tiettäviksi tarkkaan.

Kätkeytyminen Suomen Hippoksen suurkilpailukarsintaperusteiden – jotka käytännössä tarkoittavat, että kenet tahansa voi valita millä perusteella milloinkin ilman valitusoikeutta – taakse ei nykyaikaa edusta.

 

Soveltuvuus vaativaan tehtävään on tärkeä hevosten valintakriteeri, mutta hyvällä syyllä voidaan kysyä, millainen on valintojen tekijöiden soveltuvuus?

Kuninkuusravien päätoimikuntaan nimeää neljä jäsentä Suomen Hippos, neljä järjestävä rata ja yhden edellinen sekä yhden seuraava järjestäjärata. Tapahtumanjärjestämisprosessin seurantaan ja ohjaukseen kokoonpano on varmasti mainio, mutta löytyykö siltä paras asiantuntemus valintojen tekemiseen, voi vaihdella vuosittain paljon.

Esimerkiksi Hippoksen kilpailutoimistosta ei edustusta päätoimikunnasta yleensä löydy, eikä valitsijoihin kuulu tänä vuonna Jokimaankaan ”viran puolesta” paras urheiluasiantuntija – kilpailusihteeri.

Toki valinnat tapahtuvat voimakkaasti Suomen Hippoksen ”omistajaohjauksessa” eli kilpailutoimisto pohjustaa ne huolella, ja toki yksittäisten toimikunnan jäsenten takaa löytyy varmasti asiantuntemusta myös erilaisten konsulttien kautta. Mutta onko silti tarkoituksenmukaista, että valinnat tekee juuri päätoimikunta?

Niinkin prosentuaalisesti merkittävän kuin 40 prosentin äänivallan kuuluminen siinä kahdelle taholle mahdollistaisi teoriassa juonittelun tai junttauksen. Sellaista en missään nimessä usko toki tapahtuneen enkä tapahtuvan, siksi suurennuslasin alla valinnat tänä päivänä ovat.

Virheiltä ei voida silti välttyä. Kun pelissä voivat olla yksittäisille ihmisille lähes elämää suuremmat asiat ja parhaiden joukosta valitaan, myös valitsijoiden tulisi olla parhaita.

Jaa artikkeli:

Blogi Suomi

Jätä kommentti