Kunkkareita ja kolmekymppisiä kohti

31.3.2018 - 11:17 | Miika Lähdeniemi Artikkelit

Markus Porokka satsaa sekä valmennukseen että kasvatukseen. Kuva: Anu Leppänen

JUUKA. Kesäkuussa kolmikymppisiään viettävän Markus Porokan tallissa on Kriterium- ja Derby-voittaja Koivikon Kalle, joka kolkuttelee yhdessä tallikaverinsa Vixenin kanssa suomenhevoshuippua. Markus ja Jenni Porokka satsaavat ruuhkavuosiensa keskellä myös tavoitteellisesti kasvatukseen.

Markuksen sukutilaa vuodesta 2012 saakka isännöineet Jenni ja Markus Porokka eivät tyydy vain yhteen. Pariskunta satsaa sekä valmennus- että kasvatustoimintaan, ja kasvatuspuolella on niin lämminverisiä kuin suomenhevosia. Kuusi kantavaa siitostammaa jakautuvat rotunsa puolesta tasan, vaikka parhaat kilpahevoset ovat olleet suomenhevosia.

Porokan pariskunnan arkea vauhdittavat myös parikymmentä valmennettavaa sekä jälkikasvu Eetu, 5, Elli, 4 ja Essi, 2.

”Nämä ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet, kun tehdään lapset, luodaan uraa ja pitää kiirettä”, Jenni nauraa. ”Kliseinen tarina, mutta niin se on monella muullakin. Meillä on työ ja harrastus samassa ja lapset viihtyvät tallilla.”

Juuassa Vuokonjärven rannalla sijaitseva tila on ollut siis kuutisen vuotta Jennin ja Markuksen vetovastuulla tilakauppojen myötä. Markuksen isä Mikko Porokka ehti omana isäntäaikanaan kasvattaa 56 hevosta, joista Kriterium- ja Derby-kakkonen Boulder Classico oli 225 796 euron voittosummallaan menestyksekkäin. Markuksen isoisä Santeri taas keskittyi enemmän maanviljelykseen, mutta nykyään tilalla satsataan kokonaisvaltaisesti hevosten kasvatus- ja valmennustoimintaan.

Joensuun omakotilähiöstä kotoisin oleva Jenni taas ehti opiskella lähihoitajaksi ja tehdä ambulanssissa ensihoitajan töitä, mutta harrasti koko ajan hevosia. Turussa asuessaan hän kävi vapaapäivisin Harri Koivusen tallilla. Pariskunta on pitänyt yhtä Lappeenrannan kuninkuusravien 2009 tienoilta saakka.

”Minullahan on jo kolmenkympin kriisi, en tunne ihteäni yhtään kolmekymppiseksi. Onneksi täytän vasta kesäkuussa. Se on kova paikka, enää on alamäki jäljellä”, Markus veistelee.

Asiaa puhuen Markuksen meriittilista 29-vuotiaalle ravivalmentajalle on jo sikäli mittava, että Koivikon Kalle on tuonut talliin sekä Kriteriumin että Derbyn voitot. Vaikka omilla Boulder-kasvateilla on tehty myös asiallista jälkeä, ykköstykit ovat nimenomaan suomenhevosia – osin sattumalta.

”Pitkään oli enemmän lämminverisiä kasvatettavana”, Markus huomauttaa.

”Suomenhevoskasvatushan on sentään vähän järkevää, mutta lämminveristen on enemmän harrastus. Huvittavaa kun huutokaupassa joku maksaa 25 000 euroa ja siitä ollaan huulet lommollaan, että onpa hinnoissaan. Siitä on kuitenkin yhdet kaksikymmentä tuhatta maksettu kuluja siinä vaiheessa. Suomenhevosvarsasta jos saa vuotiaana kymppitonnin, se on yhdeksän tuhatta päälle papereiden. Ei ole niin paljoa tappiolla.”

Porokassa on ollut omien siitostammojen ohella oriasematoimintaa vuodesta 2014 lähtien, sillä Vixen on oma siitosori ja vieraitakin tammoja hoidetaan.

