Vierasblogi: Amatöörin valistunut mielipide tuomaritoiminnasta

30.8.2019 - 9:43 | Ravinetti Blogi Suomi

Ravituomari Jutta Litmanen pohtii vierasblogissa tuomaritoimintaa ja sen kehittämistä raviurheilussa. Kuva: Ravinetin arkisto

Tulevana lauantaina Vermon kaviouralla jaetaan pelkästään yhden lähdön hevosten taustajoukoille yli 310 000 euroa ja sen lisäksi totossa pelaajille vielä luultavasti toinen samanmoinen. Kuka päättää kuka saa ja kenelle annetaan? Joukko amatöörejä.

Kyllähän se Kuopion raviradan amatöörituomaria välillä hirvittää, miten ravi-päivän aikana tehdään päätöksiä jopa elämää mullistavan suurista summista, sekä mahdollisesti jonkun ihmisen tulevaisuudesta. Olo tahtoo olla kuin ruuvipenkissä, kun päätökset pitää tehdä todella pienessä aikaikkunassa, tarkasti ja oikeudenmukaisesti. Vaikka parhaasi yrität, keppiä tulee silti huomattavasti enemmän kuin porkkanaa.

Olen itse tavallinen rivituomari Siilinjärveltä, aivan perusmatskua joita joka raveissa löytyy sieltä tuomaritornista pullaa syömästä. Minulla ei ole valvojaoikeuksia, eikä tuomarikokemusta vielä lähellekkään riittävästi että voisin sellaisia hakea vaikka kuudetta vuotta tässä jo mennään tuomariston jäsenenä. Se mitä minulta kuitenkin löytyy, on mielipiteitä.

Tuomarikurssilta on jäänyt mieleen, että hyvällä ravituomarilla on aina joku mielipide ja perustelu. Tuomarin pitää aina pystyä perustelemaan mielipiteensä, joko nojaten rangaistusohjesääntöihin tai ihan fyysisiin todisteisiin. Kuulostaa helpolta, meillä on siis raveissa valvoja ja kolme tuomaria joilla on mielipiteitä, maalikamerakuva jossa on fyysiset todisteet ja vielä kuvanauhaa minuuttitolkulla josta tarkistaa tilanne. Mutta…

 

Ravituomarien joukko on aika pieni ja keskenään tullaan kyllä hyvin toimeen. Tähän pieneen joukkoon mahtuu kuitenkin melko monenlaisia mielipiteitä, jotkut ovat “joojoo” -ihmisiä eli myöntyvät kaikkeen, jotkut taas vääntävät ihan joka asiasta ja jotkut esittävät mielipiteensä todella analyyttisesti perustellen. Tämä selittyy sillä, että tuomareina on myös todella laajalla kirjolla erilaisilla siviilitaustalla varustettuja ihmisiä, amatöörejähän tässä nyt kuitenkin edelleen ollaan. On kahden lapsen äiti joka rientää ravien jälkeen aamulla siementämään lehmiä, ravivalmentajia, joukko eläkeläisiä ja bisnesmaailman ammattilaisia jotka saattavat tuomarivuorojen välissä kiertää ympäri maailmaa tekemässä miljoonakauppoja.

Puolikypsässä 30 vuoden iässä olen itse ylivoimaisesti sieltä nuorimmasta päästä ravituomareista, eikä tuomaritoiminta tällä hetkellä oikein tunnu houkuttelevan nuoria, koska sitä pidetään lähinnä vanhojen setien puuhasteluna. Useilla radoilla alkaa olla pulaa tuomareista siinä mielessä, että samat tuomarit joutuvat olemaan töissä jatkuvasti ja vanhojen eläköityessä uusia ei saada oikein samaa tahtia koulutettua tilalle. Toisaalta, ravipäiviä ollaan vähentämässä ensi vuodelle noin 35 päivällä, joten tuomarien tarvekin vähenee.

 

Kun samat ihmiset ovat jatkuvasti tekemässä päätöksiä, mielipiteet tuomariston sisällä tahtovat homogenisoitua ja mennään samalla linjalla kun on aina kaikki nämä vuodet ennenkin menty.

