Vierasblogi: Kuninkuusravien kunnia ja kyyneleet

16.6.2019 - 18:03 | Ravinetti Blogi

Kuninkuusravit on monelle vuoden kohokohta. Vierasblogissa Elina Hirvonen pohtii suhdettaan tapahtumaan henkilökohtaisella tasolla ja ammatillisesti. Kuva: Anu Leppänen

Kesä ja suunnitellut kesäravimenot lähestyvät. Kenelle se ”must” -tapahtuma ravikesässä on Riksun kesäravit lettuineen, kenelle St.Michel piknikkeineen ja kenelle Kuninkuusravit tuttavineen ja valtavine jännityskäänteineen, SE juhlahetki on juuri käsillä!

Allekirjoittanut on kasvanut perheessä, jossa Kuninkuusravit on ollut se vuoden kohokohta. Eikä omena ole kuninkuusravien suhteen kauas puusta pudonnut.

Hienointa, mitä omalle työuralleen voi toivoa on Kuninkuusravien järjestäminen, se on toiveiden täyttymys, mutta varmasti myös niitä elämän raskaimpia työrupeamia samassa paketissa.

Nyt olen saanut jo elää Lahti-Seinäjoki-Forssa -kuninkuusraviyhteistyön ansiosta mukana sivusta kurkistellen ja parhaani mukaan auttaen Lahden organisaatiota omassa työssään. Kädet syyhyten ja suunnitelmia omiin Forssan 2021 koittaviin Kuninkuusraveihin samalla tehden.

”Aikaa on, mutta aina tulee kuitenkin kiire” -fraasi pitää paikkansa myös kunkkareiden kanssa.

 

Kuninkuusravien hienoin elementti on arvostus ja kunnioitus, joka huokuu kaikkien hevosmiesten ja -naisten haastatteluissa omaa hevosta ja toisia kilpailijoita kohtaan. Se on käsinkoskelteltavaa yleisölle – SE on Kuninkuusravit.

 

Järjestäjä tekee kuninkuusravirankingia ja nostaa esille Kuninkuusraveihin suuntaavia hevosia. Mutta pienoista himmennystä ovat aiheuttaneet meidän kotisohvalle tähän mennessä suojattiensa kilpailu-uran lopettamisesta kertoneet kandidaattien taustajoukot.

Medialle ja harvemmin raveissa käyvälle yleisölle nämä rankingin kärkipään hevosten uranvaihdokset ovat haastavia. Mutta monesti Kuninkuusravien lähihistoriassa, kun menestyneitä on useampia tai menestys tulee kohdalle yllättäen,  kansansuosikkeja syntyy hevosen sympaattisuuden, taustajoukkojensa tai tarinoidensa ansiosta. Ei rankingilla ole merkitystä, kun kruunajaisten hetki koittaa.

Kuninkuusravien hienoin elementti on arvostus ja kunnioitus, joka huokuu kaikkien hevosmiesten ja -naisten haastatteluissa omaa hevosta ja toisia kilpailijoita kohtaan. Se on käsinkoskelteltavaa yleisölle – SE on Kuninkuusravit.

 

Viime kesänä seurueessamme yksi oli Kuninkuusraveissa ensimmäistä kertaa. Tuosta leidistä tuli Rovaniemen reissun aikana suuri kuninkuusravifani, muutaman tapahtuman ansiosta.

Ensimmäisenä hän vaikuttui raviyleisön hyväntuulisuudesta ja yhteishengestä. Isoin juttu tälle ensikertalaiselle oli kuitenkin ne monet kameroiden edessä spontaanisti vuodatetut kyyneleet.

Vielä takaisin tullessamme hän jaksoi ihmetellä lukuisia kyyneleitä, joita sai olla yleisön jäsenenä todistaa viikonlopun aikana kilpailleiden hevosten taustajoukoilta. Koko yleisöhän herkistyi raviurheilun ”jäämiehen” Ari Moilasen liikutuksesta Köppisen viimeisen Kuninkuusravivoiton edessä.

Yleisölle ihmisten liikutuksen kyyneleet puhuttaessa omasta hevosesta kertovat enemmän kuin tuhat sanaa hevosen merkityksestä ja työstä mitä hevosen eteen tehdään, välillä omankin hyvinvoinnin kustannuksella.

 

Oman isoisäni kuninkuusraviedustustehtävistä on useita kymmeniä vuosia aikaa, mutta suvussa se kerrotaan nyt ja aina ylpeydellä.

 

Ne, jotka tulevat valituiksi Kuninkuusraveihin, ovat lähes poikkeuksetta kiitollisia oman hevosensa heille suomasta kunniatehtävästä. Kuninkuusravien edustustehtävät ovat iso asia hevosen ympärillä oleville ihmisille, hevosen kotipaikkakunnalle ja seudun hevosharrastajille, joten tämän tehtävän onnistunutta hoitamista ei kannata hävetä.

Kylänmiesten fanipaidat ja lakanat vaan ylpeästi esille. Oman isoisäni kuninkuusraviedustustehtävistä on useita kymmeniä vuosia aikaa, mutta suvussa se kerrotaan nyt ja aina ylpeydellä.

Vuosi toisensa jälkeen kaviouralla päätähdet taustajoukkoineen tarjoavat yleisölle ne kaikkien aikojen kuninkuusravit, joiden vuoksi myös tänä vuonna allekirjoittaneen auto suuntaa jälleen kerran Kuninkuusraveihin, Lahteen.

Kuva: Anu Leppänen
Kirjoittaja Elina Hirvonen on Forssan Seudun Hippos ry:n toiminnanjohtaja. Kuva: Anu Leppänen
Jaa artikkeli:

Blogi

Jätä kommentti