”Meillä on hirveän hyvä kunnaneläinlääkäri, joka käy säännöllisesti tutkimassa ja on innostunut hommaan. Siksi on uskallettu satsata ja otettu muita tammoja muille oriille. Useampi tamma menee samalla kerralla kuitenkin”, Jenni sanoo.

Lauantaina Kaustisen Pelimanni-ajossa kilpaileva Vixen on Markus ja Jenni Porokan ässä siitospuolella. Kuva: Anu Leppänen

Kalle kilpailee, Vixen astuu

Porokan tallin kovin nimi on tietenkin Koivikon Kalle, joka oli ikäluokkatähti ja nappasi kovan tuplan voittaessaan sekä Kriteriumin että Derbyn. Nyt 9-vuotiaaksi varttuneen Koivikon Kallen läpimurto aikuisten eliittiin on antanut odottaa itseään, sillä kaudet aikuisiällä ovat olleet katkonaisia.

Tänä vuonna Kalle on juossut neljä starttia, joista Vermon kakkossija tallikaveri Vixenin voittamassa lähdössä on paras saavutus. Ori on mukana myös lauantain Pelimanni-ajossa, jossa se kohtaa huiput Costellon ja Polaran johdolla.

”Kallella on kyvyt olla mitä tahansa, mutta sitä ahdistaa vielä vuohinen, jonka se särki vuosi sitten tammikuussa tarhassa”, Markus pohjustaa.

”Sama homma heijastuu selkään ja niitä on pitänyt vuoron perään hoitaa. Viisivuotiskauden alkoi ahdistaa selkä ja kun hevonen saatiin vihdoin suoraksi ja priimaksi, sitten tapahtui vahinko tarhassa. En osaa sanoa, tuleeko siitä ikinä priimaa, mutta ei siinä pitäisi olla estettä tulla vielä täydelliseksi. Kaikkia kortteja ei ole onneksi käytetty vielä hoitomenetelmissä. Harmi homma hevosen puolesta, se nimittäin juoksee kovapäisyydellään tällä hetkellä.”

Porokka ajoi itse Koivikon Kallen viime startin kolme viikkoa sitten Killerillä, jossa ori oli tasainen kuudes. Tuomas Pakkanen on ollut Kallen vakiokuski, ja palaa jälleen Kaustisella kyytiin.

”Tuomas oli Ruotsissa sinä päivänä. Kalle oli vähän sen oloinen, ettei se ihan tosissaan minua ottanut. Tekisi mieli sanoa, ettei se suorittanut sillä tasolla mitä Tuomaksen ajamana suorittaa”, Markus myöntää.

”Juoksunkulkukin meni sillä tavalla, että pitkän matkaa oli vetämättömät selät ja jouduttiin käyttämään kiri aikaisin. Yritin ajaa pitkää ja rauhallista kiriä, mutta Kalle on enemmän lyhyen ja räväkän kirin hevonen.”

Tässä vaiheessa kautta odotukset Koivikon Kallen kanssa ovat vielä maltilliset, mutta mielessä polttelee jo Rovaniemen kuninkuuskilpailu. Kesällä Kalle keskittyy pelkästään kilpailemiseen.

”Muuten varmaan tämä kevät pyritään välttelemään ihan kovimpia tehtäviä, kierrellään ja kaarrellaan pienempiä kisoja. Saataisiin usko palautumaan siihen asiaan, sitäkin tarvitaan kilvanajossa. Kesällä olisi tarkoitus kokeilla kaikista kovimpia vastaan”, Markus suunnittelee.

”Kallella olisi kapasiteettia aika paljon ja vielä paljon sisällä. Sen puolesta se voisi voittaa minkä lähdön tahansa, mutta en osaa sanoa, saadaanko kaikkea koskaan ulos.”

Koivikon Kalle erikoisloimi päällään. ”On se muutamalla tonnilla niitä loimia laittanutkin säpäleiksi”, Markus nauraa. Kuva: Anu Leppänen

Toinen ykkössarjalainen Vixen on päässyt tekemään täysipainoisempia kilpailukausia myös aikuisena. 10-vuotias ori voitti kauden avausstartin Vermossa, mutta oli viimeksi Joensuussa seitsemäs eikä täyttänyt kaikkia odotuksia.