Tuomaritoiminnan suurin uhka on nimenomaan eri paikkakunnalla olevien tuomaristojen välinen linjattomuus, joka näkyy sillä, että sama kuski voi saada kahdesta täysin samasta ajosuorituksesta kaksi aivan eri rangaistusta (tai ei rangaistusta ollenkaan) kahdelta eri radalta. Voin kuvitella, että tämä on kuskeille todella hämmentävää! Ja voin kertoa, että tämä hämmentää myös meitä tuomareita ihan yhtä paljon. Myös pelaajien keskuudessa nämä asiat herättävät nykyään paljon keskustelua, sillä jonkun valjakon hylkääminen tai hylkäämättä jättäminen voi vaikuttaa tulojärjestykseen merkittävästi.

Tuomaritoiminnan suurin uhka on nimenomaan eri paikkakunnalla olevien tuomaristojen välinen linjattomuus, joka näkyy sillä, että sama kuski voi saada kahdesta täysin samasta ajosuorituksesta kaksi aivan eri rangaistusta (tai ei rangaistusta ollenkaan) kahdelta eri radalta.

Ylivoimaisesti opettavaisimpia kokemuksia tuomariurallani ovat olleet ne kerrat, kun olen käynyt jollain vieraalla radalla, kuten tuomarikorttia suorittaessani. Tuomarikortin saadakseen tulee sääntötenttien lisäksi käydä kymmenen kertaa tutustumassa ravien tuomarointiin, jotka suoritin käyden omakustanteisesti useilla eri radoilla ympäri Suomen. Tästä sain valtavasti enemmän näkemystä omaan tekemiseen, kun näin miten eri kokoonpanoissa toimitaan, kuinka mielipiteitä vaihdetaan ja miten se oma linja perustellaan. Nykyään huomaan itse jo tuomarina urautuneeni, koska olen oikeastaan vain enää Kuopiossa työtehtävissä. Mitä luulette mitenköhän urautuneita ne tuomarit ovat, jotka ovat 20-30 vuotta tuomaroineet samalla porukalla siellä samassa tornissa? Lisäksi radoilla käytettävissä olevissa videotallenteissa on edelleen valitettavasti aika isoja eroja, mikä aiheuttaa epätasa-arvoa tuomaristojen välille päätöksenteossa.

Yksi ongelma linjattomuudessa, joka ei niinkään näy ulospäin, on rivituomareiden ja suurkilpailuvalvojien (SKV) välinen kuilu. SKV on tavallaan se ylin tuomari mitä raviurheilusta löytyy ja SKV:t päättävät kukin vuorollaan mm. Rangaistusten muutoksenhaussa miten muutoksenhaulle käy. Muutamia kertoja kun on oman tuomariston antamasta tuomiosta tullut muutoksenhaku ja se on SKV:n toimesta käännetty ihan toisin, on mietityttänyt että kummassakohan päässä tässä on menty pieleen. Tänä kesänä sain ensimmäisen kerran itse perustelut siitä miksi muutos rangaistukseen oli tehty, se on sentään positiivinen uudistus ja antaa mahdollisuuden kehittyä.

 

Ongelmia siis on mutta miten tämä kaikki korjataan? Vaihtuvuudella, kommunikoinnilla, koulutuksella ja avoimuuden lisäämisellä. Se millä tässä korjausliikkeessä voitaisiin oikaista maaliin kulkematta lähtöruudun kautta, olisi iso säkki rahaa ja ammattituomaristo. Ammattituomaristo mahdollistaisi sen, että normaalista työelämästä tutulla työnkierrolla saataisiin eri radoille vaihtuvasti aina tuomaristo joka olisi myöskin asianmukaisesti koulutettu ja jatkuvasti täydennyskoulutettu niin, että linja pysyisi mahdollisimman samana. Mutta kuten jokainen ilman tarkempia laskelmiakin saattaa arvata, olisi tuollaisen n. 20-25 hengen ammattituomariston kuskaaminen näin suuressa maassa aika valtavan rahamäärän vaativa juttu. Niitä suuria rahasäkkejä odotellessa täytyy miettiä jotain konkreettisia ratkaisuja joita voisi olla mahdollista toteuttaa jo nyt pienemmillä rahasäkeillä.

Tuomarikierto on asia joka on jossain vaiheessa haudattu, ja haluaisin kannustaa Hipposta sekä ratoja kaivamaan sen takaisin esiin. Nykyään toteutetaan jossain määrin jo valvojakiertoa, mutta se että Hippos ja radat osallistuisivat myös tuomareiden kierrättämiseen eri radoilla olisi tärkeää edellä mainituista syistä. Uusien tuomarien rekrytoinnissa haluaisin nähdä myös enemmän paukkuja, että panostettaisiin enemmän laatuun kuin määrään ja nuorien kiinnostumiseen tuomaritoiminnasta. Tuomarointi kuitenkin myös antaa paljon hyviä valmiuksia esim. työelämään (kommunikointi, yhteistyötaidot) joista olen itse hyötynyt ja varmasti moni nuori hyötyisi.

