Vierasblogi: Isänmaallisuutta myös pelirintamalla

3.12.2018 - 11:24 | Ravinetti Blogi

Mihin ravipelaajien eurot jatkossa ohjautuvat? Kuva: Anu Leppänen

Kaikki on mahdollista, jos me puhallamme yhteiseen hiileen, emmekä vain tuhkia toistemme silmille, Kari Eriksson kirjoittaa vierasblogissaan.

Ravi-ihmiset ovat harvoin  tyytyväisiä. Jos hevonen voittaa, sillä on vielä parantamista.  Kun taas menee huonosti, on koko laji sama lopettaa. Myös vallitsevien tosiasioiden tunnustaminen tai niiden mukaan eläminen, on vaikeaa. Ravipelit ovat siirtyneet yhteen peliyhtiöön ja ovat nyt osa isompaa kokonaisuutta. Vaikka olemme pieni osa peliyhtiö Veikkausta, olemme lajimme, raviurheilun ja hevosten kautta merkittävä yhteiskunnallinen tekijä. Näin nyt ja toivottavasti myös tulevaisuudessa.

Hevosurheilun artikkelissa 28.11.2018 käsiteltiin Ruotsin ravipelien tulevaisuutta. Onko alkuvuodesta mahdollista pelata edelleen Veikkauksen kautta Ruotsiin vai ei?  Kysymys on tilanteesta, jolle me ravi-/peliväki emme voi mitään. Asia on kotimaisten virkamiesten, käytännössä Poliisihallituksen käsissä. Heitä taas ohjaa lainsäädäntö ja erityisesti Eu-tasoiset säädökset pelimonopolista ja siihen liittyvistä määräyksistä. Tärkein kysymys on ristiriita monopoli-/lisenssijärjestelmän välillä. Poliisihallituksen aiemmat kannanotot muun muassa yhteispohjoismaisten ravikierrosten suhteen eivät lupaa hyvää pelin jatkumisen kannalta.  He tekevät päätöksensä asiassa lainsäädännön ei kohtuu- tai kannattavuuseikkojen perusteella.

Kummastusta herättää pelialan ammattilaisten Kari Linnan ja Antti Peltolan kommentit asiasta Hevosurheilussa. Antti Peltola suosittaa tunnistautumismaksua kolikkopeleille. Ruotsissa tunnistautumisen tulo  laski pelivaihtoja 25 %. Kun raviurheilulle tuleva tuotto kertyy yli 96 % osalta muista kuin ravipeleistä, tarkoittaisi lasku näissä muissa peleissä myös hevostaloudelle tulevan tuotto-osuuden pienentymistä. Tässä tapauksessa huomattavaa sellaista. Kari Linna olisi taas valmis harkitsemaan ja keskustelemaan pelikilpailun vapauttamisesta. Hieman erikoista,  Kari kun kannatti aiemmin voimakkaasti yhtä peliyhtiötä ja pelimonopolia. Näin muun muassa kirjoituksissaan Hevosurheiluun.

Kun taannoin neuvottelimme Hippoksen hallituksessa peliyhtiöasiasta, ei työmme ollut helppoa. Tilannetta olisi voinut verrata menettelyyn, jossa autokuumeessa oleva henkilö on kertonut automyyjälle ostavansa tietyn auton ja kertomisen jälkeen yrittää tingata valitsemansa kohteen hinnasta. Jokainen tietää, että tuossa vaiheessa ehdot eivät enää muutu. Tukea neuvotteluille ei tullut myöskään alan ammattilaisilta. Sinä päivänä, kun peliyhtiöasiaa käsiteltiin Hippoksen valtuuskunnassa,  Ravivalmentajat ry julkaisi hevosurheilussa kirjoituksen, jossa se nimitti niitä, jotka yrittivät saada liittymiselle mahdollisimman hyvät ehdot, ”jarrumiehiksi”.  Mukaan oli päästävä, olipa ehdot, mitkä hyvänsä. Näin kai voisi tiivistää ravivalmentajien kannan.  Näin jälkeenpäin ajatellen maltti olisi tuolloin ollut valttia, kuten myös yksimielisyys, vähintäänkin ulospäin.

