Vierasblogi: Tunnistamisjupakkaa ja oikeuden ratkaisuja

19.6.2019 - 9:33 | Ravinetti Blogi Suomi

Hippos hakee lisäaikaa voidakseen laatia valituksen käräjäoikeuden päätökseen. Se myös aloittaa sääntöjen täsmentämisen ja kasvattajien sitoutumisen varmistamisen. Kuva: Ville Toivonen

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on antanut päätöksensä hevosten tunnistusjupakasta. Yli vuoden kestänyt ikävä prosessi on saanut jonkinlaisen pisteen. On arvioinnin aika.

Suomen Hippoksen säännöt määrittävät Hippoksen hallituksen tehtävät. Yhtenä hallituksen toimena  on valvoa kilpailusääntöjen noudattamista ja päättää sääntöjen rikkomisista koskevista seuraamuksista. Hippoksen kilpailusäännöt ovat viittauksiltaan ja muun muassa sääntöjen rikkomisesta seuraavien seuraamusten osalta epätäydelliset. Kirjoitetussa tekstissä olevia puutteita on korjattu sääntötulkinnalla ja käytännön ratkaisuilla. Hippoksen hallituksen viime kevään urakkaa voitaisiin verrata tilanteeseen, jossa auto rikkoontuu tiettömälle taipaleelle. Autoon ei sovi jäädä istumaan, vaan vika on pyrittävä löytämään, korjaus on tehtävä käsillä olevin välinein ja jatkettava matkaa kohti uusia seikkailuja.

Keväällä 2018 Hippoksen hallitus pyrki toimimaan näin. Keskustelua syntyi niistä keinoista, millä rikkomuksiin olisi tullut puuttua. Tiukasti sääntöjä tulkiten valtaosa väärin tunnistetuista hevosista olisi ollut FIU-hevosia ja ns. etätunnistetut hevoset tilastohevosia eli hevosia vailla kilpailuoikeutta. Tämä ratkaisu olisi ollut helppo ja sääntöjen mukainen.

Kilpailusäännöt antavat Hippoksen hallitukselle mahdollisuuden poiketa hevosten statuksesta. Kysymys on harkintavallan käytöstä. Tässä tapauksessa valtaosa väärin tunnistetuista hevosista säilytti statuksensa ja etätunnistetut hevosten, joiden tunnistaminen ja muutkin olosuhteet poikkesivat ensin mainitusta ryhmästä, status muuttui FIU-ryhmään. Kysymys ei näiltä osin ollut rangaistuksesta vaan sääntöjen määrittelemästä hevosten statuksesta ja hallituksen mahdollisuudesta poiketa tästä.  Kevään aikana käsiteltiin myös Armed Hallin varsojen tilannetta. Tältäkin osin pyrittiin noudattamaan kohtuutta ja ymmärtämään  erityisesti hevosenomistajia.

Molemmissa tapauksissa väärintunnistettujen hevosten  kasvattajien katsottiin toimineen joko tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta väärin ja kasvattajille määrättiin  seuraamusmaksu / sakko. Viimeksi mainittua menettelyä ei ole kirjattu kilpailusääntöihin, mutta se on ollut yleisesti käytössä oleva seuraamus.  Sakkoasiaa käsiteltiin myös Hippoksen sääntövaliokunnassa, ja sen kanta asialle oli myönteinen ja selvä.

Esillä oli myös asian saattaminen viranomaistutkintaan tapahtuneen asiakirjaväärennyksen vuoksi. Lähinnä lajin maineen ja ikävän julkisuuden vuoksi tähän ei kuitenkaan ryhdytty.

Allekirjoittanut oli kertomassa asian vaiheista oikeudessa, mutta itse oikeudenkäyntiprosessiin en ole muutoin osallistunut. Olen tutustunut lyhyesti  käräjäoikeuden ratkaisuihin, ja tiivistelmä voisi olla seuraava:

Käräjäoikeus on hyväksynyt pitkälti sen tapahtumakulun, mikä Hippoksen taholta on esitetty. Myös ne väärinkäytökset, jotka olivat ratkaisujen pohjana, on kirjattu tuomioihin. Käräjäoikeuden kanta ei tarkoita sitä, että kasvattajat olisivat toimineet oikein tai että Hippoksen sääntöjä ei tarvitsisi noudattaa. Kysymys on siitä, mikä toimivalta Hippoksella on asiassa ollut ja toisaalta siitä, mitä pidetään rangaistuksena.  Myös hevosen jalostukseen liittyvän aseman arviointi on ollut pohdinnan kohteena.

FI-hevosten kasvattajien kannevaatimus  oli se, että Hippoksella ei ole ollut oikeutta määrätä seuraamusmaksua. Kun kysymys on rangaistuksesta tai sen omaisesta seuraamuksesta, säännöiltä edellytetään nimenomaisuutta, pelkkä aiempi menettely ei riitä. Käräjäoikeus katsoi, että sakon määrääminen edellyttäisi nimenomaista sääntökohtaa. Itse kasvattajien menettelyyn ei ratkaisussa tarvinnut ottaa kantaa.

Etätunnistettujen hevosten osalta kysymys oli  myös statuksesta.  Statukseen ei sinänsä vaikuta tunnistamismenettely, vaan se mihin sillä pyritään. Säännöstön tarkoitus on suojella suomalaista kasvatusta ja asettaa kasvattajat samalle viivalle. Hyvä kysymys on tietenkin se, miksi on sallittu menettely, jossa muualla kasvatettuja varsoja vain käytetään Suomessa tunnistusta varten?  Toimintahan on myös asiaa koskevan säännön kiertämistä.

Hippoksen on nyt ratkaistava, jatketaanko asian selvittämistä hovioikeudessa vai odotetaanko asian lainvoimaistumista ja tehdään ne ratkaisut, jotka aiemmin jäivät tekemättä. Tämä tarkoittaisi väärintunnistettujen hevosten statusten muuttamista  sääntöjen mukaiseksi.  Samalla tulisi selvitettäväksi asiaan osallistuneiden henkilöiden toiminta, asema ja mahdollinen vastuu toiminnastaan. Tämä vaihtoehto on edelleen käytössä.  Kysymys olisi hallituksen tekemästä oikaisusta aiempaan päätökseen. Vai olisiko järkevämpää lopettaa asian käsittely kaikilta osin. Tässä jutussa ei loppujen lopuksi ole voittajia. Häviäjiä ovat raviurheilu ja samalla ne ihmiset, jotka ovat toimineet tunnollisesti ja noudattaneet Hippoksen sääntöjä ja alaan kuuluvaa moraalia oikein. Uskon, että he eivät ole tällä hetkellä kovinkaan tyytyväisiä.

Kari Eriksson

Kirjoittaja toimi Suomen Hippoksen hallituksen puheenjohtajana, kun tunnistusjupakan sanktioista päätettiin.

Jaa artikkeli:

Blogi Suomi

Jätä kommentti