Vierasblogi: Onko ruotsalaisessa raviurheilun päätöksenteossa liian monta kokkia hämmentämässä?

27.10.2019 - 16:10 | Ravinetti Blogi

Tällaisena Ruotsin raviurheilu usein näyttäytyy mielikuvissa suomalaisille raviharrastajille: katsomot täynnä tyytyväistä väkeä aurinkoisena Elitloppet-viikonloppuna. Vierasblogissa Kaj Närhinen kurkistaa päätöksenteon kulisseihin. Kuva: Anu Leppänen

Ehkä vähän kummallinen otsikko, mutta viimeisten viikkojen aikana olen lukenut hyvin kirjoitettuja artikkeleita sekä Kari Linnan että Ilmari Halisen toimesta ruotsalaisen raviurheilun tulevaisuuden haasteista, sekä päätöksentekokulttuurin eroavaisuuksista Suomen ja Ruotsin välillä. Olen kohta seitsemän vuoden ajan saanut seurata riittävän läheltä ruotsalaisen raviurheilun päätöksentekoprosessin etenemistä esityksestä päätöksen tekoon.

On totta, että ST:n hallituksen rakennetta uudistettiin joitakin vuosia sitten, ja mukaan päätöksentekoon saatiin uutta verta, joilla ei olisi niin paljon sidonnaisuuksia yksittäiseen ravirataan. Tavoitteena oli luonnollisesti se, että päästäisiin pois perinteisestä poteroajattelusta, jossa ajatellaan oman radan etua kokonaisvaltaisen ajattelun sijasta.

 

Onko päätöksentekoprosessi kuitenkaan parantunut? Itselläni ei luonnollisestikaan ole vertailupohjaa esimerkiksi 10 vuoden takaiseen aikaan, mutta minulla on tunne, että päätöksentekoprosessiin vaikuttaa liian moni omaa etuaan ajava taho. Yhtenä syynä tähän on luonnollisesti, että raviurheilu on kompleksinen laji, jossa tärkeitä sidosryhmiä on hyvin monta.

Verrattaessa esimerkiksi ruotsalaiseen jääkiekkoon, pääosan esittäjät eli pelaajat saavat korvauksen työnantajaltaan eli seuraltaan. SHL:n asioista päättävät 14 sarjassa pelaavaa seuraa. Pelaajayhdistys, kannattajat ja muut sidosryhmät ovat luonnollisesti omien vaikutuskanaviensa kautta vaikuttamassa päätöksentekoon, mutta harvemmin olen nähnyt yksittäisen jääkiekkopelaajan kritisoivan pelien alkamisaikaa tai pelipäivän sijoittumista tietyille viikonpäiville.

SHL:n hallitus koostuu seitsemästä henkilöstä, joista neljä on kuitenkin suoraan jääkiekkojoukkueiden edustajia. Miksi jääkiekossa tunnutaan pääsevän paremmin yhteisymmärrykseen kuin raviurheilussa, vaikka ylimmässä toimeenpanevassa elimessä istuu joukkueiden edustajia?

Miksi jääkiekossa tunnutaan pääsevän paremmin yhteisymmärrykseen kuin raviurheilussa, vaikka ylimmässä toimeenpanevassa elimessä istuu joukkueiden edustajia?

 

Ruotsalaisen raviurheilun rakenne on luonnollisesti yksi tärkein tekijä. 33 ravirataa hallituksineen sekä eri BAS-organisaatiot kuten ravivalmentajat, hevosenomistajat, amatöörivalmentajat sekä kylmäveristen edustaja Sleipner tuovat esiin oman mielipiteensä. Demokraattiseen prosessiin kuuluu luonnollisesti, että kaikilla jäsenyhteisöillä on oikeus sanoa mielipiteensä ja vaikuttaa päätöksentekoon. Tämänkaltainen päätöksenteko ei ole näin laajassa sidosryhmämallissa kovin tehokasta, ja ihan aina nämä eri tahot eivät aina koko ruotsalaisen raviurheilun parasta.

Onko organisaation rakenne kuitenkaan ainoa selittävä tekijä päätöksenteon kankeudelle ruotsalaisessa raviurheilussa? Sillä eihän SHL-jääkiekossakaan ole yksinvaltiasta päättämässä asioista. SHL on luonut oman organisaationsa sisällä ns. luottamuksen ilmapiirin, jossa tehdyt päätökset ovat sen verran hyvin valmisteltuja ja perusteltuja että seurojen edustajien on helppo hyväksyä ne.

SHL on luonut oman organisaationsa sisällä ns. luottamuksen ilmapiirin, jossa tehdyt päätökset ovat sen verran hyvin valmisteltuja ja perusteltuja että seurojen edustajien on helppo hyväksyä ne.

Ruotsalaisessa raviurheilussa päätöksiä kritisoidaan julkisesti useiden toimijoiden toimesta, syitä tähän on luonnollisesti monia. Osaa päätöksistä ei varmasti ole valmisteltu riittävän hyvin, mutta mielestäni suurin syy on kuitenkin se, että ruotsalaisen raviurheilun eri toimijoiden ja keskusjärjestön välillä on luottamus- ja ymmärryspula.

 

Yhtä ainoaa keinoa tämän ongelman ratkaisemiseen ei ole, mutta yhtenä tärkeimpänä ratkaisun avaimena on se, että yksittäiset ruotsalaiset ravipäättäjät astuvat ulos poteroistaan, nostavat katseensa omasta tekemisestään, ja hyväksyvät että edessä voi olla kipeitäkin päätöksiä, joita on tehtävä ruotsalaisen raviurheilun hyväksi, ja tällöin voi oma sidosryhmä valitettavasti kärsiä. Mikäli ruotsalainen raviurheilu haluaa pysyä muiden elämysurheilulajien kehityksessä mukana, on pystyttävä uudistumaan ripeästi, eikä keskittää energiaa keskinäiseen riitelyyn.

Kirjoittaja Kaj Närhinen on Dalatravetin eli Rommen ja Rättvikin ratojen urheilupäällikkö.
Jaa artikkeli:

Blogi

Jätä kommentti