Vierasblogi: ”Ravien pitäisi olla kuin James Bond, kliimaksi joka viidestoista minuutti”

22.8.2019 - 16:50 | Ravinetti Blogi Suomi

Kimmo Alajoutsijärven kirjoittaman vierasblogin otsikon sanat "”Ravien pitäisi olla kuin James Bond, kliimaksi joka viidestoista minuutti”, lausui Killerin toimitusjohtaja Jukka Kainulainen 1988. Kuva: Jaakko Martikainen

Killeri 1989

Tässä blogissa aikamatkailen Killerille 1989 ja erityisesti raviratayhtiön silloiseen liiketoiminnan tilanteeseen. Tiedän, että monia lukijoita vuosikymmenien takaiset asiat ja ajatukset eivät voisi vähempää kiinnostaa. Jos emme kuitenkaan tunne hevosurheilumme vanhoja juuria, suhteemme nykyisyyteen ja tulevaan jää varsin pinnalliseksi ja harhaiseksi. Ravit ja ravipelaaminen tarvitsevat nykytilanteessa kasvua ja uusia tuulia. Siksi esitän aikamatkailun jälkeen joitakin ajatuksia raviurheilun tuoreista mahdollisuuksista tulevina vuosina.

Tein toisen pro graduni Killerin raviradan strategisesta suunnittelusta 1989, siis melko tarkalleen 30 vuotta sitten. Tuohon aikaan jatko-opiskelijoilla piti olla kaksi laudaturia, johon tietenkin kuului myös tutkimusta muistuttava opinnäyte. Graduni, jota tässä referoin, pohjautui lukuisiin tuon ajan asiantuntijahaastatteluihin, dokumenttiaineistoihin sekä ravitoiminnan tilastoihin ja selvityksiin. Opinnäytteen tavoitteena oli analysoida Keski-Suomen Ravirata Oy:n vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia (ns. SWOT-analyysi) sekä kehittää yhtiön liikeideaa.

Jukka oli parantumaton ravimies, mutta myös musiikki- ja teatterimies. Hänen taustansa oli viihdebusiness, mikä teki hänestä näkijän, jota alalle edelleen kaivattaisiin.

Killerin toimitusjohtaja Jukka Kainulainen teki nuoreen jatko-opiskelijaan lähtemättömän vaikutuksen. Lukuisat keskustelut Jukan tupakansavuisessa työhuoneessa olivat kovasti opettavaisia ja hyödynnettävissä vielä nykyäänkin. Jukka oli parantumaton ravimies, mutta myös musiikki- ja teatterimies. Hänen taustansa oli viihdebusiness, mikä teki hänestä näkijän, jota alalle edelleen kaivattaisiin.

Mutta mennäänpä katsomaan kasari-Killerin SWOT-analyysiä.

VAHVUUDET

·       Eliittiradan maine

·       katsomoa lukuun ottamatta upeat puitteet

·       ravipelien suojattu asema

·       kohtuullinen vakavaraisuus

·       sitoutunut henkilökunta

HEIKKOUDET

·       markkinoinnin lyhytvaikutteisuus

·       vanha ja epäkäytännöllinen katsomo

·       ravien hidastempoisuus

·       vaihteleva urheilullisuustaso

·       rähjäinen ravintola.

MAHDOLLISUUDET

·       uusi ravintolakatsomo

·       kuninkuusravit-91

·       ravien ja V5-pelien suosion kasvun

·       yhteistyön kehittäminen muiden raviratojen ja jääkiekon kanssa

UHAT

·       katsomoinvestointiin liittyvät riskit

·       muutokset ihmisten vapaa-ajanviettotottumuksissa

·       valtiovallan kielteiset toimet

·       supistuvat mainosmarkat

·       hevosen omistajien lyhytnäköiset vaatimukset.