Nyt olemme tilanteessa, josta ei ole paluuta, ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Raviurheilun on pyrittävä toimimaan yhdessä kumppaniensa Veikkauksen ja Maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Lähdöt on saatava mielenkiintoisiksi ja täysiksi.  Kasvatustoimintaa ei saisi tukea kilpailulähtöjen kustannuksella. Myös turhat kilpailua ja ravien mielenkiintoa jäytävät esteet tulee poistaa. Loppujen lopuksi hyvä kilpailutoiminta on parasta kasvatustoiminnan tukemista. Mielenkiintoiset kilpailut ovat myös varma tae lajisuosion säilymisestä.  Taas keskustelut turhista asioista, kuten piiskan käytön poistamisesta kilpailuissa voisi unohtaa. Piiskan käyttö on kotimaisessa ravikilpailutoiminnassa  hyvin säänneltyä ja valvottua. Tällaiset löysät puheet voivat johtaa lajin kannalta ikävään julkisuuteen.

Isänmallisuutta tarvitaan myös pelimaailmassa. Antti Peltolan esittämät lapselliset uhittelut siitä, että Ruotsiin pelaaminen onnistuu kyllä myös ilman Veikkausta, eivät ole yhteisen etumme kannalta hyviä, eivätkä paranna yhteistyötä.  Sekä Ruotsin pelin että kotimaan pelin osalta toiveemme ja tavoitteemme Veikkauksen kanssa ovat yhtenevät.  Ikävät puheet eivät vie asioita eteenpäin, eivätkä varmasti paranna yhteistyötä meille tärkeän yhteistyökumppanin kanssa. Tässä ja muissa tärkeissä asioissa raviväen tulee olla yksimielisiä ja toimia yhdessä.

Kaikki on mahdollista, jos me puhallamme yhteiseen hiileen, emmekä vain tuhkia toistemme silmille.

Kari Eriksson

Kirjoittaja on Oulun raviradan puheenjohtaja.

Jaa artikkeli:

Blogi

13 kommenttia aiheesta “Vierasblogi: Isänmaallisuutta myös pelirintamalla

  1. Mahtaako K.E itse pelata päivittäin vai höpiseekö tässä jonkun pelipastorin hahmossa?
    A,Peltolan kommentti oli paikkansa pitävä pelin puolesta ruotsiin. Itsekin pelaan tarvittaessa Saksan kautta muualle esim. jenkkeihin ja ruotsiin kuin myös saksan raveihin. Ei pelaaja saa kärsiä omantunnon tuskista pelatessaan pelejä.
    Tunnistautuminen on hyvä juttu myös kolikkopelien kanssa touhutessaan, sillä monelle ne ovat yhtälailla addiktio kuin nettipelaajallekin!

  2. Yhdistymisneuvotteluissa olisi ollut myös se mahdollisuus, että Hippos olisi tehnyt päätäntäjärjestelmäänsä rakennemuutoksen. Sitten kun sitä ei tehty, menetettiin kaikki raviurheilun taloudellinen valta MMM:lle. Tämä koska valtiontukien jaossa, ei itse edunsaajat tai heidän edustajansa voi tai lain mukaan saa mitenkään vaikuttaa tukien kohteisiin tai summiin. Jos taas Hippoksen Hallitus olisi ollut rakennemuutoksen jälkeen jäävitön ja sillä olisi ollut kaikki päätösvalta, asia olisi ollut toinen. Rakennemuutosta ajoi voimallisesti silloinen Toimitusjohtaja Pekka Soini ja HU-lehden Päätoimittaja Jussi Lähde. Toimitusjohtajan erotti Hippoksen Hallituksen jäsenet Kari Eriksson, Janne Ojanen ja Kari Lähdekorpi, Hallituksen Puheenjohtaja antoi erottamispäätökseen eriävän mielipiteensä (Mika Lintilä)

