Varsojen tunnistussoppa kiehui sekaisin aineksin loppuun asti

23.5.2019 - 21:35 | Kaijaleena Runsten Artikkelit

Hannu Rantala antoi todistuksensa Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa torstaina. Selin Hippoksen toimitusjohtaja Vesa Mäkinen ja asianajaja Matti Nurmela sekä kantajien asianajajista Esa Puranen. KUVA: Kaijaleena Runsten

Hipposkäräjillä kuultiin torstaina viimeisiä todistajia, jotka edustivat hevosjalostusliittoja. Lisäksi kanteita hoitavat asianajajat ja Hipposta puolustava asianajaja esittivät loppupäätelmänsä.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa jatkettiin viime viikolla alkaneen pääkäsittelyn suhteen samoilla nuoteilla myös viimeisenä päivän. Varsojen kasvattajien edustajien sekä niitä tunnistaneiden sanat vastakkain kiistassa, joka koskee Suomen Hippoksen tunnistussääntöjen selkeyttä ja sitovuutta.

Etelä-Suomen hevosjalostusliiton irtisanottu toiminnanjohtaja Hannu Rantala esitti odotetusti näkemyksensä siitä, kuinka ammattivalmentaja Tuomas Korvenojan ja tämän lähipiirin varsojen tunnistaminen sai alkunsa Tanskassa.

Korvenoja myönsi viime viikolla ottaneensa asian puheeksi, mutta hänen mukaansa Rantala tarjosi vaihtoehtoa tunnistaa varsat niiden syntymämaassa. Rantala taas kielsi olleensa mitenkään aloitteellinen. Asia lähti liikkeelle Korvenojan soitosta ja ehdotuksesta.

”Vastasin hänelle, että tiedät tämän olevan vastoin sääntöjä. Mutta jos tähän lähdetään ja jäädään heikoille jäille, sitten ollaan kaikki samassa kusessa.”

Vuoteen 2013 asti Korvenojan varsat tunnistettiin Suomen maaperällä.

 

Ranskan kasvattajien tapauksessa on vastaava vastakkainasettelu tunnistajan ja hevoskasvattajia neuvoneen oriaseman pitäjän välillä. Tämä selvisi jo viime viikon istunnoissa.

Torstaina kuultiin myös kahta muuta Hippoksen valtuuttamaa tunnistajaa, Sonja Skogbergia ja Hannu Ala-Korpea. He vahvistivat jo viime viikolla todetun asian, että useampi kasvattaja oli kysellyt tunnistama ulkomailla. Yksi mainituista kysyjistä oli Korvenoja. Kaikki kysyjät eivät kuitenkaan olleet puhelimessa edes esittäytyneet.

Molemmat kertoivat kieltäytyneensä tiedusteluista todeten, että toiminta oli sääntöjen vastaista.
Ranskan haaran asianajaja Antti Linna väitti silti varsojen tunnistamisen ulkomailla olleen niin yleistä, että se oli vallitseva menettely tai jopa ”maan tapa”.

Tätä Linna perusteli Hippoksen jalostusjohtaja Minna Mäenpään arviolla, että vuosittain ulkomailla syntyy keskimäärin 10-20 varsaa, jotka halutaan rekisteröidä Suomeen FI-oikeuksin. Vuosina 2012-2017 olisi siis syntynyt ulkomailla 60-120 varsaa, mistä väärin tunnistettujen 82:n joukko olisi merkittävä osuus.

Mäenpää kuitenkin korosti, että varmaa lukua ei pystytä jälkikäteen tietämään. Tunnistaja ei vuoteen 2016 asti kysynyt erikseen, missä maassa varsa on syntynyt. Nykyisin näin toimitaan, koska hevospassiin merkitään erikseen syntymämaa, vaikka hevosen ensirekisteröinnin kotimaa olisikin Suomi.

 

Hippoksen asianajajan Matti Nurmelan mukaan kiistaan on sotkettu tarpeettoman mutkikkaita perusteluja ja ne jopa hämärtävät todellista asiaa. ”Vaikuttaa siltä, että kanteissa pyritään jopa osittain vaatimaan käräjäoikeutta kirjoittamaan Hippoksen säännöt uudelleen”, hän ihmetteli loppulausunnossaan.