 

Killerin 89-SWOT:ssa ei ole juuri mitään yllättävää otsikkotasolla. Ymmärsimme esimerkiksi jo silloin, että ihmiset yhä kasvavassa määrin allakoivat myös vapaa-aikaansa, jolloin pitkäkestoisten ravien sovittaminen muuhun ajankäyttöön tullee vaativammaksi: ravit pitäisi saada lyhemmiksi, intensiivisemmiksi ja helpommin saataville. Jo tuolloin Jukka näki, että raviradan kilpailijoita eivät ole muut radat tai urheilulajit vaan kotiin jääminen: ”On vain hyvä, kun jääkiekko ja koripallo ovat Jyväskylässä suosittuja. Ne saavat ihmiset liikkeelle ja sitä kautta meillekin.”

Sidosryhmäjännitteet olivat arkea raviratojen toimitusjohtajien työssä jo 80-luvulla. Jukan mielestä kyse oli siitä, että hevosenomistajat, jotka olivat myös yhtiön hallituksen vahvin ryhmä, ”halusivat heittää kaiken ylijäävän rahan radalle palkintoina”, sillä ”he kuvittelevat raviradan, että radan ainut päämäärä on palkintojen maksaminen”. Toto-pelien kasvun suhteen elettiin vielä hyviä aikoja ja palkintoja voitiin korottaa vähitellen, mutta Jukan mukaan liian nopeasti: ”Olen onnistunut siirtämään palkintojen korotukset kuukaudella, kun lähetän kilpailukutsut hyvissä ajoin ennen hallituksen kokousta.”

”Olen onnistunut siirtämään palkintojen korotukset kuukaudella, kun lähetän kilpailukutsut hyvissä ajoin ennen hallituksen kokousta.”

 

Tuohon aikaan Killerin yleisömäärä tavan raveissa oli nykyään ruhtinaallinen 1000-1500, mutta kovalla markkinointipanostuksella sen olisi saanut jopa tuplattua hetkellisesti. Ongelmana oli saada pysyvä asiakasmäärän nousu. Tämä on melko tavallinen markkinoinnin ansa palveluyritykselle, jonka uusasiakaskokemus on pettymys eikä vastaa lupauksia. Markkinointikulut kasvavat, jolloin kustannukset siirtyvät markkinointitempauksiin ja ennen pitkää lupausten pitäminen tuottaa yhä suurempia vaikeuksia.

Keski-Suomen Ravirata Oy:n kilpailupuitteet valmistuivat Killerjärvelle 1974, jolloin rata ja sen katsomo edustivat Suomessa korkeinta laatuluokkaa, sillä tuolloin vain harvalla oli lämmin sisäkatsomo.

Rakennus oli kuitenkin kopioitu jäähalleista, jossa katsojat istuvat rivissä kuin kanat orrella. Arkkitehdeiltä ja rakennuttajilta oli jäänyt huomaamatta oleellinen ero: lätkässä tapahtuu koko ajan, kun taas raveissa parhaimmillaankin joka 15. minuutti. Raveissa keskeistä on seurustelu, kaveriporukka ja psyykkaus, kun taas jääkiekossa se on mahdollista lähinnä erätauolla. Markkinoinnin kielellä asiakkaiden arvontuotantoprosessi on raveissa ja jääkiekossa siten luonteeltaan erilainen. Tämä markkinoinnin alkeiden ymmärtämättömyys oli johtanut kalliisiin virheinvestointeihin Killerillä kuten lähes kaikilla kasariraviradoilla.

”Vaihdoin Killerjärven raviradan nimen Killeriksi – sehän on tappaja”, nauroi Jukka ja jatkoi ”talvella on niin harmaata, että hanget pitäisi maalata”.

Tuon ajan yleinen väärinkäsitys oli, että raviradat ovat hevos- tai ravibisneksessä. Jukka tiesi, että raviradat ovat osa viihde- ja vapaa-ajanteollisuutta. Raviratojen missio on jännityksen ja vaihtelun tuottaminen. ”Vaihdoin Killerjärven raviradan nimen Killeriksi – sehän on tappaja”, nauroi Jukka ja jatkoi ”talvella on niin harmaata, että hanget pitäisi maalata.”

