Kössin kunkkarit: Tervetuloa Vermoon!

3.8.2017 - 10:41 | Kyösti Saranpää Artikkelit Suomi

Kuva: Juhani Länsiluoto

Kyösti Saranpään kunkkarimuistelosarjan päätösosassa annetaan tunnustusta kolmelle maakuntien vahvalle miehelle.

Jos ravi-ihminen seuraisi vain some-maailman virtauksia ja laiskuuksissaan vieraannuttaisi itsensä täysin muista tietolähteistä ynnä luopuisi omasta ajattelustaan, niin tulisi melko pian siihen käsitykseen että Kuninkuusravit ovat täysin väärässä paikassa kun ne ovat pääkaupunkiseudulla ja Vermossa.

Ei luulisi, että ollaan edes saman lajin harrastajia, kun lukee keskustelupalstoilta nimettömien henkilöiden orgastisia purkauksia. Yritetään väkisinkin jakaa maata kahtia, luokitella raviurheilun harrastajia oikeisiin ja vääriin ja vieläpä tehdä hevosistakin vuohia tai lampaita.

Olen nähnyt kahdet Kuninkuusravit Helsingissä. Käpylässä 1970 olin tyytyväisenä vieraana ja Vermossa 1992 osana koneistoa, joka teki lujasti töitä kilpailujen onnistumiseksi ja vieraiden tyytyväisyyden takaamiseksi. Muistan hyvin, kuinka Vermoa arvosteltiin etukäteen pelkästä kisaisännyydestä, mutta jälkeen päin myös kiitettiin onnistumisesta. Negatiivisiakin kommentteja toki sain aivan silmitysten, mutta lähinnä vain sellaisilta, jotka eivät olleet paikalle vaivautuneet, mutta katsoivat silti olevansa oikeutettuja ja päteviä arvostelemaan.

Kuulun itsekin niihin, joiden mielestä Kuninkuusravit ovat kylläkin parhaimmillaan muualla kuin suurissa keskuksissa. Joensuu, Kaustinen, Rovaniemi ja Ylivieska ovat jääneet ehkä mieluisimpina juhlina mieleeni ja siksi olen kannattamassa – jos sitä joku kysyisi – myös Kajaanin liittämistä tähän Kuninkuusravien ketjuun.

Kehuilleni ei ole syynä minkään kaltainen vastavuoroisuus, mutta silti haluan tässä mainita kolme arvostamaani ja kunnioittamaani persoonaa, maakuntien miestä: Heikki Parviaisen sekä edesmenneet Olli Koskelan ja Reemi Salmelan.

Kainuun Heikki Parviainen – kahden kuningattaren kasvattaja – kertoi I.P. Sukkulan loistoaikoina Vermon olevan heidän kakkos- ellei peräti kotiratansa. Tamma teki monen monta retkeä A.V. Marttilan Tammasarjan mittelöihin ja vaikka menestys palkittiinkin hyvillä rahoilla, vaati tuon Kajaani – Helsinki maantiematkan suorittaminen urheilumieltä. Matkaa on yhtä paljon molempiin suuntiin ja joka ilmalla. Etelän ravivieraille noiden kilometrien taittaminen tapahtuisi kesäkelissä ja kesäloma-aikana.

Olli Koskela oli Oulun vahva vaikuttaja, johtaja ja järjestömies. Tutuiksi tultiin vuosikymmeniä sitten jokasyksyisillä markkinoilla, missä seuraavan vuoden ravikalenterista käytiin vääntöä ratojen ns. neuvottelupäivillä. Näissä ympyröissä sitä sai ”maalaispoika Helsingissä” tuntea olevansa paitsi jonkinlaisen vallan kahvassa, myös ankaran paineen alla. Useammin kuin yhden kerran muistan Ollin pudottaneen järeän lauseensa, että ”eiköhän se pojat nyt jo riitä se Vermon kurmoottaminen”.

Halsuan patriarkka Reemi Salmela oli varsinainen raviurheilun moniottelija, jonka osaamista ja suhteita käytettiin hyväksi niin oman pitäjän, maakunnan kuin maankin asioissa. Hän oli jo ikämiehiä kun tutustuimme ja istuimme sitten useamman vuoden saman pöydän ääressä Hippoksen kilpailuvaliokunnassa. Taustaryhmästään huolimatta tai juuri sen takia Reemi myös monesti muistutti, että ”se on pojat sillä lailla, että jos Vermolla menee hyvin, niin silloin me kaikki muutkin pärjätään”.

Tervetuloa Vermoon!

Edellisiin saatesanoihin viitaten otan vapauden – tosin eläkeasennosta ja virattomana, mutta 40 vuotta taloa palvelleena – kutsua teidät kaikki Vermon Kuninkuusraveihin. Suomenhevosten suuren urheilujuhlan lisäksi minulle erityisen tekee  Kunkkareista hyvien kavereiden, ystäviksi ylenneiden ihmisten vuosittainen tapaaminen. ”Kerho 2160 metriä” on muotoutunut vuosien saatossa 1990-luvulla – Tampereella, Mikkelissä ja Ylivieskassa. Ketään siihen ei ole kutsuttu eikä ketään pois häädetty, se on vain syntynyt.

Moni on joukostamme jo siirtynyt tuonpuoleiseen. Entiseen tapaan vietämme sunnuntaina tammojen päätösmatkan esittelyn ja startin välissä pienen seremonian menneiden muistolle. Olkaa tervehdityt – Pepe, Unto, Ylli, Maukka, Masa, Iisakki

Kirjoittaja on handikaappari emeritus, jonka kotipesä Kuninkuusraveissa on perinteisesti 2160 metrin lähtöpaalulla.

Jaa artikkeli:

Artikkelit Suomi