Vierasblogi: Ravien avaaminen suurelle yleisölle syntyy useista pienistä teoista

1.5.2019 - 15:45 | Ravinetti Blogi

Ravien valtteihin kuuluu mahdollisuus nähdä hevoset ja niiden hyväksi tehty työ läheltä. KUVA: RAVINETIN ARKISTO

Raviurheilu on meidän sitä harrastavien mielestä vallan koukuttava laji. Kun ravitapahtumia on viime vuosiin asti kehitetty lajiin syvästi perehtyneiden ihmisten silmin arvioiden, on käynyt niin, että ulkoradalta on menty joukolla ohi oman hevosen hyytyessä.

Kun ravien markkinointi ja viestintä on ollut pitkälti samaa kuin hevospelien edistäminen, hevosen ja urheilun rooli on samaan aikaan jäänyt taka-alalle. On jäänyt huomaamatta, että moni suomalainen on kyllä kiinnostunut hevosesta, mutta ei ehkä niinkään raveista, koska pelaamiseen liittyy negatiivisia mielikuvia.

Konsulttien termein yleisön tarpeet ovat jääneet liian vähälle huomiolle.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Markku Saastamoinen on koostanut Suomen Hippoksen tilaamana raportin, joka kertoo karua kieltä raviurheilun putoamisesta suosituimpien yleisölajien joukosta.

 

Raportti tuo esiin sen, että niin sanottu hevosurheilun arvoketju jää suurelle yleisölle hämäräksi. Aivan liian näkymätöntä on se työ, mitä tapahtuu ennen kuin humma on starttiauton takana tai voltissa pyörimässä. Tästä keskusteltiin vilkkaasti muun muassa Lahdessa jalostuspäivien yhteydessä pidetyssä tulevaisuusseminaarissa.

Useissa muissa urheilulajeissa kyllä tunnetaan urheilijan taustajoukot – valmentaja, joukkue, kasvattajaseura, usein vanhemmat ja muut perheenjäsenetkin, auto- tai suksi- ja muutkin varustemerkit, jne.

Median ja nykymaailmassa varsinkin somen kiinnostus menee liian pitkällekin: urheilijasta ja tämän taustoista ruoditaan kaikkea muuta kuin urheiluun liittyvää. Se ei ole suinkaan tarpeen. Mutta ravien yleinen medianäkyvyys on ehkä toisen, myöhemmän blogikirjoituksen paikka.

 

Vaikka Saastamoisen kokoama raportti on tilaustyö, siinä ei kumarrella tilaajalle. Niin havainnot kuin suositukset sisältävät paljon painavaa asiaa. (Kiinnostuneille todettakoon, että perjantaina ilmestyy Maaseudun Tulevaisuudessa jo toinen uutinen raportin tuloksista.)

Raportin pohjana on useita tutkimuksia, muun muassa Luken ja Hämeen ammattikorkeakoulun hevosyrittäjille teettämä kysely, johon vastailtiin toissa syksynä ahkerasti.

Kannattaa siis vastata vastakin. Toivon mukaan hevosyrittäjien kyselyjä voidaan tehdä jatkossa säännöllisesti.

Kääntäen voi todeta, että yleisötutkimusten säännöllinen teettäminen on yhtä lailla tärkeää. Ne voivat olla hinnakkaita operaatioita, joten ehkä tässäkin ratojen on järkevää yhdistää voimansa.

Vermo teetti oman yleisökyselyn loppuvuodesta. Siitä selvisi, että väkirikkaalla pääkaupunkiseudulla Vermo tunnetaan ja kaupunginosa nimenomaan liitetään ravirataan. Hämärämpää vastaajille sitten on, kuinka usein raveja pidetään ja mitä siellä tapahtuu.

 

Vaikka ravirata herättää pääosin myönteisiä mielikuvia, siitä on pitkä matka, että raveihin lähdettäisiin tutustumaan. Ja kun joku saapuu radalle ensimmäistä kertaa, mitä hän hommasta ymmärtää?

