Vierasblogi: Miksi Ruotsissa perutaan vähemmän raveja kuin Suomessa?

7.4.2019 - 19:53 | Ravinetti Blogi Suomi

Vierasblogissa Dalatravetin urheilupäällikkö Kaj Närhinen kertoo kuvassa olevan työpaikkansa Rommen raviradan resursseista radan hoidossa. Kuva: Anu Leppänen

Säätilanvaihtelut, kelirikko ja ravien järjestäminen on yhtälö, josta lähes jokaisella ravien järjestämisen parissa työskentelevällä on omakohtaisia kokemuksia. Ja voisin veikata, että aika monta negatiivista mielikuvaa.

Sää on yhtä arvaamaton tekijä niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Kuluneena keväänä on useammat ravit jouduttu perumaan Suomessa, ja asioiden jälkipuinnilta ei vältytä useimmissa tapauksissa. Monesti kuulin Suomessa ollessani, että suomalaisten ratamestareiden on otettava mallia ruotsalaisesta radanhoidosta.

Miksi Ruotsissa raveja perutaan useimpina vuosina vähemmän kuin Suomessa? Syitä saattaa olla useita, mutta eiköhän suurin syy ole yksinkertaisesti se, että meillä täällä Ruotsissa on huomattavasti isommat taloudelliset voimavarat kaviourien kunnostamiseen kuin Suomessa. Esimerkiksi täällä Rommessa, joka ajaa 47 ravipäivää ympäri vuoden, on neljä palkattua henkilöä hoitamassa rataa ja kiinteistöjä. Suomalaisella radalla taitaa yleensä on 1-2 henkilöä hoitamassa näitä tehtäviä. Radanhoitokalusto sitten? Rommessa saamme liikenteeseen kolme-neljä traktoria, tiekarhun, kaivinkoneen ja vähän muita koneita, jos sääolosuhteet radanhoidon kannalta sitä vaativat. Tämän lisäksi voimme ajaa kuivaa materiaalia kelirikkoaikoina kaviouralle omalla kalustolla. Ei rajattomasti soraa, mutta ratamestarin ei tarvitse kysyä johdolta mitä hän saa tehdä kaviouralle ennen kilpailuja.

Meillä on Rommessa ympärivuorokautinen päivystys kaviouralla lokakuusta maaliskuun loppuun. Kavioura ei koskaan pääse jäätymään, ja kummankin raviradan kaviourat ovat lähes ympäri vuoden harjoituskunnossa. Ruotsalaisen keskisuuren raviradan koko kiinteistöpuolen kustannukset ovat 300 000 eurosta miljoonaan euroon vuodessa. Sanomattakin on selvää, että Suomessa ei ole tämän suuruisia resursseja käytössä. Käytettävät resurssit radanhoitoon on merkittävä tekijä, mutta ilman osaavaa radanhoitohenkilökuntaa ei suurella konemäärällä saa hyvää lopputulosta. Tässä kohdassa Suomi ja Ruotsi eivät eroa toisistaan. Kummassakin maassa radanhoitohenkilökunta on osaavaa ja motivoitunutta, mutta ruotsalaiset voittavat suomalaiset virkaveljensä ylivoimaisten resurssien avulla.

Ratamestareiden ammattiylpeys omaa työtä kohtaan on vahva kummallakin puolella lahtea, sen olen huomannut vuosien saatossa. On kuitenkin tärkeätä, että päättävä taho antaa tarvittavat resurssit ja työrauhan radan hoidosta vastaavalle. Rommessa olemme viimeisten vuosien aikana tietoisesti lisänneet radanhoitoon käytettäviä resursseja. Henkilökunta on saanut vapaammat kädet toteuttaa työtehtävänsä ja tätä kautta kaviouran kunto kilpailuissa on parantunut. Ja luonnollisesti lähtöjen taso on noussut, kun valmentajat tietävät, että pystymme tarjoamaan hyvän kaviouran lähestulkoon aina. Vieläkin tärkeämpi asia on kuitenkin se, että harjoitteluolosuhteiden parannuttua on ilmapiiri alan toimijoiden parissa Rommen raviradalla parantunut. Ratamestareiden on mukavampi tehdä töitä, kun työpanosta arvostetaan.

Loppukaneettina todettakoon, että kyllä me täällä Ruotsissakin joudumme raveja perumaan kelirikon takia. Aina ei luonnonvoimille voi mitään, siitä huolimatta kuinka paljon kalustoa on käytössä.

Kirjoittaja Kaj Närhinen on Dalatravetin eli Rommen ja Rättvikin ratojen urheilupäällikkö. Kuva: Ville Toivonen

Jaa artikkeli:

Blogi Suomi

Yksi kommentti aiheesta “Vierasblogi: Miksi Ruotsissa perutaan vähemmän raveja kuin Suomessa?

  1. Eiköhän ruotsin ravien vähäisen perumisen suurin syy ole ravikalenterin laatioilla. Siis rospuuttoaikaan ravaje ajetaan pääsääntöisesti niillä etelän radoilla, joilla se on jo ennekkoon mahdollista ajaa. Tällaisella ravikalenterilla minimoidaan sään vaikutukset ravien järjestämiseen.
    Toisen asiana on se, että lähimmät radat ovat myös valmiita ajamaan raveja jos ne jostain täytyy perua. Ruotsin radat tekevät keskenään tiivistä yhteistyötä, eivätkä riitele keskenään niin kuin Suomessa tapahtuu.

Jätä kommentti