    Sivusin peliasiaa jutussani Aamulehdelle:
    https://www.aamulehti.fi/a/201334100?c=1536306568605

    Pertti Mäkipää

  3. Pikku lisäys:

    Niin se tosiasioiden tunnustaminen myös totopeleissä.
    Vuonna 2017 suomalaiset hävisivät Veikkauksen peleihin noin 1,8 miljardia euroa. Väestökyselyn mukaan 5 % pelaajista tuotti vuonna 2015 puolet suomalaisten rahapelaamisen kokonaiskulutuksesta.
    Hevospeleissä 7% pelaajista pelaa n. 2/3 hevospeleistä, joten kyllä näitä petsareita kannattaa vähän paapoa.

  4. Ihan kertauksen vuoksi piti lukea taas ’Yhteisymmärryspöytäkirja’ ja sen liitteenä oleva ’Rahapelitoiminnan järjestämiseen liittyvä selvitys’.
    https://static.hevosurheilu.fi/content/uploads/2015/08/Yhteisymm%C3%A4rrysp%C3%B6yt%C3%A4kirja-rahapeliyhteis%C3%B6jen-rahapelitoimintojen-yhdist%C3%A4misest%C3%A4.pdf
    Ravipelien kiinnostavuus perustuu raviurheilun suosioon.
    Esille nousee mm. kohta: – yhtiön on varmistettava, että kaikista totoraveista tuotetaan laadukas televisiolähetys ja viikon
    merkittävimmät ravitapahtumat esitetään valtakunnallisella televisiokanavalla korkeatasoisesti tuotettuna.

  5. Väite, että olisin monopolin kannattaja, on perin kummallinen ja virheellinen. Olen kyllä nähnyt paremmaksi Fintoton yhdistyä kohtuullisilla ehdoilla Veikkaukseen, kuin jäädä 4 % markkinaosuudella kamppailemaan. Pidän Veikkausta niin laadukkaana toimijana, että uskon sen pärjäävän myös kansainvälisessä kilpailussa. Ja jos näin on, kai siitä voi yhtenä vaihtoehtona keskustella, että Veikkaus saisi ottaa myös ulkomaisia asiakkaita ja sitä kautta tuloja Suomeen?

  6. Kari Kari Kari. Herää jo! Pelaaja pelaa mistä parhaat edut saa peleilleen. Tunnistautuminen on hyvä asia, vai haluaako Kari ala-ikäiset rahoittamaan hevostaloutta mahdollisella peliongelmallaan? Häpeä. Valitettavasti kirjoituksellasi oli Ouluun negatiivinen vaikutus. Laitan koko radan boikottiin.

  7. Heitän ajatuksen omalta kohdaltani. Kieltämällä peli Ruotsiin, ei isänmaallisesti tueta raviurheilua. En ajatellut siirtää pelieurojani kotimaisiin kohteisiin. Suomen ongelmat ovat kaikki ratkaisematta. Suomessa kaikki menee henkilön mukaan. Tuomaritoiminta ei ole ammattimaista ja tasapuolista. Amatööri hylätään ja ammattimiestä naureskellen ihastellaan, kuinka taitavasti tekee tilaa. Oman radan kuskeille eri säännöt, kuin vierailijoille. Kuskien taktiikat menee täysin pärstän mukaan, kuka on kaveri. Tuttua autetaan ja toisen juoksu pilataan. Sisäpiiri harjasi isot potit rajoittamattoman kokoisilla systeemeillään. Valmentajat ja kuskit ovat isojen pelurien kavereita, joten helppo tehdä palvelus oikean henkilön jättipotin lähestyessä. Suomessa kun saa kivasti rivitiedot isonkin potin aikana. Väärän voittajan juoksu voidaan pilata rohkealla ja tyhmällä taktiikalla. Sitten vain juhlimaan voittoa mukavan pelurin ja hevosenomistajan kanssa. Doping testaus on mitättömän tasoista talleilla. Ruotsissa on muutakin kuin jättipotti. Touhu näyttää ulospäin paljon rehellisemmältä ja on myös parempaa urheilua

  8. Hippoksen toiminnassa, kuin myöskin Fintoton kohdalla kävi, ja jatkuu Veikkauksen toto pelien kanssa, että on unohdettu kokonaisuus ja päätäntävalta on luovutettu pienelle saalistajien joukolle.
    Saalistajat ajavat lyhytnäköisesti vain omaa etuaan ”heti mulle kaikki” tyyliin ja lopputulostulos raviurheilun kannalta on mikä on.

