Professori Antti Aine: Sääntöjen vastaisesta päätöksestä voi valittaa ”rinnakkaisilla perusteilla”

11.2.2019 - 19:29 | Jarkko Nissinen Artikkelit

Tunnistusskandaalin ensimmäisiä käräjiä valmistellaan Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa Espoossa. Aika näyttää, onko luvassa lisää oikeustaisteluita. Kuva: Ville Toivonen

Kysyimme oikeusoppineelta, voiko päätökseen tyytymätön kasvattaja valittaa Suomen Hippoksen viime kevään sakkopäätöksestä. Asiantuntija pohtii myös, onko Hippoksen säädöspohja viranomaistoimintaa vastaavassa kunnossa.

Kysyimme oikeusoppineelta voiko päätökseen tyytymätön kasvattaja valittaa Suomen Hippoksen viime kevään sakkopäätöksestä. Käräjäoikeus käsittelee kahdessa eri jutussa Hippoksen hallituksen päätöksiä viime keväältä niin sanottuun varsojen tunnistusjupakkaan liittyen. Sääntöjen vastaisista tunnistuksista langetettiin sakkoa ja niin sanotun Ranskan haaran etätunnistetuille hevosille myös Suomessa syntynen statuksen menetys.

Tuomiosta voi olla kolmea mieltä. Se on joko liian ankara, sopiva ja oikea tai liian löysä.

Osa tuomiota liian ankarana pitäneistä rangaistuista kasvattajista valitti käräjäoikeuteen. Käräjäoikeuden toinen valmisteluistunto pidetään huhtikuun alussa.

Osa pitää tuomiota sopivana. Tällä päästäisiin eteenpäin kohti tulevaisuutta. Ja vältettiin myös kerrannaisvaikutukset, jotka olisivat tulleet jos yli 70 varsaa olisivat menettäneet Suomessa syntyneen statuksensa. Joukossa on muun muassa raviliigavarsa.

Sitten ovat he, jotka pitävät päätöksiä liian löysinä. Tai Hippoksen sääntöjen vastaisena. Perjantaina Ravinetissä arvostettu jalostusasiantuntija Terttu Peltonen kertoi yksiselitteisen kantansa: ”FI-status edellyttää tunnistamista Suomessa.” Jalostusveteraani Timo Haapajärvi puolestaan vaati ”Sisäpiirijengiä vastuuseen” torstain jutussa.

Haapajärvi on kirjelmöinyt asiassa maa- ja metsätalousministeriölle ja lähestynyt myös oikeusasiamiestä Hippoksen sääntöjensä vastaisesta päätöksestä. Ministeriö totesi vastauksessaan, että ”asia kuuluu yhdistyslain säännösten nojalla tuomioistuinlaitoksen ratkaistavaksi.” Mitä tämä tarkoittaa?

Ravinetti kysyi asiaa Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston urheiluoikeuden professori Antti Aineelta. Hän tutustui myös asiaan liittyvään aineistoon, mutta puhuu jutusta juristien termein yleisellä tasolla.

Tyytymättömän valitusreitti

Professori Aine muistuttaa yhdistyslaista. Sen 32. pykälä käsittelee päätöksen moitteenvaraisuutta. Yhdistyksen hallituksen päätöksen tyytymättömän jäsenen, hallituksen tai hallituksen jäsenen tulisi nostaa päätöksestä moitekanne, joka on pantava vireille kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä. Lisäksi yhdistyslain pykälässä säännellään päätöksen mitättömyydestä. Päätös on moitekanteesta riippumatta mitätön muun muassa silloin, kun se loukkaa sivullisen oikeutta.

Osa sakotetuista on oikeutensa tuntien vienyt asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Sen sijaan kukaan päätöstä liian löysänä pitänyt ei valittanut asiasta käräjille. Kolmen kuukauden määräaika on jo kulunut umpeen. Onko tyytymättömien peli jo pelattu?

Aineen mukaan valituksen kolmen kuukauden määräaika koskee yhdistyslain pykälässä tarkoitetuin tavoin yhdistyksen jäsenen, hallituksen ja hallituksen jäsenen kanneoikeutta. Sen sijaan muiden tahojen eli sivullisten mahdollisuus saada oikeussuojaa yhdistyksen päätöksiin perustuu yhdistyslain pykälään, jolloin kanteen nostamiselle ei asetettu yhdistyslaissa erillistä määräaikaa. Keskeiseen asemaan nousee tällöin se, onko sivullisilla yksittäisessä tapauksessa konkreettista oikeussuojan tarvetta.

Kun käytetään julkista valtaa, niin sääntöpohjan tulisi olla kunnossa.

Jutun alussa mainitut Peltonen ja Haapäjärvi ovat pitäneet päätöstä sääntöjen vastaisena. Se siis voisi olla pätevä syy perustella kannetta määräajan jälkeen.

Ovatko kerrannaisvaikutukset (sanktioitavien suuri määrä ja raviliigavarsat) riittävä syy lieventää rangaistusta?

”Kyse on kokonaistarkastelusta, mutta yleensä se on teko tai rike mikä vaikuttaa”, Aine sanoo.

