Eero Luukkanen – mies Vieskerin ja monen muun kuninkuus- ja kuningatarkisan osallistujan takaa

25.8.2019 - 15:07 | Kaijaleena Runsten Artikkelit

Tänä vuonna isot 30-vuotissynttärit pitänyt Viesker tervehti ystäviään Vermon kuninkuusraveissa 2017. Vieskerin kasvattaja Eero Luukkanen ei koskaan nähnyt sen juoksuja. Kuva: Anu Leppänen

Kuninkuuskisojen menestyneisiin valmentajiin kuuluu muuramelainen Eero Luukkanen, joka jätti jälkensä suomalaiseen hevosjalostukseen varsinkin Jaskan tyttärenpoikien kautta.

Vuonna 1962 Eero Luukkanen osallistui kotiradalla Jyväskylässä vuoden suurimpaan mittelöön peräti kolmella hevosella. Näistä tamma M.T. Sutka oli edellisvuoden kuningatar ja jo 17-vuotias Purje puolusti orien kakkostilaa. Lisäksi tammojen kisaan Jyväskylässä osallistui Säle.

”Yritys oli kova, vaikka saavutukset eivät sillä kertaa niin häikäisseet”, muistelee Luukkasen jo vuotta aiemmin Vaasassa nähnyt Kyösti Saranpää.

Ilmajoella varttunut ja nykyisinkin asuva Saranpää muistelee, että myös Kiitoa povailtiin vuonna 1962 mukaan kuninkuuskisaan. ”Mutta ei sentään. Varmasti oli yhdelle miehelle tarpeeksi touhua kolmenkin hevosen kanssa.”

Luukkanen oli nuorelle hevosista innostuneelle ihmiselle kuten hän tuolloin esimerkki hevosmiestaidosta: ”Sekä mies että hevoset olivat aina `putsissa´, kun tulivat radalle.”

Kaikki haastatellut samoin kuin aikalaiset muistavat Luukkasen ja hänen hevosensa. Tämä oli laukaalaisen Veijo Riipisen mukaan yksi uuden ajan suunnannäyttäjistä niin hevosten kunnossa kuin omassa käytöksessä.

”Eero oli poikkeava hevosmies. Hänellä oli hevoset erittäin hienossa kunnossa, mutta oma vaatetus oli myös.”

”Luukkanen ei ollut iso mies mutta hyväryhtinen. Hevosista erityisesti Purje on jäänyt mun mieleeni – ihan kuin satuhevonen”, vertaa Saranpää.

1960-luvulle tultaessa eturivin hevosmiehet pukeutuivat siististi saapashousuihin, kauluspaitaan ja kravattiin. Ajoihin ei Saranpään sanoin menty ”resupekkoina”.

 

Eero Luukkasen hevoset olivat näyttäviä. Niiden karva kiilsi. ”Oli pinta kuin nykyajan ”shinella” vedetty”, Veijo Riipinen vertaa nauraen.

Jotta hevoset näyttivät hyvältä, niiden tuli myös voida hyvin. Luukkanen oli tarkka hoidosta, suorastaan pedantti.

”Tutustuin häneen henkilökohtaisesti vasta, kun hän toi kaksivuotiaan Vieskerin tänne. Kävin sitten myös Setälässä, jossa oli viimeisen päälle paikat kunnossa. Talli oli kuin nukkekoti”, Riipinen sanoo.

Tuolloin Luukkanen oli siis 70 ikävuoden korvilla.

Talli ei ollut suuri. Oritallin puolella oli kolme karsinaa, toisella samoin. Laatu korvasi määrän.

”Ei ollut roskia käytävillä ja pihamaallakin oli tiet lakaistu”, toteaa Eero Luukkasen noin 30 vuotta tuntenut Kyösti Järvinen Jyväskylän Putkilahdesta.

Hän kävi Muuramen nykyisen taajaman keskelle jääneessä Setälässä ensi kertoja kotitilaltaan Päijänteen vastarannalta astuttamassa isänsä tammoja 1960-luvulla.

Luukkasella oli Järvisen arvion mukaan paljon tietoa hevosten ruokinnasta. Liotetut pellavansiemenet kuuluivat esimerkiksi hevosten ruokavalioon.

Lisäksi hän luotti vanhan ajan matolääkkeeseen: talvella kaadettujen kuusien neulaset ravisteltiin talteen ja käytettiin liotettuina kauran seassa.

”Eero oli myös tallin ilmasta hyvin tarkka. Talvellakin oli luukku auki katolle, ja tallin ilman lämpötila oli 10-12 astetta. Hänen mielestään hengitysilman ero ei saanut olla liian iso ulkona ja sisällä”, Kyösti Järvinen kertoo.

 

Nuori hevonen ei saanut joutua kovaan treeniin ennen kuin se oli siihen valmis.

”Valmennuspuolella Eerolle oli tärkeää, ettei valmentaminen mene nuorilla yli. Hän eteni hitaasti kiihdyttäen”, Kyösti Järvinen kuvaa.

Sama näkyi kilpailuissa.

