Heinäpään pojat palasivat juurilleen

8.9.2017 - 19:05 | Miika Lähdeniemi Artikkelit Suomi

Heinäpään pojat Jorma Kontio, Pekka Korpi, Antti Teivainen ja Ilkka Korpi johdattivat muutaman kymmenen hengen porukan Heinäpään kierrokselle perjantaina. Kuva: Ilkka Nisula

OULU. Yhdestä oululaisesta kaupunginosasta on ponnistanut maailmalle uskomaton määrä hevosmiestaitoa. Perjantaina yli 25 000 ravivoittoa ohjastanut nelikko palasi lapsuutensa maisemiin.

Heinäpää on pieni osa Suomen viidenneksi suurinta kaupunkia Oulua, mutta yllättävän suuri osa suomalaista ravihistoriaa. Nykyisin tavallisena kaupunkilähiönä tunnettu Heinäpää on ollut aikanaan todellinen hevoskortteli, jossa on asunut muun muassa ravikuninkaat Eri-Poika (vuonna 1963) ja Puhemies (1965).

Ja taitavia hevosmiehiä, niitä on ponnistanut Heinäpäästä maailmalle häkellyttävän iso joukko. 25000 ohjastetun voiton ja satojen suurkilpailuvoittojen verran. Viikonloppuna Oulussa ratkaistaan ohjastajakilpailu Heinäpään Herruus, jossa oululaislähiön kasvatit kohtaavat kisaan kutsutut kilpakumppaninsa.

”Heinäpään pojat” eli Jorma Kontio, Pekka Korpi, Ilkka Korpi ja Antti Teivainen veivät perjantai-iltapäivänä kiinnostuneet kierrokselle lapsuutensa maisemiin. Kierros alkoi Heinätorin koululta, jossa nelikko suoritti oppivelvollisuuttaan vaihtelevalla menestyksellä.

”Ei me ravimiehet taidettu olla lukutoukkia kovemmasta päästä”, Ilkka Korpi nauroi.

”Muistan, kun vuonna 1965 karattiin Antin kanssa koulusta ja mentiin Äimärautiolle aidan taakse katselemaan Pekan ja Allanin touhuja. Ei kylläkään uskallettu näyttäytyä, olisi tullut tukkapöllyä.”

Heinäpään pojista vanhin, Pekka Korpi, avasi myös tietä nuoremmille lupauksille matkalla kohti ravimaailman huippua. Heinäpäästä isänsä Allan Korven opeilla ponnistanut Pekka muutti etelään valmentajaksi, ja Antti Teivainen tuli perässä vuonna 1977 Pekalle töihin.

”Sieltä tuli sellainen pieni ja kuivakka mies, mutta sitkeä se oli tekemään töitä”, Pekka Korpi virnuili.

Pieni ja kuivakka nuori mies on nykyään yli 7000 voitollaan Suomen kaikkien aikojen toiseksi voitokkain ohjastaja. Se voitokkain on tietenkin Jorma Kontio, Heinäpään kasvatteja hänkin. Kontion ja Teivaisen syntymäkodit sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan, ja samoissa ympyröissä pyörivät myös Korven veljekset.

”Pekalla töissä oleminen oli yliopisto raviurheiluun”, Teivainen muotoili.

”Muistan kun menin hänelle töihin, en ollut aiemmin käynyt Seinäjokea alempana. Käpylässä oli silloin ravit ja kyllä sieltä Pekan hevosauto löytyi. Oli se vaan Oulun pojalle jännä paikka, kun ensimmäistä kertaa menin raitiovaunulla. Muistan kyllä hyvin myös ensimmäisen voittoni, se tuli lämminverisellä ajalla 37,7. Silloin tuntui, että kaikki on mahdollista. Sisäänkirjoituksesta haettiin viidensadan markan voitto käteisenä.”

”Näistä portaista sitä on lähdetty 50 vuotta sitten. Kiva tulla katsomaan vanhoja paikkoja”, Ilkka Korpi tunnelmoi. Kuva: Ilkka Nisula

Mitä olisi suomalainen raviurheilu ilman Korven klaania, Jorma Kontiota ja Antti Teivaista? Ja miten ihmeessä yhdestä oululaislähiöstä voi syntyä tämän kaliiberin raviurheilijoita?

