Kiitos Venice!

2.11.2017 - 10:11 | Miika Lähdeniemi Artikkelit Suomi

Venicen hieno kilpailu-ura päättyy tänä iltana kotiradalla Kuopiossa. ”Tamman puolesta olen iloinen, kun se jää terveenä ja hyvillä mielin kilpailuhommasta pois”, hoitaja Jukka Hakkarainen sanoo. Kuva: Anu Leppänen

KUOPIO. Yksi aikakausi päättyy tänään, kun huipputamma Venice juoksee uransa viimeisen kilpailun kotiradallaan Kuopiossa. Ravinetin lähikuvassa pureudutaan persoonallisen ”Venlan” huimaan uraan ja tulevaisuuteen.

Otsikon sanat kuullaan varmasti tänä iltana Kuopion raveissa, kun tähtitamma Venice juoksee uransa viimeisen kilpailun. Kiitos Venice olivat myös vakio-ohjastaja Mika Forssin painokkaat loppusanat ensimmäisen Suur-Hollola-voiton jälkihaastattelussa heinäkuussa 2016.

Ensimmäinen Suur-Hollola-voitto oli tunteikas paikka koko taustatiimille, mutta erityisesti Forssille.

”Tosi moni on kirjoittanut ja puhuu, että se on tienannut vahingossa tuon voittosummansa. Siinä teille kaikille! Se on ihan älyttömän hyvä hevonen”, Forss sai silloin liikutukseltaan sanottua voittajahaastattelussa.

Älyttömän hyvä Venice on tänään päättyvällä kilpaurallaan juossut jo yli 828 000 euron tienestit, jolla se on kaikkien aikojen kolmanneksi eniten tienannut Suomessa syntynyt tamma Passionate Kempin ja Louise Laukon jälkeen. Venicen meriittilistaan kuuluu kahden Suur-Hollola-voiton lisäksi liuta muita suurkilpailuonnistumisia.

Venicen taustalta löytyy kunnianhimoinen kolmikko: vakiokuski Forss, omistaja-valmentaja Heikki Korhonen sekä tallin ykkösmies, Venicen hoitaja Jukka Hakkarainen. Erityisesti Heikki Korhonen tunnetaan siitä, että hän on valmis myymään huippuhevosiakin sopivan ostajan osuessa kohdalle. Venice on poikkeus – tässäkin asiassa.

”Onhan minulla kaupanteko verissä ja jos joku tarjoaa, heti mietin, myisinkö. Päätin kuitenkin jo nelivuotiskaudella, että Veniceä en myy”, Heikki Korhonen painottaa.

”Se on Jukalle ja koko tallille tärkeä hevonen. Kyllähän sitä kyseltiin nelivuotiskaudelle asti, Lähdekorpikin yritti väkisin ostaa joskus. Päätin kuitenkin olla myymättä, kun tamma on sen verran haastavakin. Mietin, että tehköön sitten temppunsa meillä.”

Tähtitamma on siis saanut viilipyttymäisen analyyttisen Forssin välillä sanattomaksi, ja kauppamies Korhosen pitämään myyntihousut kaapin perukoilla.

Venice menee ihon alle.

Jaana Yli-Jaskaran piirros kuvastaa Venicen merkitystä vakio-ohjastajalleen.

Venice osaa laskea

Venicen uran ja arjen tärkein henkilö on Jukka Hakkarainen, joka vastaa tamman päivittäisestä hyvinvoinnista ja valmennuksesta. Muutkin voivat Veniceä hoitaa, mutta yhdestä asiasta tamma on erityisen tarkka. Ympärillä ei saa olla samaan aikaan ylimääräisiä ihmisiä.

”Jos vaikka Jukka laittaa raveissa jalkoja ja joku tulee liian lähelle, sen perspuoli on aika kevyt. Tallitöissäkin se tietää kunniansa. Jos valjaita tai loimea laittaa väärin, aika korkealla voi takajalat käydä”, Heikki Korhonen kuvailee.

Venice eli ”Venla” ei kuitenkaan ole ilkeä, ennemmin arvonsa tunteva ammattilainen. Diivan elkeet nimittäin jäävät, kun päästään tositoimiin raviradalle.