Olin juuri sattumalta lukenut Tibor Skitovskyn tuolloin kiistanalaisen The Joyless Economy (1976) kirjan, jossa pohdittiin, miksi ihmisten onnellisuus ei ole lisääntynyt, vaikka elintasossa on parantunut sadassa vuodessa radikaalisti. Jukan tarinat olivat kuin suoraan Skitovskyn kirjasta.

Ihmisellä on kaksi perimmäistä tarvetta: mukavuus ja vaihtelu.

Skitovskyn nyttemmin yleisemmin hyväksytty väite oli: Ihmisellä on kaksi perimmäistä tarvetta: mukavuus ja vaihtelu. Aluksi mukavuus ja stimulanttien puute rentouttavat, mutta jo kohta ikävystyttää ja on myöhemmin jopa tuskallista. Niinpä alamme hakea ympäristöstä virikkeitä; Skitovskyn sanoin: ”Alamme sotia kyllästymistä vastaan”. Kaikki uusi on vireystilaa nostavaa, ja uutuus on puolestaan jotakin odottamatonta. Niinpä riski ja epävarmuus tuovat elämäämme vaihtelua, jota ilman kyllästymme, tylsistymme ja jopa kuolemme. Vaihtelu ei siis ole elämän suola, vaan elämä itse. Skitovskyn mukaan onnellisuus tulee mukavuuden ja vaihtelun yhdistelmästä ja kohti parempaa menemisestä, ei niinkään hyvässä ja turvallisessa olemisesta. Ihmisillä on loputon tarve kokea uutta, epävarmaa ja jännitystä.

Ravit ja pelaaminen ovat mainio keino sotia kyllästymistä vastaan eli nostaa vireystilaa, mikä tuntuukin ravikilpailujen ajattomalta tehtävältä eli missiolta. Tietysti ihmiset ovat erilaisia tässä perimmäisessä tarpeessakin, mutta ravit ja pelaaminen antavat mainion mahdollisuuden ostaa jännitystä itselle sopivassa muodossa ja määrässä.

 

Nykynäkökulmasta uhka- ja mahdollisuuskuvissa yllättävintä on se, mikä niistä puuttuu. Meillä ei ollut aavistustakaan Internetin vaikutuksista ja valtavista mahdollisuuksista, sillä se levisi kotitalouskäyttöön vasta 1990-luvun puolivälissä ja silloinkin kovasti hitaana ja rajallisena. Internet on ollut raviurheilulle ja pelaamiselle onnenpotku, jota vailla ajelisimme taas kilpaa kirkkoteillä. Toinen puoli asiassa on tietenkin se, että raveilla ei ole enää läheskään yhtä suojattua asemaa veikkauskohteena, vaan nykyään voi pelata verkossa jo melkein mistä ja missä tahansa.

Internet on ollut raviurheilulle ja pelaamiselle onnenpotku, jota vailla ajelisimme taas kilpaa kirkkoteillä.

Monet muistavat varmasti vuosituhannen vaihteen Internet-boomin ja romahduksen. Aluksi uskottiin, että Internet muuttaa kaikkien toimialojen business-logiikan ja että talouden säännöt ovat lopullisesti muuttuneet. Internet-firmojen arvot jopa 10 000-kertaisuivat, kunnes romahduksen tultua useimmat menivät konkurssin tai ostettiin alle kirja-arvojen. Tällöin yleinen mielipide kääntyi hyvin kyyniseksi ja uskottiin, että Internet ei sitten muuttanutkaan mitään.

Internetin, kuten monien muidenkin megaluokan innovaatioiden, lyhyen ja pitkän tähtäimen vaikutusten ennakointi eri toimialoille ja erilaiselle yrityksille on hyvin vaikeaa. Vie usein vuosia ja jopa vuosikymmeniä oppia, kuinka uutta teknologiaa voi hyödyntää vai koituuko se turmioksi. Historia kuitenkin kertoo nyt, että Internet on muuttanut toimialoja ja niiden rajoja, tappanut monia ja synnyttänyt aivan uusia.

Tästä on monia esimerkkejä meillä ja maailmalla.