”Se oli pikkuisen vaisu Joensuun startin jälkeisellä viikolla, mutta nyt hevonen on ollut hirmu iloinen. En tiedä, oliko liian lyhyt starttiväli. Vixen vaatii yleensä vähän pidemmän välin”, Markus miettii.

”Jos se tekisi hyvän suorituksen, silloin sillä on Kaustisella saumat neljän sakkiin. Eroa Costelloon ja Polaraan on paljon, eikä minun mielestä niitä vastaan pystytä tasaväkisesti kamppailemaan. Yritetään toki, ei tämä muuten urheilua ole.”

Vixenin ohjissa jatkaa Kaustisella Mika Forss, joka on ollut valmentajan itsensä lisäksi vakiokuski viime syksystä saakka. Markus ajoi itse viime vuonna 131 starttia ja niistä 13 voittoa.

”Pakkomiellettä ei ole ollut ikinä, että pitäisi ajaa itse kilpaa varmaan muuten kuin 16-vuotiaana”, Markus naurahtaa.

”Ensimmäinen asia on se, etten pärjää Vixenin kanssa niin hyvin kuin pitäisi ja toisena on omistajista riippuvainen asia. Vixenistä omistetaan Jennin kanssa kaksi kolmasosaa, mutta sen kanssa tulee sellainen tunne, ettei se palvele tuttua miestä niin kuin pitäisi. Varmasti tulen vielä silläkin ajamaan kilpaa joskus.”

”Minusta olisi aika tärkeää monenkin hevosen kanssa, että valmentaja tietäisi, millaisia ne ovat kilvanajossa. Monesti ne ovat hyvin erilaisia kilvanajossa kuin kotona. Lisäksi on tavallaan pakko ajaa jonkun verran, jotta pysyy rutiini. Jos ajaa 30 lähtöä vuodessa, jäät jokaisessa volttilähdössä kuin seisomaan samalla kun muut menivät jo. Toistasataa starttia vuodessa pitäisi tulla, jotta pysyy edes jonkinlainen tatsi hommassa.”

Porokka tekee myös mielellään yhteistyötä lainakuskin kanssa pidemmällä tähtäimellä.

”En tykkää myöskään siitä, että joka starttiin vaihtuu kuski. Esimerkiksi se, että Tuomas ei ole ajanut Vixenillä kuin yhden lähdön, johtuu siitä, että pitää olla sellainen kuski joka voi ajaa joka lähdön. Tuomaksella on pitkään ollut Camri ykkössarjoissa ja lisäksi hän on Kallen vakiokuski. Varmasti pärjäisi Vixenin kanssa, mutta en tykkää, jos joka kerta vaihtuu kuski. Silloin jokainen ajaa vain yhden kerran ilman, että sillä on mitään merkitystä ja ottaa sen mikä on saatavissa. Tykkään kehittää hevosta yhdessä lainaohjastajan kanssa. Olen aina tehnyt selväksi, että jos homma toimii, ei tarvitse ajaa kuin viimeistä päivää. Yhteistyö ei katkea yhteen epäonnistumiseen. On typerän näköistä välillä, kun sanotaan, että paloi kortti. Katsotaan mieluummin kokonaisuutta.”

Vixenin kohdalla pidemmän tähtäimen suunnitelmat ovat enemmän siitospuolella, kun taas Koivikon Kalle keskittyy pelkästään kilpailemiseen. Vixenillä on 30 jälkeläistä, joista vanhimmat ovat kolmivuotiaita. Porokan tallissa on neljä omaa vixeniläistä, joista erityisesti N.P. Vixu on valmentajan mukaan lahjakkuus.

”Se menee ilman sekkiä neljääkymmentä ja pyörittelee korviaan”, Markus myhäilee.

