Vierasblogi: Tulevaisuustyö on tuhannen taalan paikka

29.9.2019 - 15:25 | Ravinetti Blogi Suomi

Ylivieskan Ruunaruhtinas -ravit 10.-11.8.2019

MT Ravinetin vierasblogissa Elina Hirvonen kirjoittaa, että raviurheilun suunnan selkeyttäminen kaikille osapuolille on ainut mahdollisuus päästä eteenpäin ja toimia keskusjärjestössä, raviradalla, kasvattajana, valmentajana tai alalla ylipäänsä. Kuva: Elina Paavola

Olemme kaikki saaneet lukea, kuinka monipoliasemaan asetetun peliyhtiön oikeus toimia on asetettu kyseenalaiseksi iltapäivälehtiä sekä eduskuntataloa myöden. Samalla kun yksittäisen ravitapahtuman paikan päällä pelattujen eurojen merkitys hevosalalle palautuvana tukena merkitykseltään on vähentynyt monopoliaseman alkamisesta lähtien, on lottokuponkiaan lauantaina luukulle kiikuttavien kansalaisten euroista tullut määrittävä tekijä hevosalalle. Ennen saimme euromme suoraan pelatuista euroista ravipelien sisällä, nyt alan euroihin vaikuttaa radikaalisti asiat, joihin emme voi itse vaikuttaa.

Hevosalan vuosittainen peliyhtiön tuloksen pohjalta tuleva hevosalan ja hevoskasvatuksen edistämiseen maa- ja metsätalousministeriön kautta tuloutuva avustus on ollut 2017 vuodesta lähtien noin 40 miljoonan euron luokkaa. Puolet avustuksesta käytetään ravipalkintoihin palkintotuen muodossa, kolmannes maakuntaradoille toimintatukena, kymmenes kasvattajapalkintoina kasvatustukena ja loput tuet kohdistuvat Suomen Hippoksen erityisavustukseen, maakuntaratojen investointitukiin, kesäratojen toimintatukiin, hevosjalostusliittojen kautta tapahtuvaan neuvonnan tukeen sekä tukeen Suomen Ratsastajainliitolle tässä suuruusjärjestyksessä.

Peliyhtiö on tähän mennessä antanut julkisuuteen lausuman, jossa se mm. vähentää peliensä markkinointia radikaalisti ja poistaa 3 000 peliautomaattia, minkä lisäksi peliyhtiö tulee nopeuttamaan pelaajien pakollisen tunnistautumisen käyttöönottoa ja se otettaneen käyttöön vuoden 2022 alusta. Nämä muutokset, joista radikaalein tunnistautumispakko tulee vaikuttamaan Veikkauksen tulokseen 200 miljoonan euron verran, mikä tarkoittaa prosenteissa 20% laskua peliyhtiöltä valtiolle tuloutuvaan tuottoon. Nykyisessä asetuksessa hevosalalle on MMM:n kautta jaettavaksi määrätty 4%:n osuus pelituotosta, joka siis tämän uhkakuvan pohjalta kutistuisi 40 miljoonasta 32 miljoonaan euroon.

 

Kun puhutaan alan 20%:n tuen vähenemisestä olisi naurettavaa ajatella, että sillä ei olisi vaikutusta alan tulevaisuuden kuvaan alan ihmisten keskuudessa.

Arvostelu ja kritiikki kohdistuu peliyhtiöön, koska sen yksi yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden perustana olevista tärkeimmistä tehtävistä on pelihaittojen ehkäiseminen. Omalta osaltani olen todella huono arvioimaan pelihaittoja, koska en tunne/tiedä yhtään omaisuutensa peleihin menettänyttä henkilöä ja oma mielenkiintoni rahalla pelaamiseen on hyvin mitätön. En väheksy ongelmaa, mutta mielestäni sitä voi lähestyä monesta kulmasta. Omasta mielestäni osapuolien syyttämisen, loukkaantumisen tai näsäviisastelun sijaan olisi parhainta keskittyä hevosalan olemassa oloon myös Veikkauksen pelituottojen 8 miljoonan euron vähenemisen jälkeen. Sehän on vain loistavaa, jos pahin uhkakuva ei toteudukaan, mutta realistinen suhtautuminen on ainoa vaihtoehto.