Asianomainen voi valittaa

Kurinpitomenettely edellyttää, että siihen on sitouduttu jäsenyyden vuoksi tai muulla perusteella. Hippoksessa ei ole henkilöjäseniä. Tällöin tarvitaan sopimusperustainen tai muu vastaava sitoutuminen kurinpitosääntöihin. Aine kertoo esimerkin. Jos jääkiekon pelaaja valitaan maajoukkueeseen, hän tekee sopimuksen, missä sitoutuu tiettyihin asioihin. Raveissa sitoudutaan kilpailusääntöihin ja ilmeisesti myös kasvattaja sitoutuu, ainakin Hippoksen mielestä ravikilpailusääntöihin. Yksi oikeudenkäynnin mielenkiintoisista teemoista on, että sakotetut kasvattajat ovat kyseenalaistaneet Hippoksen sakotusoikeuden.

Yksi kysymys asiassa on, kuka voisi valittaa. Tyytymättömyytensä ilmaisijan tulisi olla henkilön, jonka oikeutta on loukattu. Ihan jokainen Facebook-purnaaja ei voi lähteä valittamaan. Joka tapauksessa kasvattajat, jotka sakotuspäätöksen osalta tuntevat tulleensa kaltoin kohdelluiksi, voivat valittaa asianomaisina päätöksestä käräjäoikeuteen ja vaatia päätöksen mitätöintiä sääntöjen vastaisena.

Ravikilpailusäännöissä tunnetaan myös kilpailutuloksesta valittaminen. Se tulee tehdä 30 vuorokaudessa kilpailusta tai tuloksen ja palkinnot jäävät voimaan. Tätä reittiä Aine pitää haasteellisempana, sillä asiasta on yhdistyksen hallituksen linjaus.

Julkinen valta ja yhdistys

Käräjillä haastettiin Hippoksen kurinpito. Sakotettuja kasvattajia edustanut asianajaja Antti Linna väitti tunnistamiseen liittyvän julkisen vallankäytön sekoittuneen yhdistyksen sääntöjen pohjalta tapahtuneeseen rangaistustoimintaan. Sinänsä yhdistys voi sääntöjensä pohjalta rangaista.

Laki pitää jokaisen tietää, mutta yhdistyksen sääntöihin tulee sitouttaa. Sitouttaminen on yksi kiistan aihe käräjillä. Onko kasvattajat sitoutettu tietämään. Tähän käräjäoikeus joutuu ottamaan kantaa. Tämä on vielä yhdistysoikeutta, mutta tunnistusjupakassa käsitellään myös tunnistamista. Se on julkista vallankäyttöä.

Käräjäoikeus pääsee myös ottamaan kantaa Hippoksen toimintaan viranomaistehtävässä. Onko rangaistuja kuultu ennen kurinpitoa, miten on tehty tiedoksianto päätöksestä ja onko ollut valitusoikeutta. Hippoksen oma ravituomioistuin ei välttämättä täytä hallintolain edellyttämä puolueettoman valituskanavan kriteerejä.

Hallintomenettelylakia pitää noudattaa. Tai olisi pitänyt. Viranomaispäätösten tuli olla puolueettomia. Kuulemisen puuttuminen voi olla menettelytapavirhe, kuten myös päätösten puutteellinen perustelu. Hetkinen, leikitelläänkö tässä perustuslaillisilla oikeuksilla?

”Erittäin mielenkiintoinen kysymys. Kun käytetään julkista valtaa, niin sääntöpohjan tulisi olla kunnossa”, Aine tyytyy lausumaan.

Julkista valtaa seuraa vastuu

Elintarviketurvallisuusvirasto voi myöntää muulle kuin viranomaiselle oikeuden avustaa tunnistamisessa tai rekisteriin merkitsemisessä. Tunnistamista ja rekisteröintiä tekevät henkilöt hoitavat julkista tehtävää. Tunnistamiseen ja asiakirjojen laadintaan liittyvistä tehtävistä vastaa Elintarviketurvallisuusvirasto, joka myös valvoo toimintaa. Henkilöihin joille on myönnetty tunnistamiseen kuuluvaa vastuuta, sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta.

Eli tunnistusjupakassa väärin tunnistuspaikkoja merkinneet voivat joutua vastuuseen myös julkisen vallan käyttäjinä. Ja virkavastuuta seuraa vahingonkorvauslain mukainen vahingonkorvausvastuu.

”Jos julkista valtaa siirretään, siirtyy mukana myös vastuu”, Aine muistuttaa.

Vastuu julkisesta vallasta voi seurata myös organisaatioille, jotka sitä käyttävät. Eli ainakin teoriassa Hippos tai hevosjalostusliitot voivat joutua kantamaan julkisen organisaation vastuuta esimerkiksi mahdollisiin vahingonkorvausvaatimuksiin liittyen.

Valittaminen Hippoksen hallituksen keväisestä päätöksestä oikeuteen on mahdollista. Tosin oikeudenkäynti maksaa ja maksettavaksi voi tulla myös vastapuolen kuluja.

Urheiluoikeuden professori Antti Aine kommentoi tunnistusjupakkaa.
Jaa artikkeli:

Artikkelit