”Vixen tekee uskoakseni hyvän kilpailukaudenkin ja jatkaa tasaista suorittamista. Parin vuoden ajan se vielä kehittyy, mutta ei siitä kilparadoilla tule sitä ykkösnyrkkiä, mutta siitoksessa se voi olla. Uskon siihen enemmän siitoshevosena. Sen varsat ovat terveitä ja helppoja hevosia.”

Koivikon Kalle tunnetaan virtavana hevosena, jonka kanssa kuski saa olla hereillä. Porokka kuitenkin sanoo, että aiemmista valmennettavista Viekker opetti Kalleakin enemmän hevosmiestaitoa – katoavaa luonnonvaraa.

”Kansa pitää aina Kallea kovaleukaisena hevosena, mutta meillä oli Viekker, johon verrattuna Kallen leuat ovat leluleukoja.

Ahokkaan Kalle sen kanssa parhaiten pärjäsi. Hän hallitsi sen hevosen ja minäkään en alkuun hirvinnyt sillä ajaa. Yritettiin muitakin käyttää, mutta ei sillä päästy auton taaksekaan aina. Kun Kalle ei joka paikkaan päässyt, piti ruveta opettelemaan itse. Joka kerta päästiin starttiin ja ehjänä poiskin.”

”Nykyajan hevosihmisille se alkaa olla tärkeää, että mikään ei saa painaa ohjalle. Nivelkuolaimia kummemmat jos joutuu laittamaan, se on jo kauhea homma. Hevosmiestaitohan on häviämässä. Kahdenkymmenen vuoden päästä pitää olla helppoja hevosia.”

Porokassa on paraatipaikalla ikimuistoiset voittopokaalit Kriteriumista ja Derbystä. Kuva: Anu Leppänen

Luonto ja laidun korjaavat

Kuluvan ravivuoden yksi komeimmista voittotuuletuksista nähtiin Ylivieskan sunnuntairaveissa 18. helmikuuta. Markus Porokka kiritti Errol Bokon 800 euron arvoiseen voittoon pikkuyllättäjänä ja vaikka lähtö ei ollut merkittävimmästä päästä, voitto oli taustajoukoille tunnetasolla suuri.

”Aivan uran top-5-voittoja, Ylivieskan illassa 800 euron lähdössä”, Markus naurahtaa. ”Tuollainen hevonen, jonka edelliset kollegat olivat tyrmänneet täysin ja sivusta seuranneetkin sanoneet, ettei tuossa ole mitään järkeä.

Lauantaina Kaustisen kovimmassa lähdössä juokseva Errol Boko on Ruotsissa syntynyt ja alku-uransa se kilpaili Timo Nurmoksen valmennuksesta käsin. Nelivuotiaana se selvitti tiensä UET Grand Prix’n finaaliin, jonka voitti kaikille raviseuraajille tuttu nimi. Suomeen tultuaan se oli ensin Tuija Irrillä ja sitten Kati Lindsbergillä ennen kuin tuli Porokan talliin viime lokakuussa.

”Harva hevonen Suomessa on edes juossut samassa lähdössä kuin Bold Eagle”, Porokka viittaa vuoden 2015 UET GP-finaaliin.

”Ensimmäisessä startissa meiltä käsin se heitti niin hölkälle viimeisellä takasuoralla, ettei olisi voittanut edes suomenhevoslähtöä silloin. Niissäkin se olisi heittänyt pötkölleen, niin paljon se jännitti kilvanajoa. Errol Boko on mystinen hevonen siinä mielessä, että kukaan ei ole pystynyt löytämään siitä selvää vikaa. Kapasiteettia siinä olisi ja Forssin Mika sanoi, että ohjat ovat sellaiset, että hopeadivari pitäisi ajaa läpi.”

Errol Boko aloitti myös Porokan tallista muutamalla vaisulla suorituksella ja ennen Joensuun tammikuista starttia sen kanssa oltiin jo sillä ajatuksella, että nyt on viimeinen näytön paikka tai niksit loppuvat. Joensuussa ruuna oli kuudes ja Oulussa viides ennen Ylivieskan riemukasta onnistumista.