”Oheishommat eivät miellytä sitä, mutta radalle mennessä oikein näkee, kuinka korvat pyörivät eikä homma ole yhtään vastenmielistä”, Jukka Hakkarainen huomauttaa.

Hakkarainen ja Korhonen painottavat yhteen ääneen sitä, että kun liikkeelle päästään, Venice on erityisen miellyttävä treenattava. Kotitallin ympäristössä olevat neljän kilometrin metsälenkki ja 800 metrin hiittisuora ovat tulleet tammalle niin tutuksi, että se tietää itsekin treenikuviot.

”Se on ihan huippu treenata, ihan kuin naputtelisi tietokoneella. Heikillä vastaavanlainen hevonen oli Boss Is Back, joka myös tiesi täsmälleen, mitä tehdään”, Hakkarainen kehuu.

”Venice on yksinään laiska treenata, mutta kun toinen otetaan mukaan, se innostuu kyllä suoralla menemään riittävästi. Kun ollaan neljännen kilometrin kohdalla, vauhti on heti reippaampaa eikä sitä tarvitse pyydellä. Ikinä ei ole ollut piiskaa mukana treeneissä. Kovaluontoista hevosta ei voi liikaa vaatia, ja hyvinhän tuo on radalla mennyt siitä huolimatta.”

Useimmiten valmennuslenkit sujuvat niin, että Jukka ja Venla menevät edeltä ja treenikaveri kyydissään Heikki tai joku tallihenkilökunnasta sparraa perässä.

”Ensimmäiset kierrokset se juoksentelee ja katselee maisemia, eikä kiinnitä ollenkaan huomiota kaveriin. Sitten kun tulee neljäs kierros, Venice alkaa herätä. Koskaan se ei paina kuitenkaan naruille ja kun lenkiltä tullaan pois, Venice on hirveän tyytyväinen ja elämäniloinen. Se tietää työnsä ja osaa laskea kilometrit”, Heikki Korhonen kuvailee.

”Venice on perushelppo hevonen treenata. Sitä ei ole koskaan tarvinnut laittaa tiukille kotona ja silti se on aina tehnyt hyvät juoksut ja ollut taukojenkin jälkeen aina valmis”, Heikki Korhonen kiittelee. Kuva: Anu Leppänen
Uran alussa Veniceä hoiti Elina Pennanen, kun Jukka Hakkaraisella oli siihen aikaan passina toinen haastava tamma Donna Hoist. ”Varsana Venice oli helpompi, iän myötä siihen on tullut kovuutta ja kiukkuisuutta”, Hakkarainen kuvailee. Kuva: Anu Leppänen

Venice osaa voittaa

Kahdeksanvuotiaan Venicen ura numeroina on vakuuttava. Ennen tänään Kuopiossa tapahtuvaa jäähyväisstarttia sillä on 83 kilpailusta 45 voittoa, 15 kakkossijaa ja kahdeksan kolmossijaa. Viime lauantain St. Leger-voiton myötä voittosumma kasvoi yli 828 000 euroon.

Seitsemän kilpailukauden aikana Venice on voittanut kaksi kertaa Suur-Hollola-ajon ja St. Legerin. Kasvattajakruunusta sillä on koko neljän suora eli voitot sekä 2-, 3-, 4- että 5-vuotiskausilla. Voitot ovat plakkarissa lisäksi Tammakriteriumista ja Tammaderbystä. Kakkossijoja on puolestaan tullut Suuresta Suomalaisesta Derbystä, Kymenlaakso-ajosta ja kaksi kertaa St. Legeristä sekä Tammavaltikasta.

Tämän lisäksi Venice on voittanut neljätoista lähtöä, jossa on ollut 10 000 euron ykköspalkinto. Eikä listasta sovi unohtaa kahta Suomen ennätystä, jotka kaiken kukkuraksi on juostu lähdöissä, joita ei vielä edes ehditty edellä luetella.

”Ei tällaista hevosta varmasti tule enää meidän talliin, eikä varmaan naapurinkaan talliin”, Heikki Korhonen miettii uran saavutuksia.