Nurmela toivoikin, että ravipolitiikan teko jätettäisiin käräjäsalin ulkopuolelle, sillä sääntöjen muuttaminen kuuluu ennen kaikkea Hippoksen valtuuskunnalle.

Linna oli niin päämiehiä haastatellessa kuin loppulausunnossa vedonnut siihen, että nämä olivat ”pääosin” aloittavia pienkasvattajia eivätkä tunteneet kaikkia tunnistamisen, jalostuksen ja kilpailuoikeuden sääntöjä.

”Hippoksen menetelmät ovat olleet epäselvät jopa tunnistajille, saati vähän kasvattajille”, Linna perusteli.

”Kasvattajien tietoon ei ole edes yritetty saattaa sääntöjä. Ei ole mitään instrumenttia, millä kasvattajia sitoutettaisiin”, hän kärjisti.

Linnan päämiehet kertoivat viime viikolla oikeudelle, että heillä oli ollut perusteltu syy luottaa, että tunnistus tehdään oikein. Heidän varsojensa asioita Ranskassa hoiti suomalainen oriaseman pitäjä ja tämä kertoi sopineensa Hippoksen tunnistajan kanssa, että tunnistus hoituu.

”Jos he ovat olleet tietämättömiä säännöistä, miksi he eivät toimittaneet rekisteröintiä varten pelkkiä ranskalaisia asiakirjoja? Se olisi todistanut, etteivät he tienneet käytännöistä”, Nurmela kummeksui.
Hän myös osoitti käsittelyn aikana, että useampi Linnan päämiehistä oli kasvattanut ravureita aiemminkin.

Molempien kanteiden nostajat tiesivät hevosen vaativan tunnistamista ennen vuodenvaihdetta ja halusivat hevosensa nimenomaan Suomen rekisteriin, mitä Nurmela piti osoituksena siitä, että säännöt olivat hallussa paremmin kuin on haluttu myöntää.

 

Tanskan haaran asianajaja Esa Puranen perusti loppulausuntonsa siihen, että kantajat eivät ole vastuussa tunnistamisprosessista. Varsat on tunnistettu määräajassa ja rekisteriin on merkitty täysin oikeat tiedot, hän toisteli.

Purasen mukaan Hippoksen langettama sakko väärin tunnistetuille varsoille ei ole looginen, eikä sille löydy Hippoksen säännöistä tai aiemmasta menettelystä perustetta.

Tähän Nurmela vastasi, että rekisteröity hevonen voidaan jopa poistaa rekisteristä – etenkin, jos se on merkitty rekisteriin vilpillisesti.

”Nyt ei kuitenkaan poistettu yhtään hevosta kokonaan rekisteristä, koska haluttiin löytää jonkunlainen kohtuullinen ratkaisu”, hän muistutti.

Hippos otti siis sakot käyttöön lievennettynä seuraamuksena rikkomuksista.

Puranen jatkoi, että Hippos on rekisteröinti- ja tunnistusmenetelmissään tulkinnut sääntöjään niiden loogisesta sisällöstä poikkeavasti. ”Vähintään on oltava, että Hippoksen oma väki tietää, minkä verran säännöissä on joustoa.”

Vastuu on tunnistuspalvelun tarjoajalla eli Hippoksella, ja Purasen mukaan suomalainen ravurien rekisteröinti sotii jopa EU:n vapaata liikkuvuutta vastaan. Tässä yhteydessä hän kuitenkin ohitti sujuvasti sen, että useimmissa EU:n maissa on hevosten kantakirjaukselle ja kilpailemiselle ikäluokkalähdöissä erilaisia säädöksiä.

 

Molempien ryhmien asianajajat kiistävät erityisesti Hippoksen oikeuden asettaa sanktioita kasvattajille, koska nämä eivät ole suoraan Hippoksen jäseniä.

Ranskan haaraan kuuluvat viisi pienkasvattajaa kiistävät lisäksi etätunnistettujen varsojen rajoitetumman kilpailuoikeuden, kun varsoille määrättiin FIU-status ja muut ulkomailla tunnistetut saivat FI-kilpailuoikeuden.

Pääkäsittely kesti käräjätuomari Tiina Verasen johdolla neljä päivää. Päätös pyritään Verasen mukaan antamaan maanantaina 16. kesäkuuta.

Jaa artikkeli:

Artikkelit