”Ei siinä Joensuun startissakaan hirveätä valonpilkahdusta ollut kun hevonen jäi kuin eno veneestä, mutta tunsin, että silloin se sentään yritti. Seuraavassa Oulussa se tuli jo juosten maaliin ennen Ylivieskan starttia. Totta kai pitäähän sillä ajaa muutama lähtö ennen kuin voi sanoa, että ollaan tosissaan onnistuttu.”

Kaustisen lähtöön Porokka lähtee hyvin matalalla profiililla, kun takamatkalta lähtee Workout Wonderin ja Regent Zetin kaltaisia nimiä. Tuorein startti Killerillä kolme viikkoa sitten päättyi nelossijaan.

”Se oli hyväksyttävä suoritus. Vauhdinjako vain oli sellainen, että vasta loppusuora ajettiin täysiä ja ohittaminen oli vaikeaa. Siinä mielessä hevonen jatkoi positiivisella esityksellä, että se tuli loppuun asti”, valmentaja sanoo.

”Käypäiset lähdöt ovat kortilla, mutta halutaan pitää hevonen jonkinlaisessa starttirytmissä. Rahasija olisi kova juttu tässä vaiheessa. Errol Boko tulee parantumaan kun se saadaan laitumelle. Hevosella on sellaisia ongelmia, jotka luonto ja laidun korjaavat. Vielä tosin pitää kesää odottaa, meillä päin on vielä yli metri lunta. Tosin tällä viikolla oli ensimmäinen sellainen päivä, että alkoi olla keväinen tuuli.”

 

Kobardi selätti ongelmansa

Jenni ja Markus Porokan tallin kuumimmat nimet ovat siis nimenomaan suomenhevosia. Koivikon Kalle ja Vixen erottuvat kalustosta edukseen, mutta Kaustisella Tähtidivisioonassa debytoiva Kobardi on myös sarjoihinsa pätevä menijä. Sen kohdalla elettiin vielä vuosi sitten epävarmoja aikoja uran jatkumisen suhteen, sillä hevosella oli harvinainen verisuonivaskuliitti ja tehohoitoa tarvittiin.

”Vuosi sitten näihin aikoihin mietittiin, onko siinä hevosta ollenkaan enää”, Jenni huokaa.

”Se oli viisi päivää tehohoidossa Laukaassa ja sai kaksi kuukautta kortisonia. Aina kun koetettiin lääkettä vähentää, tauti tuli uudestaan päälle. Meni kauan ennen kuin saattoi huokaista. Toipuessa meni totta kai kauan, kun iho oli huonossa kunnossa eikä voinut mitään suojia pitää. Nättiä ajoa vaan niin kauan kuin iho oli terve. Sekin oli sellainen tauti, josta ei oltu ikinä kuultu. Tammikuun lopussa Kalle loukkaantui ja Kobardi helmikuun lopussa, ne olivat kuukauden välein Laukaassa tehohoidossa. Kyllä silloin mietti, että kukahan seuraavaksi.”

Taudista toivuttuaan Kobardi teki loppuvuodesta vahvan paluun kilparadoille ja on keikkunut T76-lähtöjä myöten kärkikahinoissa. Ennen Kaustisen kisaa sillä on taulussa neljä kakkossijaa ja viime kerralla tullut hylkäys pitkästä laukasta.

”Kahta puolen lähdettiin kovempaa kuin Kobardi ja sitä hevonen ei sulata. 50 metriä kun ajettaisiin, ei olisi enää hätää, mutta ekoilla metreillä ne kaksi nopeampaa olivat liikaa”, Markus hymähtää.

”Kaustisella on pykälää kovempi divisioona, mutta kaikki vastustajat se on pystynut jossain vaiheessa urallaan lyömään ja monet tänä talvenakin. En lähde lyötynä matkaan. Sillä oli kolme kakkosta peräkkäin kuolemanpaikalta ja vain kerran hävisi keulahevoselle. Yleensä se kyllä keulahevosen nuijii.”

Kobardi on pärjännyt parhaiten keulasta ja johtavan rinnalta. Sinne on selkein tie edetä, sillä hevosta ei parane liikaa pidellä eikä sillä aina voi antaa keuloja poiskaan.

