Vierasblogi: ”Tällä kertaa lähdenkin lähestymään omaa kirjoitustani siitä toisesta näkökulmasta, positiivisuuden kautta”

13.10.2019 - 13:59 | Ravinetti Blogi

Vierasblogissa äänessä on Juha Puhtimäki, joka kertoo kokemuksiaan ravien ilmapiiristä. Kuva: Elina Paavola

Aika paljon me jaksetaan monesti etsiä meidän rakkaasta lajista negatiivisia asioita. Joskus aivan syystä, mutta monesti myös sen takia, että ei ymmärretä asian kokonaisuutta tai -vaikutuksia.

Tällä kertaa lähdenkin lähestymään omaa kirjoitustani siitä toisesta näkökulmasta, positiivisuuden kautta. Mitä meidän rakkaassa lajissa on sellaista mitkä ovat hyvin ja mitä itse arvostan. Paljon varmasti olisi muutakin, mutta on muutama asia mitä jaksan joskus jopa ihmetellä, miten asiat voivat olla hyvin. Ja nämä ei välttämättä isolle kansalle näy.

Ensimmäinen asia minkä haluan nostaa on varmasti se mikä on yksi suurimmista asioista itselleni. Ja se auttaa varmasti monen monta ihmistä jatkamaan lajissa, vaikka monesti moni muu asia ei ole niin hyvin.

 

Meidän ravi-ihmisten positiivinen ilmapiiri tallialueella. Aika paljon saa lukea sosiaalisesta mediasta totaalista pa**aa lähes kaikesta mikä lajiin liittyy. Välillä ollaan vastakkain pelaajien ja tallialueen kesken tai arvostellaan milloin mitäkin. Mutta tallialueen yhteishenki on aina sielä ollessani todella positiivinen. Itsekkin monesti apua tarvitseena olen aina saanut apua asioissa, kun vain uskaltaa pyytää. Ja se apu ei tule vastahakoisesti, vaan vastaus tulee iloisesti ja monesti vielä varmistetaan, että pärjääkö nyt eteenpäin. Tai kun vain menee rupattelemaan ihmisten kanssa, niin henki on positiivinen ja hyvä.

Joskus olen miettinytkin, että mistä tämä ilmiö johtuu. Onko se yksinkertaisesti vain meillä juhlapäivä, kun päästään raveihin, vai onko se vain se hevonen joka antaa meille sen positiivisuuden. Oikeaa vastausta en osaa antaa, kuin omasta puolestani. Minulle se on juuri tuo hevosen kanssa raveihin pääseminen, kaiken muun oman elämän unohtaminen ja tuo muiden positiivinen asenne. Olen itse, uskokaa tai älkää kaikesta tästä ulospäinsuuntautumisesta huolimatta, vähän seurailijaluonne. Seuraan paljon sitä minkälainen ilmapiiri ja ihmisten yleisilme on. Ja itse en muista koska olisin tallialueella ollut huonolla mielellä.
Tykkään aivan älyttömästi rupatella ihmisten kanssa heidän kuulumisistaan ja välillä omistakin. Ja varsinkin hevosista ja hevosen kanssa toimimisesta.

 

Tästä päästäänkin aasinsiltana toiseen asiaan. Nimittäin avoimuus hevoseen liittyvissä kysymyksissä.
Joku varmasti, varsinkin pelipuolella miettii, että mitä tuo äijä horisee, kun ei valmentajista saa mitään haastatteluista irti, mistä olen lähtökohtaisesti jo vähän eri mieltä, koska kun valmentajia alkaa tuntemaan henkilökohtaisesti tai heidän tyyliä puhua haastatteluissa, niin asioita saa hyvinkin irti.
Mutta nyt tarkoitan vielä tässä asiassa enemmän tallialuetta. Kuten monesti olen sanonut, olen vielä aivan noviisi hevosen kanssa toimimisessa. Mutta aina kun kysyn valmentajilta tai hoitajilta hevoseen liittyvissä asioissa, niin apua saa.

