Vierasblogi: Hei ravityyppi – tunnista onnistumiset!

14.4.2019 - 16:44 | Ravinetti Blogi

Elina Hirvonen muistuttaa blogissaan, että raviväellä olisi useamminkin aihetta tuulettaa oman lajinsa puolesta. Kuvassa Antti Mäntymäki riemuitsee Excalibur Itin voitosta Seinäjoella. Kuva: Antti Savolainen

Edellisviikot Pilvenmäellä sujuivat vauhdikkaasti ravijärjestelyjen parissa ja niiden jälkeen olikin oiva hetki suunnata Leville lomailemaan hankien keskelle. Ajomatkalla Lappiin ehdittiin useamman työntekijän kanssa käydä läpi palautetta raveista ja pohtia, mitkä hommat onnistuivat ja mihin osa-alueisiin jäi kehitettävää.

Paras palaute lauantain finaalipäivästä kohtasi minut kuitenkin puuskuttaessani viimeisiä mäkiä ensimmäisenä hiihtopäivänä Levillä. Se sai minut pohtimaan, miten onnistuneita juttuja meillä jo onkaan.

Minut ylämäessä ohittaneen miehen katse kiinnittyi päälläni olleeseen Pilvenmäki-liiviin ja hän tokaisi, että oletteko joskus olleet kyseisellä raviradalla. Kun kerroin olevani raviradan toiminnanjohtaja, pysähtyi miehen ohitus ja hän alkoi kertomaan tarinaa lauantain raveista. Lauantaina hänen tuttavansa olivat olleet ryhmän kanssa raveissa Pilvenmäellä ja mies kehui kokonaisuutta yhden ryhmän jäsenen lähetettyään hänelle videoita lähtöauton kyydistä. Juttua tuli myös kaikista vierailuista sekä extra-ohjelmasta ravipäivän aikana.

Mies harmitteli, ettei itse Lapin reissun vuoksi päässyt itse raveihin lauantaina. Jotenkin katseesta näki, että tämä porukka varmasti jakaa onnistumisensa edelleen. Hieno spontaani palaute siivittikin sitten loppukilometrit kevyesti.

Spontaanisti hiihtoladulla 1 000 kilometrin päässä kotoa saatu palaute sekä Lauri Hyvösen Twitterissä ollut päivitys: (Sitäpä mietin, että raviväkeä käy sivistämässä/kouluttamassa luentoineen todella usein väkeä muiden alojen ja lajien, lähinnä jääkiekon parista. Mutta kelpaavatko #ravit-ihmiset luennoimaan ikinä muiden alojen ihmisille siitä, miten meillä homma hoidetaan? Enpä ole huomannut.) saivat minut pohtimaan. Jos suomalaisilla on vaatimattomuus ongelma, niin perisuomalaista porukkaa on kyllä raviurheilunkin parissa.

Meillä on laji, jossa äidit ja pojat sekä isät ja tyttäret, papat ja mummut saavat harrastaa ja kehittää ammattitaitoaan yhdenvertaisina raviurheilijoina. Ei ole nimittäin yksi tai kaksi isää, jotka ovat minulle, osat ehkä hieman liikuttuneinakin todenneet, että raviurheilu sekä poniraviurheilu on lähentänyt hänen välejään tyttäreensä sekä tarjonnut heille yhteisen harrastuksen. Hevosten kanssa toimiminen lisää muutenkin nuoren vastuuntuntoa ja johtajuustaitoa, mutta kun sitä kautta voidaan tehdä jotain asioita perheenä yhdessä lisää se varmasti nuoren hyvinvointia ja sosiaalisia taitoja entisestään.

Kun puhutaan niistä toisista urheilulajeista, vieraili opiskelukaverini Salibandyliiton markkinointipäällikkö Toni Nikunen viime syksynä meidän syksyn Kaikki täällä vauhti päällä-tapahtumassa oman Ryhmä Hau-faniksi tunnustautuneen lapsensa kanssa ja nosti esiin meidän onnistumisiamme päivästä.

Itse on vaikea tunnustaa jatkuvan kehittämisen keskellä, että monipuoliset palvelut eri kohderyhmille on jo hienosti yhdistetty monilla raviradoilla. On ravintolakatsomoa, kokoustilaa, valloittava eläin ja sillä helposti lähestyttävät taustajoukot, lasten ohjelmaa ravien lomassa, ryhmien elämysiltoja ja kattavat kahviopalvelut.

Moni urheilulaji ottaisi varmasti meidän palveluistamme koppia, kun osaisimme sen kaiken selkeästi kertoa ja taltioida muille ymmärrettävään muotoon. On sitten ne muut urheilulajit missä tahansa lajin kehittämisen kohdassa, kyllä niilläkin on halu eteenpäin.

Meidän tapahtumiemme ei tarvitse kumartaa muiden saman ihmismäärän yleisötapahtumien rinnalla, vaan meillä on monesti kyllä homma A-luokkaa, jos mietitään mitä kaikkea tälle yleisömäärälle on nyt jo tarjolla.

Meidän tapahtumiemme ei tarvitse kumartaa muiden saman ihmismäärän yleisötapahtumien rinnalla, vaan meillä on monesti kyllä homma A-luokkaa, jos mietitään mitä kaikkea tälle yleisömäärälle on nyt jo tarjolla.

Kuninkuusravit on raviurheilun kruununjalokivi ja jotenkin tuntuu, että Lahti-Seinäjoki-Forssa-kuninkuusraviyhteistyön opit kelpaisivat jo kelle tahansa tapahtumajärjestäjälle oppikirjaan – Kunhan ne nyt ensin saadaan kaikki suunnitelmat vietyä maaliin asti.

Itse näen, että olemme todellakin heränneet nykyiseen tilanteeseemme ja kilpailuun kaikkien vapaa-ajan mahdollisuuksien keskellä. Meillä on edessä valtavia kehitysaskeleita, mutta toisaalta olemme työhanskat kädessä.

Itselleni vaikeaa on iloita onnistumisista, koska tuntuu, että aina olisi seuraava päämäärää vielä on edessä ja tavoitteeni sekä vaatimukseni kaikille osapuolille ovat korkealla. Muistutan itseäni, mutta myös teitä muita lajin parissa työskenteleviä, että tunnistakaa onnistumiset ja olkaa niistä ylpeitä.

Kirjoittaja Elina Hirvonen on Forssan Seudun Hippos ry:n toiminnanjohtaja. Kuva: Anu Leppänen
Jaa artikkeli:

Blogi

Jätä kommentti