”Ensimmäinen Suur-Hollola-voitto tuntui hienolta, kun Venice voitti kaikki oriit. Toinen kerta tuntui oikeastaan vielä ihmeellisemmältä, että miten se on edes mahdollista. Kasvattajakruunu-sarjakin on hieno. Kutsu Finlandia-ajoon oli iso arvostus Vermolta.”

Kovassa voittosummassa on erityisen huomionarvoista se, että tili on karttunut pääosin kotimaisista kisoista. Venice on kilpaillut Suomen rajojen ulkopuolella vain kerran: kesällä 2016 se oli Solvallassa tammojen Euroopan mestaruudessa kolmas.

”Mika olisi ollut enemmänkin menossa maailmalle, mutta minä en ole ollut niin innostunut. Kilpailutusta on kyllä suunniteltu yhdessä. Solvallaan Venice kyllä matkusti hyvin ja sen suhteen olisi voinut reissata ja käydä vaikka avoimia tammalähtöjä ajamassa.”

Venice on siinäkin mielessä erityistapaus, että sen kyydissä on nähty kilpauralla vain yksi ja sama mies: Mika Forss on ajanut kaikki 83 starttia. Venice teki Forssiin vaikutuksen heti ensimmäisessä kilpailussaan, kun se paineli kaksivuotislähdössä vastustajiltaan useamman kymmenen metrin päähän. Tuoreeltaan lähdön jälkeen Forss sanoi, että tässä varsassa voisi olla vaikka Brad de Veluwen manttelinperijän ainesta.

Luottokuskin ja valmentajan keskinäinen suhde on vuosien varrella tiivistynyt niin, että kaikki palaute annetaan puolin ja toisin avoimesti.

”Venice on tehnyt Mikalle hyvän työn ja samoin toisin päin. Hän ei ole ajanut joka lähtöä hampaat irvessä. Kaikissa lähdöissä ei voikaan onnistua, eikä se jälkikäteen ripittämällä miksikään muutu. Välillä olen sanonut, että mitä mietit, kun noin ajoit ja aina on asia puhuttu.”

Viime kevään Finlandia-ajo on yksittäisenä kilpailuna sellainen, josta Korhoselle on jäänyt jossiteltavaa. Kahdeksas sija ennätystuloksella 10,8 ei kerro koko totuutta, sillä Venice löysi varsin myöhään kiritilaa ja voimia jäi varastoon.

”Silloin kysyin Mikalta, mitä mietit lähtiessä. Jos olisi lähtenyt Victory Bonsain takaa, olisi päässyt toiseen ulos ja siitä olisi oltu korkealla. Pienistä hetkistähän ne ratkaisut on kiinni, mutta olisi voinut luottaa Victory Bonsain lähtönopeuteen enemmän”, Korhonen muistelee.

”Venice on koko elämänsä ollut omalaatuinen hevonen, mutta aina viimeisen päälle hyvä hevonen ajaa”, Heikki Korhonen kuvailee Hannu Nivolan ja Sniper-Teamin kasvattia. Kuva: Anu Leppänen

Suur-Hollola-ajo on vanhempien Suomessa syntyneiden lämminveristen suurin klassikkokilpailu, jonka historiaan Venice jää kaksinkertaisena voittajana.

Ensimmäinen yritys Suur-Hollolassa kuusivuotiskaudella eli kesällä 2015 oli kuitenkin valtava pettymys. Venice hiljensi välierälähdössä jo päätöskierroksen alussa, jäi porukasta ja keskeytti. Pelottavan näköisen hiljentämisen syyksi paljastui piilevä virustauti.

”Mika sanoi, että Venice oikein huojui ja tuli ihan kylmät väreet, että mitä nyt tapahtuu”, Jukka Hakkarainen muistelee.

”Sen veriarvot olivat aivan sekaisin ja siihen yhdistettynä vielä kuuma ilma. Moni hevonen voisi ruveta pelkäämään tuollaisen tapauksen jälkeen, mutta Venice oli laitumella pari viikkoa ja tervehdyttyään se meni heti hienosti starteissa.”

