Onko mielikuvamme perseestä?

16.11.2017 - 14:13 | Riku Niittynen Blogi

Varsojen tunnistusskandaali ei ota laantuakseen. Kuvan varsat eivät liity tapaukseen. Kuva: Anu Leppänen

”Käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa, ei estä kukaan, kun matkaa teen.” Vai laji, jossa harmaassa illan hämyssä piestään hevosia piiskalla. Kumman yleisesti jaetun mielikuvan sinä haluaisit raviurheilulle?

Rakastat raviurheilua, olen siitä varma. Muuten et surffaisi näillä sivuilla. Miksi et siis näkisi, että jokainen piiskanisku viattoman luontokappaleen kupeelle on liikaa? Arvokkaimman omaisuutemme, parhaan ystävämme, hevosen ahterille.  Jokainen arka kavio, jokainen ontuva hevonen. Jokainen väärin lääkitty tai salassa kepulikonstein suoritusta parantamaan terästetty hevonen varsinkin. Voidaan laskea että jokainen tällainen tapaus laskee toimintamme arvoa, sekä henkisesti että taloudellisesti.

Tiedän että ajovitsan osalta asia ei ole yksinkertainen. Olen itsekin lyönyt hevosta. Ja kyllä, Norjassa, missä ajovitsa on kielletty laissa, repivät suusta hevosparkoja rumasti. Ja hevoset, nuo isot luontokappaleet, on kasvatettava, jotta ne tietävät mikä on oikea ja mikä väärä. Suurinpiirtein samat periaatteet pätevät, kuin ihmislapsen kasvatuksessa. Hevonen on vain huomattavan paljon isompi ja sen vaistot paljon voimakkaammat. Ja hevosten olisi juostava lujaa. Nopeus on keskeinen elementti. Jos laji menettää huippu-urheilun statuksensa, myös se on lopun alkua.

Mutta kun moni asia tässä maailmassa ei ole miltä näyttää, ravit ovat siitä harvinainen elämänala, että se mikä näyttäisikin olevan, myös ON totuus: Hevonen on arvokkain asiamme. Ja lujaahan hevonen juoksee luontojaan.

Olen jättänyt piiskan taakseni viime vuosituhannella. Helppohan minun on, en tee päivittäistä työtä hevosen ohjissa tai tallissa muutenkaan. Käyn ajamassa hevosilla joskus. Tykkään olla hevosten lähellä. En ole tarvinnut vitsaa, ja arvelen etten tule tarvitsemaankaan. En vanno, koska suurinpiirtein kaikki asiat jotka olen vannonut, olen pyörtänyt. Oli miten oli, melkein jokainen asennemuutos on pitkän ja kivisen tien takana.

Samoihin aikoihin, vuosia sitten, kommentoin mustaihoisia jalkapallonpelaajia kielellä, jota ei nykyään pidetä enää yleisesti hyväksyttynä. Työkaverini moitti minua siitä, vaikka tilanne oli yksityinen, ja itse ajattelin ettei asiaan liittynyt rasismia. Kesti monta vuotta tajuta, että liittyi: työkaverini oli oikeassa.

Nyt kun ajat muuttuvat taas ryminällä, kannattaa erityisesti katsoa peiliin. Muutoksia tapahtuu ravipelaamisen, ravien julkisuuden ja yhteiskunnan arvojen saralla, muun muassa. Rahanjaot muuttuvat, yleiset normit, lait, hyvä ja paha, hauska ja tylsä, kaikki elää.

Siispä, kuten Andy McCoy on nasevaan tyyliinsä todennut: ”Kannattaa miettiä tarkkaan, mitä haluaa, koska saa sen!”

Siis Sinä hevosten ystävä, katso peiliin ja kysy: Millaisen Mielikuvan haluaisit antaa raviurheilusta, hevosten kanssa toimimisesta, työstäsi, harrastuksestasi ja/tai intohimostasi? Sen jälkeen: Just Do It.

Jaa artikkeli:

Blogi

Jätä kommentti