    No, tästä on jauhettu jo kymmenen vuotta, jos ei kauemminkin, ja olen menettänyt, kuten niin moni muukin, uskoni siihen, että muutos parempaan olisi mahdollista.

  9. Ihmisten suista tapaa karkailla sammakoita. Toisilla niitä karkailee live-haastatteluissa, toisilla blogiteksteissä. Vaikka molemmat ovatkin sammakoita, ovat ne ainoastaan etäisesti sukua toisilleen.

    Tilanteessa eletyssä haastattelussa tule herkästi sanottua jotain sopimatonta, jonka sanoja saattaa tajuta virheeksi jo seuraavassa hetkessä. Sanottua ei vaan saa sanomattomaksi, vaikka kuinka toivoisi.

    Blogikirjoitus sen sijaan on helposti hiottavissa huippukuntoon ilman ainuttakaan asiavirhettä ennen viimeistä Enterin painallusta, joten siinä olevilla sammakoilla on huomattavasti suurempi painoarvo kuin haastattelutilanteessa esiintyvillä.

    En enää löytänyt käsiini Kari Erikssonin mainitsemaa Hevosurheilun artikkelia, jossa ”Antti Peltola suosittaa tunnistautumismaksua kolikkopeleille”, joten en pysty arvioimaan fraasia kokonaisuuden kannalta ts. kuinka pahasti asiayhteydestä se on irroitettu, jos lainkaan.

    Jos kuitenkin väitettä tarkastellaan yhteiskunnallisesta näkökulmasta, niin mitään muuta järkevää vaihtoehtoa kuin pakollinen tunnistautuminen (nykyisen vapaaehtoisen sijaan) ei ole olemassa. Kolikkopelit ovat takuuvarmasti koukuttavin ja eniten nk. pelihaittoja aiheuttava tekijä Veikkauksen valikoimassa mm. nopeatempoisuutensa takia. Kaikkihan tietävät, että näitä ”Hyvän tahdon pelejä” pitäisi ”Pelata maltilla” ja ”Peli-ilo säilyttäen”, mutta joka koskaan on vieraillut isommissa kauppakeskuksissa tai vaikka pienissä kioskeissa, on varmasti huomannut pelikoneiden äärellä notkuvan lähinnä teini-ikäiset pojat tai eläkeläiset. Toisin sanoen juurikin sellaisen kansanosan yksilöt, jotka tulotasonsa perusteella asettuvat Gaussin käyrän alkupäähän.

    Ainoastaan läpimätä ahneus ja kaikkein heikompien yksilöiden kustannuksella oman aseman parantaminen kelpaavat perusteiksi sille, että kolikkopelejä ei laitettaisi tunnistautumisen suojiin. Jotkut irvileukaisimmat saattaisivat vetää yhtäläisyysmerkit yllämainittujen ominaisuuksien ja blogitekstin kirjoittajan siviiliammatin välille, mutta minä en sitä tee.

    Erikssonin vaade isänmaallisuudesta pelimaailmassa kuulostaa epätoivoiselta hätähuudolta. Yhtenä merkittävänä syynä tähän lienee sukupolvien välinen kuilu. Tunnistan Erikssonin ajattelumaailman hyvin esim. omien vanhempieni kautta (60-70v): he hakevat rikkoutuneen pesukoneen tilalle uuden koneen mielummin oman kylän ”Paten puodista” kuin ”kaupungin Kikantista”, vaikka se hieman enemmän maksaisikin.