Joukkue on tässä lajissa joka lähdössä uusi. Illan aikana radalla nähdään siis 10 settiä täysin eri urheilijoita. Käsiohjelma ja pelilappu sisältävät raviterminologiaa, joka on kuin vierasta kieltä.

Joka lähtö on täynnä väliin hyvinkin yllättäviä tapahtumia, joista tuoreen kasvon on mahdoton saada kiinni, kun ne yllättävät konkareitakin. Mikä siis on luonnollisesti yksi lajin suola, mutta sekin kannattaa avata uudelle tulokkaalle.

Moniko rata on kutsunut raveja tuntemattomia käymään ja kirjannut ylös ravien ajan näiden havaintoja ja kysymyksiä? Niistä voisi syntyä pieniä, selkeitä ja käytännöllisiä keinoja parantaa yleisön palveluja.

 

Ensimmäisillä ravikerroilla on koko tapahtuman ajan tarpeen olla uuden porukan mukana joku lajia tunteva.  Olen tämän huomannut kimpanvetäjänä ja raviliigoissa tästä on kertynyt tärkeää tietoa.

Kerralla ei kannata yrittää avata kaikkea, vaan ottaa lajia haltuun pala kerrallaan.

Radat ovat tähän puoleen toki panostaneet muun muassa pelineuvonnalla ja tallikierroksilla. Edellisten jatkoksi voisi joka radalle perustaa vapaaehtoisten ”ravikummien” palvelu. Se olisi pientä korvausta vastaan asiakkaiden käytettävissä kaikissa raveissa. Korvaus voisi sitten kattaa kummeille kilometrikorvausta, mikä myös kerrottaisiin asiakkaille.

Leppoisan seurustelun lomaan voisi sisällyttää pikkuriikkiseen kovaa faktaa siitä, miten ravien järjestämiseen ja raviharrastukseen liittyy sekä ammatillista toimintaa että vapaaehtoista työtä.  Avoimuus tässä lisäisi lajin arvostusta varsinkin nyt, kun niitäkin vaikuttajia löytyy, joilla on intoa ajaa alas raviurheilun  hevospelien kertymästä saamia valtiontukia.

Kuulin blogin julkaistuani, että osana raviliigan aloittanutta hanketta Hippoliksessa ja Suomen Hevosenomistajien Keskusliitossa esitettiin jo vapaaehtoisten ravioppaiden verkostoa. Aika ei ilmeisesti silloin ollut tälle idealle kypsä, josko nyt sitten olisi osana raviurheilun tulevaisuustalkoita?

Kummien työhön voi sujuvasti yhdistää erillisiä maksullisia palveluja, kuten sovittu käynti tuomaritornissa, ratavalmentajan tallilla tai tandemajo. Näitähän radoilla onkin jo kehitetty.

 

Kummi on tärkeä ennen kaikkea, koska hän voi sovitusti, hallitusti ja kaikkien kannalta turvallisesti käyttää vieraat tallialueella. Tämä on nimittäin yksi ravien ehdottomista vetovoimatekijöistä.

Tässä lajissa yleisö voi nähdä käytännössä, miten hyvin urheilijasta pidetään huolta. Fanien ja urheilijoiden sekä taustajoukkojen väli ei ole pitkä ja aidoin eristetty.

Tallialueella meininki on rentoa ja toisia kannustetaan, ja hevonen – se saa kaiken huomion ja ammattimaisen tarkan huollon. Siinä sitten onnistuvat ne faniselfietkin, joita on lähdön tiimellyksessä aidan takaa vaikeampi napata.

Blogia on täydennetty 5.5. kello 12:54: ravioppaita ehdotettiin jo muutama vuosi sitten radoille.

Kirjoittaja, toimittaja Kaijaleena Runsten on kevään ajan virkavapaalla mutta avustaa Maaseudun Tulevaisuutta hevostalouden uutisissa.

Jaa artikkeli:

Blogi

Jätä kommentti