Oi niitä aikoja Pompano Parkissa

14.3.2018 - 23:03 | Riku Niittynen Artikkelit Ulkomaat

Pompano Parkissa mennään varjojen mailla: Tyler Shehan lämmittämässä tallinsa Crown Pointia tiistai-iltana. Kuvat: Mika Vihelä

POMPANO BEACH, FLORIDA. Menneiden päivien suuruus näkyy haalein värein Pompano Parkin raviradalla, missä ajetaan kilpaa neljä päivää viikossa läpi talvikauden. Ilme ei ole kuitenkaan modernein.

Kahdeksankymmentäluvulla maailman huiput kilpailivat Pompanon 5/8-osaa mailin eli noin kilometrin radalla, suomalaishevosimiehet Pekka Korvesta alkaen olivat radan vakiokasvoja. Express Ride hurmasi mahtijuoksuillaan, Esa Lahtinen ja Timo Yli-Panula hallitsivat hevoskaupan maailmanmarkkinoita. Van Lennep Memorialissa nähtiin Euroopan ja Suomenkin huippuja Black Laukosta Friendly Faceen.

PompanoParkMV
Kyltissä lukee: pääkatsomo on pysyvästi suljettu.

Toisin on nyt, 30 vuotta myöhemmin. Rataa kiertävät hevoset ovat enemmän iltapuolen menijöitä, kuskeissa on huippujakin – Floridan lämpö houkuttaa. Mutta kun isosta rahasta ajetaan, se tehdään muualla. Näin vaikka palkintotaso Pompanossa on lievässä nousussa. Kavioura on kivikova ja karkea. Pinta on paikallista isorakeista maa-ainesta, eikä sen päälle ole halua/osaamista ajaa hienompaa materiaalia. Kovaääniset kuuluvat huonosti ja tototaulu toimii vain hetkittäin. Taulu muistuttaa tosin paljon Vemon vastaavaa. Paikalla on vain kourallinen vedonlyöjiä. Viereisen kasinon syövereissä peliautomaattien kimpussa on moninkertaisesti enemmän väkeä.

Oliver Tenny, 80, on silti paikalla raveissa joka ilta. On ollut enemmän tai vähemmän -80-luvun suuruuden päivistä saakka, vaikka asuukin Connecticutissa itärannikon pohjoisessa.

”Meillä on mukava porukka ja hauskaa joka ilta”, Tenny kertoo.

”Toki tämä näytti erilaiselta 80-luvulla. Porukkaa saattoi olla 4-5000 tavallisissa iltaraveissa. Sitten oli isot ravit ja maailmantähdet erikseen. Valkoiset liinat ravintolassa ja ihmiset tyylikkäästi pukeutuneita.”

Oliver Tenny esittelee paikkoja Pompano Parkissa. Takana raviradan komea mutta autio päärakennus.

Tenny on oppinut raviaakkosensa muualla.

”New Yorkin seudun radoilla pelailtiin nuorina kavereiden kanssa. Jos voitettin, jatkettiin Yonkersista esimerkiksi Monticelloon, Freeholdiin tai Roosevelt Racewaylle, joka meni sitten kiinni -80-luvulla. Melkein koko ajan oli ravit menossa jossain alueella, ja meidän jengi paikalla. Sitten tuli perhe-elämä, ja taukoa raveihin, mutta Pompanossa on tullut lomakausina silti käytyä. Nyt olen talvella seitsemän kuukautta täällä, loput ylhäällä, missä perheeni, lapset, lapsenlapset ja heidän lapsensa, ovat.”

Jos ei meno Pompano Parkissa parane, tulee seinä vastaan. Tenny kertoo, että toivoa on, sittenkin.

”Kasino tarvitsee lupiaan varten ravirataa, ja he ovat tajunneet, että jos ravit loppuvat, kasinokin menee. Siksi palkintoja on viime aikoina nostettu, ja palkinnot ovat voittajille 2300 taalasta (2000 eurosta) alkaen. Ja useimpina iltoina parhaan lähdön voittaja saa yli 5000 dollariakin. Matka 80-luvun suuriin päiviin on kuitenkin valtava. Päärakennus ei taida enää olla käyttökunnossakaan, vaikka tuomaristo siellä ylhäällä vielä mahtaa majailla.”

Jaa artikkeli:

Artikkelit Ulkomaat