Kimmokkeena on kiistämättä ollut ainakin se, että Heinäpäässä oli 1960-luvulla poikkeuksellisen hyviä hevosia. Ravikuningas vuosimallia 1963, Eri-Poika oli Jorma Kontion sedän Lauri Kontion hevosia ja ravikuningas 1965 Puhemies Allan Korven sekä tallin omistaja Heikki Siiran silmäteriä.

Kun samalle alueelle osuu huippuhevosia, se ruokkii kiinnostusta hevosiin. Nykyisten ravilegendojen lapsuusvuosina myös yhteiskunta oli sikäli erilainen, että hevoset kuuluivat myös päivittäiseen kaupunkielämään.

”Kaikki mekin pyörittiin tallilla, mutta hevosilla tehtiin myös töitä ja niitä kulki joka puolella. Isä-Allan ajeli hevosilla ruokaa moniin Oulun kouluihin”, Pekka Korpi muistelee.

Samaan aikaan Pekka Korpi, nykyään kaikkien aikojen menestynein suomalainen ravivalmentaja, aloitteli hevosuraansa. Ravikuningas Puhemies oli jo Pekan hoitohevonen.

”Puhemies oli tosi mukava ja suomenhevoseksi hieno jo siihen aikaan. Meressä ja lentokentällä treenattiin hevosia. Kelpasi treenata, kun oli kilometritolkulla meren rantaa”, Korpi kehuu.

Ravivalmentajien eliittiin jo vuosikymmeniä kuulunut Pekka Korpi on aikanaan menestynyt myös ratsastuksen puolella – laukkahevosia unohtamatta.

”Minulla oli Novator, täysiverinen, joka oli alkuun tosi vaikea hevonen. Kenkäkauppias oli ostanut sen tyttärilleen ja pyysi, että rupeaisin ratsastamaan ja kouluttamaan sitä. Ruvettiin sitten hyppäämään ja vähän kiitolaukkaa vedettiin, se oli tosi nopea hevonen. Sen kanssa kierrettiin Etelä-Suomea myöten kisoissa, voitin sillä kaksi kertaa junioreiden Suomen mestaruuden.”

”Laukkahevosia oli myös jonkun verran, mutta ne eivät kestäneet, kun radat olisi pitänyt olla kunnon hiekkaratoja. Niitä meni sitten paljon Ruotsiin. Minäkin kävin Herlinin tilalla yhtä valmentamassa ja olisin päässyt sillä Ruotsiin ratsastamaan. Se reissu jäi tekemättä, kun olin mielestäni ratsastanut liian vähän. Ei ole helppoa vetää kiitolaukkaa mailin verran sellaisessa asennossa”, Korpi huomauttaa.

Pekka Korpi on aikanaan osallistunut Äimärautiolla ratsastuskisoihinkin, mutta huomenna hän ajaa valmennettavaansa Twist Of Fatea Oulu Expressin finaalissa. Kuva: Ilkka Nisula

Nykyään hevonen Heinäpäässä on jo harvinainen näky. Syyskuisena perjantai-iltapäivänä tavanomaiseen kaupunkielämään toi vaihtelua ravilegendojen johtama joukko, joka kierteli katsomassa vanhoja paikkoja. Ja oli hevonenkin mukana, Oulun raviradan Äimäraution PR-hevonen Iiro eli Impossible Joe.

Perjantain lounasraveissa alkoi myös Heinäpään Herruus-ohjastajakilpailu, joka ratkeaa lauantaina T76-raveissa ajettavassa viimeisessä osalähdössä. Ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen kärjessä on Savon mies Tuomas Pakkanen 44 pisteellä, oululainen Tapio Kalaja on kakkosena 34 pisteellä ja Pihtiputaan kuskikomeetta Santtu Raitala on 33 pisteellään kolmantena.

 

 

Jaa artikkeli:

Artikkelit Suomi