Tuomarikierto on asia joka on jossain vaiheessa haudattu, ja haluaisin kannustaa Hipposta sekä ratoja kaivamaan sen takaisin esiin.

Koulutuksen puolesta meillä on nykyään kerran vuodessa 1,5 päivää kestävät tuomaripäivät ja sen lisäksi alueellisia toimihenkilökoulutuksia n. 0,5 päivää vuodessa. Tuomaripäivät on hyvä kokonaisuus, mutta esimerkiksi alueellisia tuomarikoulutuspäiviä voisi olla useamminkin pienemmille tuomariryhmille. Saataisiin nyt korjattua se linja vaikka edes alueellisesti ensin ja yrittää sitten parantaa sitä tuomaripäivillä maan laajuisesti yhteneväksi. Tuomaristojen välinen kommunikointi on muutenkin ainakin minun tiedon mukaan aika olematonta nykyään.

Mikään ei ymmärtääkseni estä vaikkapa whatsapp-ryhmien perustamisen eri alueen tuomareille jossa voitaisiin rakentavasti keskustella tuomioista ja perustella niitä jolloin linjaa saataisiin taas ehkä vähän yhtenäisemmäksi. Nykyisin SKV:t hoitavat tuomaristojen toiminnan arviointia, mutta heillä on suurkilpailupäivinä myös monta muuta tehtävää, joten arvioinnit ovat aika pintapuolisia. Jatkossa ehdottaisin erillistä koulutettua arvioijaa, joka kiertäisi kaiken tasoisissa raveissa joko osana tuomaristoa, tai ulkoisena jäsenenä arvioimassa tuomariston toimintaa ja antaisi siitä palautetta suullisesti ja kirjallisesti.

 

Avoimuus on seikka jota paljon peräänkuulutetaan nykyään ja olen siitä samaa mieltä, että tässä ollaan kyllä jääty kehityksen kelkasta aika paljon. Jos vertaa moneen muuhun urheilulajiin, tuomaritoiminta raviurheilussa vaikuttaa suorastaan illuminatiin verrattavissa olevaan pienen porukan salakerholta jonka päätöksistä ei saa sanallakaan hihkua missään. Linja on vedetty nykyään niin, että vain valvoja kommentoi annettuja tuomioita ulospäin mikä on ihan täysin ok, mutta aika harvoin mitään kommentteja julkisesti näkyy jos ei erikseen kysytä.

Tarvittaisiin siis joku järkevä alusta vaikkapa Hippoksen sivuille, johon valvoja voisi jättää kommenttinsa ja videomateriaalia tiukoista tuomioista tai tilanteista jotka jätettiin tuomitsematta. Nykyisellään ne löytyvät vain suljetusta valvojaraportista. Kuopion tuomaristo on saanut silloin tällöin muutakin kuin keppiä avoimesta otteestaan, ja esimerkiksi lähdön jälkeen kuuluttajan ilmoittama “tilannetta tutkitaan” on pieni mutta tehokas viestintäkeino ulospäin jota kannustan muuallakin käyttämään.

Raviurheilun tulevaisuustyön työryhmissä ei missään käsitelty tuomaritoiminnan kehittämistä, vaikka kyseessä on urheilun ja vedonlyönnin yhdistävä osa tästä lajista, joka mahdollistaa käytännössä koko lajin rahaliikenteen. Tuomarityö on tosi vastuullista, se vaatii yhteistyötaitoja ja oikeudenmukaisuutta sekä etenkin paksua nahkaa. Kaikkia meitä tuomareita yhdistää rakkaus raviurheiluun sekä hevosiin, ja toivonkin että suuri yleisö ymmärtää, että myös ravituomarit haluavat että tämä laji menestyy. Raviurheilu kehittyy jatkuvasti, meidän täytyy vain pysyä kehityksen mukana.

Jutta Litmanen

Kirjoittaja on entiseltä ammatiltaan hevosenhoitaja, nykyisellään tutkimusteknikko ja terveydenhuollon maisteri-opiskelija, sekä vapaa-ajallaan ravituomaroinnin lisäksi kimpanvetäjä ja rugbyn Suomen mestari.

Jaa artikkeli:

Blogi Suomi

Jätä kommentti