Kaksi muuta Suur-Hollola-ajoa Venicen kohdalla päättyivät sitten suuriin voittojuhliin. Nykymuodossaan Suur-Hollola-ajossa juostaan välierät lauantaina, ja finaali vasta seuraavana päivänä. Moni on kritisoinut systeemiä ja toivonut, että molemmat lähdöt juostaisiin samana päivänä. Peräkkäisinä päivinä kilpailtaessa kaikki eivät ole pystyneet parhaimpaansa jälkimmäisenä kisapäivänä.

Venice on poikkeus tässäkin asiassa.

”Jotenkin se toinen kilpailupäivä on aina sopinut Venicelle. Sehän on molemmilla kerroilla hävinnyt välierän, mutta petrannut toiseen päivään. Yleensä hevosilla on pientä jäykkyyttä starttien jälkeisenä päivänä, mutta Venice on ollut ihmeen vetreän oloinen heti sunnuntaiaamusta lähtien”, Jukka Hakkarainen kertoo.

Kuvassa Venice kurkottaa uransa toiseen Suur-Hollola-voittoon viime heinäkuussa. Jonesyn oli jälleen tyytyminen kakkossijaan. Kuva: Tomi Kaminen

Venice osaa periyttää?

Torstai-illan lähtö kotiradalla Kuopiossa jää Venicen satumaisen uran viimeiseksi kilpailuksi. Seitsemän täysipainoista kilpailukautta tehnyt tähtitamma lopettaa huipulla ja terveenä. Terveydentila on hyvä ja kuten viime kilpailut St. Leger-voiton johdolla osoittavat, Venicellä voisi kuntonsa puolesta jatkaa kilpailemista.

Päätös kilpauran päättymisestä kypsyi kuitenkin jo kesällä Suur-Hollola-voiton aikoihin.

”Se on pitänyt tallia pystyssä ja tehnyt hienoa työtä monta vuotta. Kyllä Venice pärjäisi vielä ensi vuonnakin, mutta nyt on sopiva hetki lopettaa. Venice on viisas hevonen ja toivottavasti varsoistakin tulisi samanlaisia. Minä en ole siitostammojen kanssa oikein onnistunut, mutta katsotaan, mitä tästä tulee”, Heikki Korhonen sanoo.

Ensi kevään sulhakseksi on varattu huippuori Muscle Hill, joten keväällä 2019 syntyväksi odotettavalla varsalla on huippumeritoituneet vanhemmat. Yhdistelmä Venice – Muscle Hill kiinnostanee raviyleisön ja jalostusgurujen lisäksi myös huippuhevosia etsiviä tosiostajia.

”Jos vain elonpäiviä riittää, kyllä me varsaa jonkin aikaa pidetään”, kauppamies Korhonen myhäilee kysymykseen tulevan varsan kaupallisesta potentiaalista.

Venicen kilpauran päätös tietää yhden aikakauden päättymistä kuopiolaisella menestystallilla. Heikki Korhonen väläyttelee aika ajoin koko hevoshomman lopettamista, mutta nytkin työn alla on uusia 1,5-vuotiaita sukuvarsoja ja ennestään kalustoon kuuluvat menestyshevoset Victory Bonsai, Callela Ladyboss ja Cameron Evo.

”Olen niin kauan riehunut tässä hommassa, että tarvitseeko minun sitä uutta Veniceä välttämättä etsiäkään? Ei minulla sellaista suurta paloa tähän hommaan varsinaisesti ole”, Korhonen pyörittää.

Entä Jukka Hakkarainen, onko motivaatio koetuksella Venicen lopettaessa?

”On se välillä koetuksella, vaikka on Venicekin. Viidettä hevosta kun ajaa kurakelillä ja vesi valuu sisään vaatteisiin, ei se aina niin herkkua ole, mutta pitää lyödä kuivia vaatteita niskaan ja lähteä uudestaan. Ei se yhdestä hevosesta voi olla kiinni tässä hommassa”, Hakkarainen naurahtaa.

”Veniceäkin pitää varmasti käydä liikuttelemassa muutaman kerran viikossa ennen kuin se menee siemennettäväksi. Vähän niin kuin paperikoneetkin, nekin ajetaan alas ennen seisokkia.”

Videolla Mika Forssin ajatuksia Venicestä!

 

Jaa artikkeli:

Artikkelit Suomi