Maaseudun Tulevaisuus on meidänkin tulevaisuutemme

1.3.2019 - 7:41 | Riku Niittynen Blogi

Tässä blogissa mietitään muun muassa, miltä tuntuu, kun lapsi muuttaa kotoa? Siltäkin tuntuu, kun Ravinetti on nyt muuttanut uuteen kotiin.

Seison tumput suorana Vermossa sijaitsevassa toimistossa pahvilaatikkojen keskellä viimeistä päivää, muuto(kse)n hetkellä. Ravinetti ei enää asu täällä. Kotona pahvilaatikot on jo viety. Siellä lapsi on oikeasti muuttanut kotoaan. Ei ihme, että on pala kurkussa. Ei, nyt on pakko alkaa toimia.

Kuten olet ehkä lukenut, Ravinetti on siirtynyt Viestilehdet OY:n omistukseen maaliskuun alusta, ja tästä päivästä alkaen luet uutta ja yhtä aikaa samaa vanhaa Ravinettiä. Taskuun mahtuva ja itsenäisesti ajatteleva ravimedia on siirtynyt suuren mediatalon siipien suojaan. Viestilehtien keulakuva Maaseudun Tulevaisuus on levikiltään Suomen toiseksi suurin, ja tulevaisuus tuntuu hyvältä. Maaseudun Tulevaisuus on onnistunut muuttumaan mediamaailman myllerryksessä: esimerkiksi lehden nettisivujen yli 250000 eri kävijää viikossa ovat vahvaa työtä. Kaikeksi lisäksi Ravinetti edelleenkin mahtuu taskuun ja ajattelee omilla aivoillaan.

Don’t be a stranger – älä ole muukalainen – sanotaan ameriikassa, kun joku muuttaa pois.

Onneksi, onneksi, tytär ei muuttanut kauas, ja on oikeasti mukana päivittäisessä elämässä, muuten en kestäisi! Ja onneksi saan olla tekemässä Ravinettiä tästä eteenkinpäin. Lapsesta on tullut aikuinen omine elämineen, mutta Ravinetti on vasta kaksi ja puoli – juuri oppinut kävelemään siis –  ja tulevaisuus (Maaseudun Tulevaisuus) määrittelee, millainen siitä ”isona” tulee. Itse koitan tehdä kaikkeni, että ne kehityssuunitelmat, joista haaveiltiin, tulevat toteutumaan. Ja onneksi Sinä lukija voit jatkossakin kertoa minulle, mikä Ravinetissä on hyvää ja minkä haluaisit muuttuvan.

Voisin tässä runoilla jotain hienoa ilmastonmuutoksesta ja siitä, kuinka maaseudun tulevaisuus on oikeasti meidänkin tulevaisuutemme. Mutta en ryhdy mihinkään noin suurisuuntaiseen. Nostan vielä yhden laatikon, keitän kahvit ja mietin sitten, mitä vielä keksisi.

Voisin myös kertoa, miten mielenkiintoinen ”matka” tämä on ollut Ravinetin kanssa tähän saakka. Mutta en.

Ai niin, yksi minusta tärkeä asia minulla vielä oli. Viestilehdet ja Maaseudun Tulevaisuus OVAT hyvä viitekehys ja kehitysalusta Ravinetille. Hevosten urheilun, urheiluhevosten kasvattamisen, raviurheilun, hevostalouden, kutsutaan meidän touhuja nyt miksi vaan, yhteys suomalaisen maaseudun ja suomalaisen luonnon, yhdellä käsitteellä sanoen suomalaisen elämänmuodon, kanssa on ilmeinen. Niin ilmeinen, ettei sitä pitäisi tarvita edes sanoa. Mutta kun se välillä unohtuu.

Olen ollut suoraan sanoen pettynyt kaikki nämä kymmenet vuodet, jotka olen ollut aktiivinen raviurheilutoimija, päättäjiemme kykyyn tehdä hevostoiminnasta yhteiskunnallista toimintaa. Minusta hevoskasvatuksen ja esimerkiksi raviurheilemisen tukeminen olisi ollut oiva keino osaltaan pitää maaseutuamme jatkossakin elinvoimaisena. Kuitenkaan valtaapitävät eivät ole minun arvioni mukaan nähneet yhteyttä, saati tehneet asialle paljoakaan.

Tanskassa maalla asuessani sikäläinen valtio tuki maatalousharrastustani hyväksymällä hevostoimintani tappiot vähennyksiksi tuloveroihini – saatoin päästä vaikka lähelle nollaverotusta. Kaikki rahat hevosiin, mikäs sen parempaa! Tällä taktiikalla koitettiin kannustaa ihmisiä asumaan maalla. Suomessa ei. Ei kaikkiin kysymyksiin: ei arvonlisäveroymmärystä – ei muutakaan kannustusta asua maalla vaikkapa hevosten kanssa.

Jospa nyt? Sillä onhan se nyt selvää, että Maaseudun Tulevaisuus on meidänkin tulevaisuutemme. Ja päinvastoin: me olemme maaseudun tulevaisuus.

Jaa artikkeli:

Blogi

Yksi kommentti aiheesta “Maaseudun Tulevaisuus on meidänkin tulevaisuutemme

  1. Maasetu on maaseutu, se ei ole kaupunki. Laitan tähän pätkän toisaalle kirjoittamastani kolumnista:

    Suomessa on jo nyt noin 140 000 autiota taloa ja syrjäseudut ovat tyhjentyneet, ja ihmiset haluavat itse muuttaa sieltä pois, kun siellä ei ole mitään palveluja. Tähän asiaan ei auta pätkääkään jokin alueen kaupungissa, siis kaupungissa sijaitseva ympärivuotista toimintaa harjoittava ravirata. Sen sijaan syrjäseudulle tehtävät valmennuskeskukset harjoitusratoineen, valjastuskatoksineen ja hiittisuorineen voisi tähän asiaan vähän auttaa.

    EU:n myöntämiä maaseudun kehittämistukia (rahaa maaseudun erilaisiin toimintoihin) jää vuodessa anomatta ja käyttämättä todella paljon. Näitä tukia voisi saada ja anoa juuri syrjäseuden valmennuskeskuksien rakentamiseen. (Näitä tukia ei raviradat voi saada) Hyvät talli aihiot näillä ihmisillä on jo olemassa, siinä aikoja sitten tyhjentyneessä navetassa.

    Suomessa on 19 ympärivuotista ravirataa, joista 18 sijaitsee kaupungissa. Jos esimerkiksi ympärivuotisille raviradoille myönettävistä toimintatuista (rahasta) ohjattaisiin edes osa MAASUEUDUN raviurheilun tukemiseen, voisi se todellakin auttaa maaseudun ihmisiä ja raviurheilua. Tämä voitaisiin tehdä aivan hyvin jos osa ympärivuotisista radoista ajaisi ravinsa kuutena kesäkuukautena.

Jätä kommentti