Suomenhevosen brändityö käynnissä: kunniakkaan historian hevonen tarvitsee yhtä hienon tulevaisuuden

16.6.2019 - 9:00 | Kaijaleena Runsten Artikkelit Suomi

Edelleen radalle mieluusti palaava veteraani Viesker ja sen osaomistaja Kari Ahokas ovat esimerkki siitä, millaista hevosen ja sen taustavoimien yhteistyö voi parhaillaan olla huippu-urheilussa. Brändityöryhmä kokoontuu Vieskerin syntymäpäiväjuhlien aikaan Jyväskylään. Kuva: Anu Leppänen

Kansallisrotumme kanssa toimivat neljä järjestöä, Suomenhevosliitto, Suomenratsut, Työhevosseura ja Suomenpienhevosyhdistys, ovat yhdistäneet voimansa rodun tulevaisuustyöhön. Niillä on brändityöryhmä, joka syntyi huolesta kasvatuksen hiipumisesta.

Suomenhevosella on vahva brändi suomalaisuuden symbolina ja sillä on pitkä historia yhteiskunnassamme. Mutta sen asema pitää miettiä nyky-yhteiskuntaan sopivaksi, perustelee työryhmään kuuluva Tuula Pihkala Suomenhevosliitosta.

Uusia ihmisiä tarvitaan suomenhevosella harrastamaan ja omistamaan ja kasvattamaan niitä.

Työryhmä haluaa päivittää sen kuvan, jollaisena suomenhevosta tarkastellaan ja miten siitä viestitään, jotta uutta kiinnostusta syntyisi.

”On syytä kirkastaa sitä, miten puhutaan suomenhevosesta uusille ihmisille. Se on eri asia, kuin sen merkitys historiassa”, Pihkala korostaa.

”Sen historia on hieno ja ansaitsee kaiken kunnian. Mutta jotta hevosemme tulevaisuus on yhtä hieno, meidän kaikkien pitää skarpata siitä, millä tavalla tuomme hevosta esiin.”

Pihkalan mukaan enää ei siis tarvitse ottaa esiin sotahevosen ja jälleenrakentajan kuvaa, vaan monipuolisen harrastehevosen tai kilparatsun tai -ravurin kuvan.

Hevosurheilun parissakin työskennellyt Pihkala toimii nykyisin brändäämisen ja markkinoinnin kanssa Mikkelin kehitysyhtiö Miksein matkailun ja vapaa-ajan asumisen ryhmässä.

 

Brändityö alkoi keskusteluilla suomenhevosen kantakirjan juhlavuonna 2017. Tulloin järjestettiin useampi hieno yleisötapahtuma, joita suomenhevosväki oli mukana organisoimassa yhdessä.

Työryhmä on viime talven mittaan kokoontunut säännöllisesti. Paikalla on Pihkalan mukaan kustakin yhdistyksestä aina pari ihmistä. Viime tapaaminen pidettiin esimerkiksi Hippoksessa toukokuussa.

Seuraavaksi ohjelmassa on työpaja, joka pidetään Vieskerin kolmekymppisten yhteydessä Killerillä reilun viikon kuluttua.

Tiedostamme hyvin, mihin omat vapaaehtoiset voimamme riittävät, Tuula Pihkala sanoo.

Tarkoitus on lähestyä syksyn mittaan myös hevosalan hankeosaajia, joita ovat esimerkiksi Hippolis, Hevostietokeskus ja Hämeen ammattikorkeakoulu. Hippos on jo luvannut työhön osapanostaan.

”Kun lähdetään tekemään tarkempia suunnitelmia viestinnän ja markkinoinnin toimiksi, tarvitaan lisää resursseja. Hankkeistamista tarvitaan, jotta työ etenee jäntevästi.”

 

Yhteyttä otetaan sitä ennen maa- ja metsätalousministeriöön. Järjestöjen omat jäsenmaksutuotot eivät riitä kovin pitkälle.

”On koko Suomen hevosväen ja yhteiskunnankin asia, että suomenhevosen arvostus nousee ja rotu säilyy elinvoimaisena”, Tuula Pihkala muistuttaa.

Periaatteessa vastakaikua pitäisi löytyä.

Edellisen hallituksen kuten nykyisenkin maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) painotti helmikuussa Lahdessa raviurheilun tulevaisuusseminaarissa, että ministeriön mielestä suomenhevonen tarvitsee erillishuomiota ja -toimenpiteitä.

Toistaiseksi työryhmä on siis toiminut pääosin neljän järjestön omalla porukalla ja kuullen suomenhevosen kanssa paljon toimineita ihmisiä. Työpajakin on ajatus pitää vielä suhteellisen tiiviillä joukolla.

”Jatkossa ilman muuta osallistetaan myös suurempaa yleisöä. Brändityöstä kerrotaan muun muassa Kuninkuusraveissa Jokimaalla Suomenhevosliiton ja Suomenratsujen yhteisellä osastolla.”

”Tähän tarvitaan ihan kaikki mukaan. Että tutustutetaan uusia ihmisiä siihen, kuinka hieno ja monipuolinen oma hevonen meillä on. Siitä on niin moneen lähtöön.”

 

Tulevalla viikolla 30 vuoden ikään ehättää Viesker. Se on urheilutyypin suomenhevonen vailla vertaa. Vaikka senkin tarina radoilla on historiaa, Viesker sopii mitä suurimmassa määrin keskusteluun nykyaikaisesta suomenhevosesta.

Oriiden ja ruunien kärkijoukko on nyt päässyt vuosien pienen ”laman” jälkeen Vieskerin eli kansainväliselle huipputasolle yhdessä naapurimaiden parhaiden kanssa.

Se, että suomenhevoset kykenevät taas voittamaan naapurissa kuten Viesker teki muun muassa ikimuistoisessa Elitkampenissa 1997,  on mitä parasta hevosen itsensä tekemää brändityötä.

”Viesker oli superjuoksija ja on siksi suuri legenda. Vaikka he on vanhentunut arvokkaasti, se on säilyttänyt ryhdin ja urheiluhevosen olemuksen”, Tuula Pihkala määrittelee.

”Sen harvat esiintymiset julkisuudessa osoittavat, että sillä on varmaankin pelkästään myönteisiä kokemuksia radalta. Se nauttii, yleisön huomiosta. Ihan kuin se ajattelisi: `wau, te olette täällä minua katsomassa´.”

Pihkalan mukaan sama huokuu yleisesti ottaen kaikista kuninkuusravitason hevosista. ”Ne rakastavat työtänsä. Hevonen on silloin otettu huomioon, kun se voi hyvin ja tekee työnsä mielellään.”

Vieskerissä kiteytyy erityisen selvästi se, kuinka kilpahevosen eteen tehdään kaikki mahdollinen. ”Vanhana konkarinakin se lähtee yhä iloisena radalle. Se ja muut parhaat urheiluhevosemme ovat samalla esimerkkejä hevosen ja ihmisen täydellisestä yhteistyöstä.”

Viesker saapuu ihastuttamaan yleisöä Killerille torstaina 27. kesäkuuta. Ravit alkavat kello 17 mutta ohjelma käynnistyy jo sitä ennen.

Jaa artikkeli:

Artikkelit Suomi