”Kiinni ei voi ottaa kuin hyvin hyvin kevyesti ilman, että tulee laukka. Jyllätyksen jätin kerran Killerillä kolmannelle radalle ja sinä päivänä minulla oli sairas hevonen. Ahonen (Juha-Pekka) kysyi lähdön jälkeen, että annanko seuraavalla kerralla vapaan paikan. Sanoin, etten varmasti anna kun en pysty antamaan, jos niin hiljaa ajetaan. Kobardi ei päästä ohitse ennen kuin väsyy tai sitten joku menee paiskaamalla ja vauhtierolla ohitse. Hivuttamalla ei varmasti pääse ohi ennen kuin se on väsynyt.”

”Nuorena Kobardin kehitykseen vaikutti sen hupsu luonne. Joensuun finaalitkin jätettiin väliin, kun oli volttilähtö. Kyllä se toimii, mutta kun hermot menee, se ei tavoittelekaan raviaskelia. Autoakin se saattaa lähestyä kiitolaukalla, vaikka pohjimmiltaan hevonen on umpiravuri. Sen ei pitäisi koskaan laukata ravinsa takia, koska se ei lyö mihinkään. Ei voi sanoa, että Kobardilla olisi huonot hermot, vaan kun niitä ei ole.”

Tallin suomenhevoskalustosta odotuksia on myös Virelistä, joka selvitti viime vuonna tiensä Kriteriumin finaaliin ja oli siellä kahdeksas. Virel voitti kaksi kertaa, vaikka ongelmat varjostivat nelivuotiskautta.

”Virel teki hyvän kauden siihen nähden, että helmikuussa ennen Pursiaisen Tuulalle menoa se oli 1.45-tasossa ja heti kun yritti ajaa kovempaa, se meni peitsille”, Markus kertoo.

”Siitä löyty harvinaisesta paikasta sanomista. Polven yläpuolella on koukistajalihas, aivan olematon suikale. Hevonen oli joskus saanut siihen tärskyn ja oli kipeä. Kun Tuula sai sen selviteltyä, 15 sekuntia tuli kyytiä hevoseen. Se ehti mennä kolme kertaa 1.29. Yleensä ikäluokkavarsoilla pitää 3-vuotisjoulukuussa olla hyvä tilanne ja tällä ajettiin silloin pätkiä viittäkymmentä”, Markus huomauttaa.

Jenni Porokka esittelee näyttävää Vireliä, joka on viime syksyn Kriterium-finalisti. Kuva: Anu Leppänen

 

Juuassa tähytään siis luottavaisena tulevaan ravikesään. Tekemistä on riittämiin, sillä Jenni ja Markus hoitavat valmennushommat käytännössä kahdestaan. Tallityöntekijä auttaa valjastuksessa ja muissa töissä, mutta apuvalmentajallekin olisi tarvetta.

”Apuvalmentajalle olisi hommia, mutta tänne ei ole sellaista helppoa saada. Se on suurin ongelma tässä sijainnissa, eivät minua ne ravimatkat haittaa. Osaava apuvalmentaja tai valjastustaitoinen työntekijä olisi tarpeellinen”, Markus sanoo.

”On meillä toki ollut apuvoimia hommissa, Väisäsen Pasi ja vanha koulukaverini Nymanin Riku. Sitten kun lapset vähän vanhenee ja kulkevat koulussa, homma hiukan helpottaa.”

Markukselle uravalinta hevosten parissa on ollut selvä pienestä pitäen.

”Kortistoon en kyllä menisi, vaikka jostakin syystä hevosenpitomahdollisuus jostakin syystä vietäisiin. Aina joku homma olisi mielessä, mitä voisi ruveta tekemään. Sen verran on yrittäjähenkeä, mutta vakavissaan en ole mitään muuta suunnitellut kuin hevoshommaa”, Markus summaa.

Kalusto on kohdallaan myös Porokan junioreilla. Kuva: Anu Leppänen
Jaa artikkeli:

Artikkelit