Veeran Turo – melkein Kiikan maestro

3.8.2017 - 22:55 | Riku Niittynen Artikkelit

Veeran Turo rattaillaan Tuomo Ojanperä, joka on ajanut 154 oriin 162 startista. Kuva: Anu Leppänen

Veeran Turo, 15, on yksi tämän vuoden Kuninkuusravien legendaarisista tarinoista: suurimpaan kilpaan viimeisellä mahdollisella hetkellä. Veeran Turo tulee Kiikan läheltä, kuuluisien hevosmiesten kylän liepeiltä.

Tuomo Mäkelähän oli Kiikan maestro, ja onhan niiltä kulmilta muuan Kari Lähdekorpikin maailmalle lähtenyt. Matti Koskinen ei ole lähtenyt, vaan on viljellyt Sastamalassa Pirkanmaan ja Satakunnan rajalla tilaansa, ja kiinnostunut hevosista uudestaan tyttärensä Liinan innostuksen myötä. Koskiset saivat toisella yrittämällä lähilaitumelta Veeran Turon, joka on tehnyt hienon uran, ja jonka kilpailut huipentuvat Vermon Kuninkuusraveihin kilpailuoikeutensa viimeisenä vuonna.

”Makealta tämä tuntuu”, Koskinen myöntää.

”Koitetaan tehdä kaikki niin hyvin kuin osataan, ja toivotaan että oltaisiin jollain matkalla paremmalla puolella. Mailin radalta 12 tuossa porukassa sitä on vaikea saada, mutta muilla matkoilla ehkä sitten. Veeran Turon vire on kyllä kohdillaan. Tyttäreni on erityisesti satsannut hevosen hoitoon, ja tälle oriillekin tehdään kyllä kaikki, että menisi hyvin. Väliyöksi tullaan kotitalliin, vaikka matkaakin tulee. Se on parempi ratkaisu. Kotona rauhoitutaan varmemmin.”

Matti Koskinen, 65, on tullut hevosmieheksi pitkän kaavan kautta.

”Tätä tilaa on viljelty, tosin lehmät laitettiin pois neljä vuotta sitten, ja varsinaista jatkajaa talolle ei taida olla. Nuorena tehtiin metsätöitä hevosten kanssa, mutta sitten oli pitkä tauko, jolloin ei oltu tekemisissä. Tytär halusi aikanaan hevosta, ja Manun Veto hankittiin, mutta se ei ole niin juoksija, sillä pääsi 40-vauhtia. Veeran Turo on ollut sitten eri sorttia, vaikka silläkin on ollut omat vammansa ja katkoksensa urallaan, mutta se on aina tullut takaisin.”

Kova kolmikko Sastamalasta heinäkuussa Teivossa: Liina Koskinen, Veeran Turo ja Matti Koskinen. ”Vanha herra meinasi olla liian riehakas valjastushallissa, ja niin siirryttiin puiden väliin.” Kuva: Mette Mäkitalo

Veeran Turon kanssa on ehditty kokea monia huippuhetkiä jo ennen tätä.

”Tyttärelle tämä on ehkä vielä isompi juttu, mutta kyllä meikäläisessäkin asuu sellainen kilpailuhenki, että tosissaan yritetään, kun johonkin ryhdytään. Pariisin reissu ja kakkonen siellä paremmassa startissa olivat isoja kokemuksia. Suomen Cupkin voitettiin sen kanssa 2012. Ojanperän Tuomo on ollut iso tekijä oriin uralla. Hän on ajanut hiitit ja kilpailutkin pääosin sekä neuvonut, kun on ollut tarve.”

Koskisen tilalla liiteristä tuli hevostalli -90-luvulla.

”Sinne tehtiin kolme karsinaa, ja ne ovat kaikki käytössä. Manun Veto on nyt 24-vuotias ja Aurotar on seitsemän. Tamma oli viimeisellä rahalla Suomen Cupin finaalissa ja on mennyt täyden voltin jo 24,9, mutta se joutui tauolle raviongelmien takia. Nyt koitamme saada asian kohdalleen, ja ehkä se tulee taas syksyn mittaan. Saa nähdä mitä hevosia jatkossa sitten valmennetaan, kun Veeran Turo lopettaa. Olisi kiva saada sillä varsoja. Sillä on astutettu vain vähän, ja varsat ovat jääneet myöhäiselle treenille. Ei ori ole saanut kunnon mahdollisuutta näyttää, onko periyttäjä vai ei?”

Porin ratavalmentaja Tuomo Ojanperä on ravivalmentajat ry:n puheenjohtaja ja ravivalmentaja toisessa polvessa.

Tuomo Ojanperä osallistuu Kuninkuusravien pääkilpailuihin toista kertaa. Kotiradalla Porissa 2014 Ojanperä, nyt 54, ajoi kuningatarkilvassa Topin Mustaa. Ojanperä on ravivalmentaja jo toisessa polvessa, ja edesmennyt isänsä Ahti Ojanperä ajoi aikanaan kunkkareiden pääkisoissa Pikku-Muistolla ja Marilynillä.

”Kyllähän tämä on bonus, kun ollaan tästä Veeran Turolla joskus haaveiltu, mutta haaveet ovat jo useamman kerran kaatuneet”, Ojanperä kuvailee.

”Ja ori on tullut vielä tosi hyväksi tänä vuonna, saavuttanut varman hyvän tason. Vaikka se välillä on tuntunut jo menettäneen intohimonsa, ja vaikka me olemme välillä jo olleet aika luovuttaneita Matin kanssa, meissä ei ole ollut miestä tehdä lopullista päätöstä, ja nyt ollaankin yhtäkkiä tässä. Toki olen realisti, ja toivon vain kolmea ehjää suoritusta, mutta yritetään parhaamme tietenkin.”

Veeran Turo on upea tarina siitä, kuinka joskus lähes loputon pitkäjännitteisyys kuuluu hevosten kanssa työskentelyyn. Koskiset ovat lisäksi olleet uskollisia Ojanperälle ja kuski taas hevoselle sekä taustavoimille. Vermossa kirjoitetaan uusia lukuja. Millaisia, se tiedetään pian.

”Kolmevuotiaana Veeran Turo oli minulla Porin tallilla opettelemassa tavoille radalla toimimisen suhteen, ja siitä saakka olemme menneet aika paljon yhtä jalkaa.”

 

Jaa artikkeli:

Artikkelit