Vierasblogi: Raviratojen tuotonjaosta

20.9.2018 - 14:20 | Ravinetti Blogi Suomi

Raviurheilun nykyinen tulonjako on raviratojen kannalta haastava. Kuva: Anu Leppänen

Raviratojen kassat ovat tyhjät ja pienikin yllättävä kuluerä saattaa kaataa koko raviradan talouden, Oulun raviradan puheenjohtaja Kari Eriksson kirjoittaa vierasblogissaan.

Viime vuodet ovat muuttaneet raviurheilun käytäntöjä monella tavalla. Oma peliyhtiömme on vaihtunut yhteen peliyhtiöön. Historiallinen muutos on yhdistänyt Veikkauksen, Ray:n ja Fintoton toiminnat. Hevostaloudelle tuleva osuus koostuu nyt yhtä lailla Lotosta kuin varsinaisista ravipeleistä. Käytännön tasolla vielä suurempi muutos on koskenut päätöksentekokulttuuria. Hippoksen päätöksenteko tuotonjaon osalta on muuttunut esityksen teko-oikeudeksi. Varsinaiset päätökset hevostalouden tuotonjaon osalta tehdään nyt maa- ja metsätalousministeriössä.

Yhteen peliyhtiöön johtaneiden muutosten valmistelu alkoi Talouspoliittisen ministerivaliokunnan mietinnöllä vuonna 2014.  Tämän jälkeen hevostalouden asemaa yhden peliyhtiön tilanteessa selvitettiin maa-ja metsätalouden mietinnössä. Eri edunsaajien kesken laadittiin valtion johdolla Yhteisymmärrysasiakirja, joka oli myös tulevan, uuden lainsäädännön valmistelun pohjana, ja jota voidaan näin pitää lainvalmisteluasiakirjana.

Ikävä kyllä kaikki Yhteisymmärrysasiakirjassa sovitut asiat eivät kaikki ole toteutuneet. Yhteisymmärrysasiakirjassa sovittiin siitä, että Hippoksen toimi- ja päätöksentekovalta tulisi pysyä entisenlaisena. Asiakirjassa todettiin nimenomaan, että Hippos tulisi edelleen päättämään hevostalouden tuotonjaosta. Näinhän ei sitten käynytkään.

Raviratojen tuotonjaosta päättää nyt maa- ja metsätalousministeriö. Päätöksenteko tapahtuu Suomen Hippoksen esityksestä ja pohjautuu ennen muuta EU-komission antamaan päätökseen maakuntaratojen ja Helsingin raviradan tuotonjaosta. Kyseisessä komission päätöksessä on samoja periaatteita kuin valtion avustuslaissa. Tärkeimpänä ns. ylikompensaation kielto. Tämän mukaan raviradoille maksettava tuki ei voi kattaa koko tuen tarvetta, vaan raviradan tulee kattaa osa kuluistaan omalla tulon hankinnallaan. Tällä hetkellä radoille maksettavan tuen määrä voi olla enintään 80 % tarvittavasta raviradan toiminnallisen tuen tarpeesta. Radan tulee kattaa yhteistyökumppaneilta (sponsorimyynti) ja muulla tavalla tapahtuvalla tulon hankinnalla jäljellä oleva 20 %. Hankalaksi tuoton hankinnan tekee se, että mainitun 20 % osuuden ylimenevä tuotto laskee samassa suhteessa seuraavan vuoden toimintatukea.  Näin varsinaisen ravikilpailutoiminnan osalta.

Ravintolatoiminnan osalta voiton tekeminen on kyllä mahdollista, mutta tuolla puolella se ei ole kovin helppoa.  Ja jos ravintolatoiminta tuottaa voittoa, miten se siirretään ravikilpailutoimintaan ja kilpailutoiminnan hyväksi, ilman että sitä ei pidettäisi annettujen säännösten kiertämisenä. Tilanne johtaa siihen, että kova yrittäminen ei kannata ja liika ahkeruus johtaa todellisuudessa tulojen laskuun.  Tilanteesta, jossa raviradan ja raviurheilun toiminta passivoituu, on huono esimerkki Tanskasta. Aiemmin eurooppalaisittain menestynyt raviurheilu kyntee nyt pohjamutia ja etsii keinoja selviämiseen.  Raviurheilun, joka on urheilupuolen lisäksi myös yritystoimintaa, on vaikeaa pärjätä liian sääntelyn kanssa.  Yritystoiminta tarvitsee menestyäkseen tilaa ja mahdollisuuksia toimimiseen.  Jos se, mikä ei ole kiellettyä, on pakollista, alkaa luova ajattelu hiljalleen kärsiä. Kärsijänä tästä, lopuksi itse koko toiminta.