    Valitettavasti tämä sama ajattelu ei ole nykypäivää enää itseni edustamalle sukupolvelle (30-40v), puhumattakaan nuoremmista ikäluokista. Internetin aiheuttama maailman kutistuminen on johtanut siihen, että jos sen halutun härrävärkin saa toiselta puolen maapalloa halvemmalla kuin omilta kyliltä, niin sieltä se myös tilataan. Sama logiikka pätee myös pelimaailmaan: sinne pelataan, missä peliehdot (kohteet, kertoimet, kotiutukset, aspa jne) ovat parhaat. Sivuhuomautuksena mainittakoot, että kotimainen Veikkaus on monella mittarilla näissä ihan kärkipäässä, vaikka monet eivät sitä tajuakaan.

    En tiedä, kuinka suurena yllätyksenä ”ihan oikeasti” Erikssonille tulee Peltolan vihjaama bulvaanien kautta Ruotsiin ATG:lle pelien jättäminen, mutta sitähän on harrastettu varsinkin suurpelurien toimesta iät ja ajat ennen kuin Fintoton nettipelaaminen Ruotsiin tuli mahdolliseksi. Tässä mielessä asia olisi ainoastaan paluuta vanhaan ja jos tämä kaikki on onnistunut ”paperilappu-aikana”, niin tuskinpa se nyt sähköisenä aikakautena ainakaan hankalammaksi on muuttunut. Kuten jo kerran sanoin: sinne pelataan, missä peliehdot ovat parhaat. Toivon toki sydäMMMestäni, että asioista päättävät virkamiehet tekevät oikean päätöksen ja Ruotsin ravit pysyvät Veikkauksen pelivalikoimissa jatkossakin, itse kun sitä myös pienimuotoisesti sillointällöin harrastan.

    Kaikkea hyvä suomalaiselle ravi(peli)maailmalle toivoen,

    Janne Romakkaniemi

  10. Erikssonin ”isänmaallisuutta” vastaan sotii jollakin tavalla, että mies entisenä Hippoksen hallituksen varapuheenjohtajana kirjoittaa vierasblogin Hippoksen kilpailijan sivuille. Luulisi ”isänmaallisuuteen” tässä tapauksessa kuuluvan moraalinen velvollisuus käyttää foorumina Hevosurheilua. Erikssonin blogista sisällöltään on julkaistu edellä monta asiallista kommenttia, kiitos.

  11. Oikein hyvä kommentti ja kirjoitus Janne Romakkaniemi.

    Yksi asia minua jäi ”sukupolvi asiassa” vaivaamaan. Yleistys ei sovi mihinkään muottiin, se ja se sukupolvi ajattelee niin.. Ei se niin ole. Kaikissa sukupolvissa on asioista eri tavalla ajattelevia yksilöitä, stereotypiat eivät pidä paikkaansa.
    Minulla on kunnia tuntea Tuomas Kyrö ja olemme hänen kanssaan monasti kinanneet juuri ”yhden koko sukupolven ajattelutavasta.” Tosin jos Tuomaksen kirjojen myyntilukuihin vertaa, on Suomessa iso ikäluokka, joka ajattelee ihan samalla tavalla, ihan kaikista asioista.
    Se kuitenkin minun kohdallani pitää paikkansa, että oikeassa olemisen pakko seestyy näin vanhemmiten, ja minun mielestäni tätä asiaa kannattaisi miettiä jo vähän nuorempana. Kuunnella muitakin mielipiteitä kuin omiaan.

    Pertti Mäkipää

  12. Roistojen puolustaja puolustaa myös ”yksikätistä rosvoa”. Kannattaisi lukea vaikka juttu: ”Poika kiersi mopolla pikkukaupungin kioskeja pelaamassa – 30-vuotiaana hänellä on 60 000 euroa ulosotossa”. Kysymyksessä ei ole vain yksittäistapaus. Kaikki kolikkopelit pitäisi siirtää valvottuihin pelisaleihin joihin lapsilla ei olisi mitään asiaa.

Jätä kommentti