Paras esimerkki tuli itselleni viime viikolla, kun soitin Tupamäen Anterolle. En ole ikinä aikaisemmin edes puhunut miehen kanssa, ja nytkin tarkoitus oli kysyä vain omiin peleihin Atupemista. Mutta itse asia meinasi jopa unohtua puhelun aikana, kun Antero alkoi kysellä meikäläisen omasta hevosesta ja sen kuulumisista. Harmiteltiin siinä vammaa, mutta samalla tuli vinkkejä meille jatkossa vamman hoitoon roppakaupalla, mistä olen enemmän kuin kiitollinen!
Tuo kokemus vähän jopa pysäytti, sillä enhän minä edes ajatellut vaivata Anteroa tuolla asialla. Todella hieno keskustelu ja nosti ennestään arvostusta Anteroa kohtaan.

 

Viimeinen asia tulee ehkä vähän sen negatiivisuuden kautta ja alussa sivuamaani asiaa. Nimittäin se yleinen negatiivisuus kirjoittelussa sosiaaliseen mediaan. Mutta tuossakin asiassa on mielestäni asia, joka on positiivinen.
Intohimo lajia kohtaan! Nimittäin siksi näen sen positiivisena, että tuota intohimoa riittää, ja paljon. Olkoon asiasta esimerkkeinä nyt vaikka viime aikoina esillä olleet loppusuoralla ulosnousemiset, ahtaisiin väleihin ajamiset tai kengityksistä tulleet virheelliset tiedot. Kaikkiin näihin puututaan varsinkin sosiaalisessa mediassa kovastikin. Niin kuin kuuluukin! Ei siis kannata ajatella, että puolustelen noita asioita ja haluaisin vähätellä niitä. Omasta mielestäni rangaistukset noista kuuluu olla ja varsinkin tilanteet joissa hevosen hyvinvointi vaarantuu, niin rangaistus pitää olla kova. Jo ennen kuin tapahtuu jotain isompaa!

Ja pelaajien turva pitää olla kunnossa, koska kokonaisuus pitää olla kunnossa, että pelaajat jatkavat ravien pelaamista. Aina tulee tottakai muuttujia, koska kilpailuväline on hevonen, ja kuten moni luulee, hevonen ei ole kone tai auto, joka toimii aina samalla tavalla tai sen kunto ei aina ole samalla tasolla. Keskustelu näistä kaikista saisi olla asiallista, koska vain sillä voidaan saada oikeita tuloksia aikaan.

Mutta se että näistä asioista ”käydään monesti kuumana” kertoo vain siitä, että lajista löytyy intohimoa ja mielenkiitoa sitä kohtaan. On sitten intohimo pelaamista tai hevosta kohtaan, niin pääasia että sitä löytyy. Ilman intohimoa ja rakkautta koko laji kuolee, ja se ei ole meidän kenenkään etu.

Mutta se että näistä asioista ”käydään monesti kuumana” kertoo vain siitä, että lajista löytyy intohimoa ja mielenkiitoa sitä kohtaan.

 

Me ollaan nähty taas hieno ravikesä, joka kruunautui mahtavasti tämän viikonlopun EM-raveihin. Matkustin itsekin viikonlopuksi Vermoon raveihin ja nautin varmasti taas joka hetkestä. Nauttikaa tekin ❤

”Putte”

Kirjoittaja Juha Puhtimäki on raveista tuttu Pesiskimpan vetäjä, Johnny Flamen valmentaja ja Joensuun Mailan superpesisjoukkueen lukkari. Hän voitti toisen peräkkäisen Suomen mestaruuden JoMa:n paidassa ja kauden päätteeksi hänet palkittiin vuoden lukkarina, vuoden miespesäpalloilijana ja reilun urheilijan palkinnolla. Kuva: Anu Leppänen

 

Jaa artikkeli:

Blogi

Jätä kommentti