Ongelmaksi on muodostunut myös se, että vaikka hevostaloudelle tuleva tuotto-osuus on itseansaittua, osa poliittisista päättäjistä on alkanut arvostella ja vertailla ravi-urheilulle tulevaa tuotto-osuutta. Ymmärtämättömän on nyt näin helppo tehdä, kun rahamäärät näkyvät valtion budjetista ja julkisista asiakirjoista. Ravipelaaminen ei ole mahdollista ilman raviratoja, hevosenomistajia, valmentajia ja kaikkia niitä ryhmiä, joihin raviurheilu rakentuu. Tämä ja yhteen peliyhtiöön menemiseen liittyvä oppitunti olisi tarpeen näille kriitikoille.

Raviratojen nykyisen tuotonjaon hankaluutena on myös se, että tietyt menoerät ovat vähennyskelvottomia. Tämä vähennyskelvottomuus koskee muun muassa kilpailutoimintaan liittyviä mainos- ja markkinointikuluja.  Siis asioita, jotka ovat tarpeen uusien yhteistyökumppaneiden hankkimisessa.  Yhteistyökumppanuustuottoja käsitellään bruttomääräisenä, mikä on omiaan vääristämään itsehankitun tulo-osuuden määrää ja johtamaan raviradan talouden alamäkeen.

Uuden EU-notifikaation valmistelu aloitetaan jo ensi vuoden alussa. Toivottavaa olisi se, että nyt esille tulleet epäkohdat voitaisiin korjata ennen uuden notifikaation voimaantuloa. Valtionapua koskevien periaatteiden liittäminen raviratojen toimintatukeen, ei ole toimiva ratkaisu eikä helpota raviradan talouden hoitamista. Nykytilanteesta kärsivät erityisesti isot raviradat. Raviratojen kassat ovat tyhjät ja pienikin yllättävä kuluerä saattaa kaataa koko raviradan talouden. Järjestelmä ei mahdollista raviradan kassan / talouspuskurin luomista. Esimerkiksi erilaisiin EU-hankkeisiin, joita olisi tarjolla aika paljon, osallistuminen ei ole mahdollista, koska ne pääosin edellyttävät omavastuuosuutta. Sama koskee myös radoille maksettavaa investointiavustusta, jossa omavastuuosuus on 30 %.  ”Tyhjästä on paha nyhjästä”, raviradankin…

Raviratojen tuotonjakoon liittyy myös turhaa kankeutta. Mikäli budjettiin tarkoitettu menoerä säästyy jostakin syystä joko kokonaan tai osittain, ei sen siirtäminen raviradan päätöksellä toiseen hyväksyttävään tarkoitukseen, ole mitenkään itsestäänselvyys.  Joustavuuden lisääminen ja päätöksentekoprosessin helpottaminen olisi tältäkin osin hyvin tarpeellista.

Uudessa järjestelmässä on myös paljon hyvää. Tuotonjako on ennustettavaa ja säännöllistä. Edelleen palkinnot maksetaan ajallaan ja palkintojen taso on pystytty pitämään hyvällä tasolla.  Ratojen korjausvelkaa on myös pystytty purkamaan järjestelmään liittyvän investointiavustuksen avulla, vaikkakin avustuksen vuosittainen määrä saisi olla korkeampi.

Myös yhteistyö maa- ja metsätalousministeriön ja sen toimijoiden kanssa on ollut hyvää sekä
rakentavaa. Ministeriön ja sen virkamiesten toimet perustuvat säädöksiin. He ovat näkemykseni mukaan pyrkineet toimimaan hevostalouden ja tarkemmin raviurheilun kannalta, vallitsevissa olosuhteissa, myönteisellä tavalla.