Olen mukana Suomen Hippoksen vuoteen 2029 suuntaavassa tulevaisyystyössä taloustyöryhmän jäsenenä ja toki sen pöydän ympärillä on näitä huolestuttavia talouden uhkakuvia katsottu. Kun puhutaan alan 20%:n tuen vähenemisestä olisi naurettavaa ajatella, että sillä ei olisi vaikutusta alan tulevaisuuden kuvaan alan ihmisten keskuudessa. Tulevaisuustyö on nyt entistä ajankohtaisempi ja päättäjiltä vaaditaan nyt entistä monitahoisempia sekä kovempia päätöksiä alalla alkaneen kehittämisen jatkamiseksi tukieurojen vähenemisestä huolimatta.

 

Mistä niistetään vai niistetäänkö mistään?

Jos tällainen alan ”talouskatastrofiksikin” nimettävä asia tapahtuisi yhdessä yössä, voisimme mielestäni perustella tukieurojen vähentämisen leikkurimaisesti kaikista aikaisemmin luetelluista tukimuodoista. Kun kuitenkin puhutaan muutoksesta joka häämöttää edessä vuoden – kahden päässä en haluaisi hyväksyä ”nuijapäätöstä”, jossa esimerkiksi ravipalkintojen tuet olisivat leikkurissa samassa suhteessa muiden tukien kanssa. Palkintoeurot näyttelevät suurta osaa tukipaketista, mutta ollaanko kuitenkin pisteessä, jossa palkintoeurot ovat alan elinvoimaisuuden kannalta niin matalat kuin ne voivat olla.

Moni muukin tukikohteista on tärkeä, mutta toisaalta nämä kaikki muut ovat rakenteita, joita ei ole olemassa, jos ei ole kilpailijoita tai ravikilpailuja järjestettäväksi. Alan rakenteelliset muutokset ovat tilanteessa välttämättömiä, mutta ne voidaan joko tehdä kustannussäästönäkökulmasta tai näkökulmasta, joka mahdollistaa alalle entistä kehittyvämmän sekä sopeutuvamman rakenteen. En osaa tässä mainita, mikä rakennemalli alalla voisi olla, mutta jälleen palaan ajatukseen, jossa tämä suunniteltuna voi mielestäni palvella paremmin tulevaisuutta kuin olla pelkkä kustannussäästö. Pakon edessä, kiireessä tehtävät päätökset eivät varmasti koskaan ole niitä parhaita.

 

Raviurheilulla sekä hevosalalla on varmasti paljon opittavaa niin järjestömaailmasta, palvelumuotoilusta, urheilumaailmasta kuin liike-elämästäkin. Itse myönnän ihailevani jääkiekolle ominaista laajaa valtakunnallista toimintaverkostoa, muhkeita kumppanituottoja, jatkuvasti paineissakin kehittyvää organisaatiomenoa ja pohdin salaa (välillä ääneenkin) että eikö meistäkin olisi siihen. On se näkemys raviurheilun tulevaisuudesta se, että jokaisesta varsasta pitää maksaa varsaraha, ilman ”joukkuehenkeä” raviurheilu ei pääse kasvamaan nykyisestä tai tarvitsemme 20 ravikoulua heittämään sisään uusia ihmisiä lajiin – tutkitaan, kehitetään ja päätetään suunta mihin ollaan menossa.

Suunnan selkeyttäminen kaikille osapuolille on ainut mahdollisuus päästä eteenpäin ja toimia keskusjärjestössä, raviradalla, kasvattajana, valmentajana tai alalla ylipäänsä. Tulevaisuustyö antaa tähän mahdollisuuden, joten kehittäjät, päättäjät ja tekijät annetaan mahdollisuus ja tehdään töitä. Vaikka uhkakuvat näkyvät ympärillä, on lajissa niin hienoja puolia, ettei se varmasti ole mahdotonta, mutta halua ja tahtoa pitää löytyä kaikilta.

Me tarvitsemme näkemyksen, strategian ja jalkautuksen, mutta ennen kaikkea se on tehtävä yhdessä – Se on me vastaan muu maailma, ei harrastaja vastaan ammattilainen, ei kasvattaja vastaan omistaja, ei ravirata vastaan toinen tai Hippos vastaan raviradat.

Me tarvitsemme näkemyksen, strategian ja jalkautuksen, mutta ennen kaikkea se on tehtävä yhdessä – Se on me vastaan muu maailma, ei harrastaja vastaan ammattilainen, ei kasvattaja vastaan omistaja, ei ravirata vastaan toinen tai Hippos vastaan raviradat.

Kirjoittaja Elina Hirvonen on Forssan Seudun Hippos ry:n toiminnanjohtaja. Kuva: Anu Leppänen

 

Jaa artikkeli:

Blogi Suomi

Jätä kommentti