”Hän oli todella vanhan ajan hevosmies, myös ajajana. Tähtijuoksijaruuna Reima ryösti muilla, mutta Eero osasi käsitellä vaikeitakin hevosia”, Järvinen arvioi.

Vaikka Eero Luukkanen tunnetaan erityisesti suomenhevosista, ei hän vieroksunut lämminverisiäkään. Hän ajoi lainakuskina Kyösti Keskiselle tämän Cestiä, kun Keskisen omana ajokkina oli Namjek.

Jos hevosesta oli juoksijaksi, se pysyi Luukkasella.

”Mutta kyllä hän hevosen kuin hevosen myikin. Varsinkin jos se ei kulkenut, niin aika piankin”, luonnehtii Järvinen.

Kaupantekoon oli liityksissä myös Luukkasen vähemmän tunnettu liiketoiminta. Hän välitti savottatyömaille hevosia ja työmiehiä. Hän toimi siis aikansa eräänlaisena metsätyömaiden aliurakoitsijana.

 

Ravikuningatar M.T. Sutka oli Luukkaselle tärkeä myös jalostuksessa. Hän oli ostanut tamman Antti Mäki-Pelkolalta Kauhavalta.

Hän astutti kuningatartamman omalla orilla Arotuksella ja syntyi ori Toivo, jota myös Turhaksi Toivoksi kutsuttiin – kuitenkin aivan syyttä.

”Se oli merkittävä, että sen jälkeläisistä muun muassa Toivon-Tyttö osallistui Jussi Sundströmin ajamana kuningatarkisaan”, Veijo Riipinen sanoo.

Merkittävämmät sukulinjat alkavat kuitenkin Luukkasen Sirkka Kotilaiselta ostamasta Jaskasta, joka tunnetaan nykyisin paitsi Vieskerin myös Siporin emänisänä. Mielenkiintoista on, että Luukkanen omisti ja kilpaili myös Jaskan emän Ero-Vihjeen mutta hän ei itse teettänyt sillä varsoja.

Myös juoksijana aikansa menestyneimpiin kuulunut ori Purje astui Luukkasella ja jätti hyviä juoksijoita kuten Tytön-Huivin, Pulin, Purjekkaan, Purjetähden ja Purilon.

Luukkanen oli tuttu näky myös näyttelyissä.

”Oliko takana se kauppamiehen luonne, että hän oli aina katsomossa tekemässä omia huomioitaan hevosista, kun oli jokin hevostilaisuus täällä. Hän oli niistä vilpittömän kiinnostunut”, Riipinen muistelee.

 

”Hevosten suhteen hyvin täsmällinen mies, muutoin vähän taiteilijaluonne”, luonnehtii Eero Luukkasta Veijo Riipinen.

”Erittäin kohtelias, mutta vähän taiteilijasielu”, kuvaa myös Kyösti Järvinen.

Riipiselle Luukkanen on piirtynyt mieleen samanlaisena hahmona kuin Rokka on Tuntemattomassa sotilaassa. ”Hän ei kuvia kumarrellut mutta käveli pää pystyssä.”

Viesker oli Luukkasen hevosista luonnollisesti ihan oma lukunsa. Luukkanen oli jo ikääntynyt, ja ori siirtyi ensin Riipiselle alkuopetukseen ja sen jälkeen Ahokkaille valmennukseen.

Eero Luukkanen menehtyi 72-vuotiaana syksyllä 1992, eikä ehtinyt nähdä menestyneimmän kasvattinsa urasta yhtään starttia.

 

Eero Luukkanen (1920-1992)

Karjalankannaksen Pyhäjärvellä syntynyt Eero Luukkanen eli Muuramessa vaimonsa Hanna Luukkasen kotitilalla Setälässä

Hän valmensi ja kasvatti hevosia ja kävi hevoskauppaa

omia kasvatteja mm. Viesker ja sen emä Vieska sekä oriit Seili ja Toivo

kilpailussa Luukkasen valmennuksesta menestyneitä:

M.T. Sutka (Murtimo – Tilma, Tolkku) ravikuningatar 1961 osallistui kuningatarkisaan yhteensä neljä kertaa
Purje kuninkuuskisan 2. 1960 ja 1961 osallistui Luukkaselta kuninkuuskisaan yhteensä viisi kertaa
Arotus kuninkuuskisan 2. 1957
Ero-Liike osallistui kuninkuuskisaan kolme kertaa
Muita tunnettuja valmennettavia olivat Ero-Vihje, Helo, Kiito, Reima ja kuningatar-kisaan yltänyt Säle.

Luukkasella astui ennätyksiltään suhteellisen vaatimattomaksi (1.35,4a) jäänyt Jaska (erilo – Ero-Vihje, Ero-Lohko) , jonka jälki siitoksessa näkyy sen tyttärien poikien Vieskerin ja Siporin kautta.

Lähteenä on käytetty haastatteluiden lisäksi kirjaa Mikko Korpela: ”Hevosia hyviä, rahoja kuin jyviä” – Hevoshistoriaa Keski-Suomesta, Keski-Suomen hevosjalostusliitto, 2012

Jaa artikkeli:

Artikkelit