Osalle raviväestä uusi järjestelmä on jäänyt vieraaksi ja ratkaisut, jotka olisivat voineet sopia aiempaan systeemiin, tuntuvat edelleen käyttökelpoisilta. Ehkä tällä hetkellä oudointa ovat puheet raviratojen lopettamisista tai ratojen keskinäisen tuotonjaon suurista muutoksista.  Ilmeisesti ajatus liittyy siihen, että mikäli raviratoja lopetettaisiin, siirtyisi näiltä raviradoilta jäävä toimintatuki jäljelle jääville isommille radoille.  Ajatus ei ole nykyjärjestelmän mukaan mahdollinen, eikä se myöskään, vaikka näin kävisikin, auttaisi isompia raviratoja.

Kymmenen suurimman raviradan toimintatuki on koko tukipotista 75 %. Jos mukaan otetaan hyvät ja toimivat raviradat Forssa, Mikkeli, Joensuu, Kaustinen ja Rovaniemi, nousee toimintatuen määrä yli 90 %.  Jäljellä olevalla alle 10 % tukiosuudella tuskin parannettaisiin yhdenkään raviradan taloudellista tilannetta. Edellä kerrotun valtion avustuslakiin liittyvän ylikompensaatiokielto myös estää tukisiirrot radoilta toisille ilman vastikkeellisuutta.   Todennäköisesti jonkun radan lopettaminen, ja sitä kautta säästyvä tukimäärä, tarkoittaisi tuen siirtymistä johonkin muuhun tarkoitukseen, pahimmassa tapauksessa pois kokonaan raviurheilusta.

Mikään järjestelmä ei ole heti valmis. Työ raviratojen hyvän ja oikeudenmukaisen tuotonjaon hyväksi jatkuu. Hyvä yhteishenki on tässäkin tärkeää. Raviratojen jakaminen eri perusteilla ryhmiin tai eriarvoiseen asemaan, ei paranna yhteishenkeä eikä vie asioita eteenpäin. Mielestäni raviratojen tulisi osaltaan harkita varsinaista omaa edunvalvontaa. Olisiko raviratojen yhdistys ja ratojen toimiva keskinäinen yhteistyö mahdollisuus viedä tärkeää asiaa eteenpäin. Nyt raviratojen ääni ei tunnu kuuluvan eikä saavan vastakaikua.  Muistettava on, että ravirata on alueellisen ravitoiminnan keskus. Raviratojen ahdinko tai pahimpana vaihtoehtona raviratojen lopettaminen johtaa varmuudella koko raviurheilun alamäkeen.

Kari Eriksson

Oulun raviradan puheenjohtaja

Jaa artikkeli:

Blogi Suomi

Yksi kommentti aiheesta “Vierasblogi: Raviratojen tuotonjaosta

  1. Voisiko nyt jo vihdoin kertoa ravikentälle sen totuuden, mitkä ovat raviradoille jaettavien valtiontukien nyky-kriteerit.
    Siis ne vaikuttavimmat ja tärkeimmät kriteerit toimintatukien ja palkintotukien jaossa ovat seuraavat: Raviratojen omavastuu osuus toimintatuille on 20% ja palkintotuille 5%. Omavastuu-osuus lasketaan vain yleisötuloista, ei esimerkiksi sponsori- ja maksullisten kilpailujen tuloista.
    2017 raviradadoille myönnettiin toimintatukia MMM:ltä n. 10 miljoonaa euroa ja palkintotukia n. 20 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee sitä, että kaikkien raviratojen yhteiset yleisötuotot pitäisi olla n. 3 miljoonaa euroa, jotta Valtion myöntämät tuet MMM.ltä raviratojen anottavaksi säilyisivät ennallaan.
    2017 MMM myönsi palkinto- ja toimintatukia anottvaksi 35 miljoonaa euroa, josta toteutui 31.1 miljoonaa euroa. 2018 MMM myönsi palkinto- ja toimintatukia anottavaksi 31.1 mijoonaa euroa.
    Toiminta- ja palkintotuet ovat myös nykyisin ravipäiväkohtaisia.

Jätä kommentti