Ensyklopedia Britannica oli maailman johtava tietosanakirja 200 vuotta, kunnes Microsoftin Encarta CD-romppu tuli markkinoille, johon nopeasti päättyi painettujen tietosanakirjojen historia. Nyt tietosanakirjat eivät kelpaa edes Pelastusarmeijalle, vaikka se ottaa vastaan melkein kaikkea muuta hyväkuntoista tavaraa. Mutta eipä käynyt hyvin Encartallekaan, sillä Wikipedia vei senkin ”markkinat”, vaikka organisaatio ei ole edes firma, vaan vapaaehtoisten yhteisö. Viimeistään Internet opetti Britannicalle ja Microsoftille, että tietosanakirjojen tyydyttämä tarve ja myyntiargumentti eivät olleet oppimis- tai tietotarpeet, vaan vanhempien huoli lastensa tulevaisuudesta. Tätä huolta ei voi poistaa muutaman kympin CD-rompulla, vaan se vaatii isomman panostuksen. 90-luvun vastaus tähän olikin kotitietokoneet, joiden myynti lähti rajuun nousuun samalla kun tietosanakirjojen romahti.

Toinen esimerkki Internet-vaikutuksista ovat maailmalla Blockbuster ja meillä Makuuni, jotka kaatuivat suoratoistopalveluhin, joita esimerkiksi Netflix tarjoaa globaalisti. Vaikka viimeksi mainittu on tuottanut 30 000 kertaisen pääomatuoton siihen alussa investoinneille, en ole varma jatkuuko senkään menestys, koska kansalliset ja paikalliset viestintäyhtiöt ovat alkaneet tarjota samoja palveluita ja jopa paremmin kuin globaali markkinajohtaja. Joka tapauksessa Internetin kautta Netflix ja vastaavat ovat tulleet ravien ja ravipelien kilpailijaksi, sillä nehän myyvät hyvin samanlaista tuotetta: vaihtelua ja jännitystä – tosin ilman rahavoiton mahdollisuutta.

Internetin businessydin on siinä, että sen kautta voidaan tavoittaa suuri joukko asiakkaita ja käyttäjiä hyvin rikkaalla informaatiolla ja yhä halvemmalla tekniikalla. 90-luvulta tiedonvälitysmahdollisuudet ovat tuhat-kertaistuneet eikä loppua näy. Väitän, että raviurheilun mahdollisuudet ovat juuri Internetissä ja yhä paremmissa sisällöissä. Vasta nähdyissä kunkkareissa saimme jo aavistuksen siitä onnistuneina hidastuksina ja drone-kuvina. Tässä kuitenkin on vain mielikuvitus ja uudet ideat rajana, jolla voidaan myös välttää virtuaaliravien uhka. Esimerkiksi niinkin tylsä laji kuin keilaaminen pomppasi suosiossa keilapallokameran avulla. Entäpä jos meillä olisi tarjolla vaikkapa kypäräkuvaa ja kilpailutuoksinan ääntä?

Väitän, että raviurheilun mahdollisuudet ovat juuri Internetissä ja yhä paremmissa sisällöissä.

Yhtä kaikki. Tulevaisuuden ennakointi on hankalaa, miltei mahdotonta. Raviurheilu on pikkulaji, jonka pitäisi hyödyntää sille onnekkaat teknologiset innovaatiot ja sattumat sekä välttää turmiolliset kehityskulut.

Ravit ja pelaaminen voivat olla ihmisten hyvinvoinnille tarpeellisia – jopa keskeisiä, kunhan osaisimme kehittää niitä sellaisiksi. Nyt tarvitaan fiksua tulevaisuuteen kurkottamista sekä uutta ja parasta jännitystä, sillä sitä ihmiset tarvitsevat jatkossakin. Väitän, että huolellinen Internet-pohjaisten viihdebisnesten analyysi auttaisi paljon.

Kimmo Alajoutsijärvi

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun markkinoinnin professori

 

Jaa artikkeli:

Blogi Suomi

Jätä kommentti