Viikon vieraan rankka syksy: ”Juteltiin jo, että näinkö tämä oli tässä”

29.10.2019 - 21:45 | Jari-Pekka Rättyä Artikkelit Suomi

Markku Niemisen hymy ei hyydy, vaikka syksy ei ole ollut pelkkää päivänpaistetta. Kuva: Miika Lähdeniemi

Markku Niemisen syksyyn on mahtunut paitsi supermenestyksiä, myös tiukkaa pohdintaa.

Kun Raskolnikov Frido, Lexus Dream ja Willow Pride ovat ravanneet upeita suurvoittoja ja tallin tienestit alkavat lähennellä kohta huippuvuotta 2006, ravivalmentajan luulisi olevan onnensa kukkuloilla. Markku Niemisen arki musteni kuitenkin, kun Lexus Dreamin Killerin Eliitin voiton jälkeen antamasta näytteestä löytyi jäämä setiritsiiniä.

Pitkäksi venynyt prosessi päättyi viime perjantaina hänen kannaltaan suhteellisen hyvin, kun Suomen Hippoksen hallitus tyytyi langettamaan valmentajalle kilpailukiellon sijasta varoituksen ja pikku sakon, mutta onnellinen loppu ei silti ollut.

”Omistajille 25 000 euron palkintorahojen menettäminen oli kova juttu, kun terveen ja huippukuntoisen hevosen kilpailukieltokin venyi kohtuuttoman pitkäksi”, Markku Nieminen huokaa.

”Lexus Dreamilla on tosi fiksut ja ymmärtäväiset omistajat, mutta heidän kanssaan pitää vielä istua alas ja palaveerata, mitä on tapahtunut ja jatketaanko prosessia vielä.”

Viime talvelta Niemisellä on tuoreessa muistissa vastaavanlainen tapaus, jossa valmentaja sai niin ikään varoituksen, mutta hevosen voittamia palkintorahoja ei tuomittu menettäviksi.

”Rangaistus tuli minulle, vaikka kohdistuikin enemmän hevosenomistajiin, ja minun siitä pitää valittaakin, jos asiaa haluaa viedä eteenpäin”, Markku Nieminen näkee.

Lue myös: Lexus Dream menetti 25 000 euroa – Niemiselle varoitus ja sakko 

 

Julkisuudessa samasta aineesta eli setiritsiinistä suhteellisen lyhyen ajan sisällä langetetut erilaiset tuomiot ovat herättäneet ihmetystä, mutta Markku Nieminen näkee ne loogisina.

”Lexus Dreamin tapaus tulkittiin sääntöjen mukaan nollatoleranssirikkomukseksi, mitä se kiistatta olikin – niin vähäisen määrän setiritsiiniä näyte sisälsi. Lisäksi lääkekirjanpito ja lääkärinmääräys tukivat löydöstä ja lääkkeen käyttö oli kirjattu näytteenottolomakkeeseen”, Nieminen aloittaa.

”Se kuitenkin mietityttää, että mitä hevosille enää tohtii antaa? Me ollaan toimittu jo pitkään niin, ettei ole annettu heinän ja kaurojen lisäksi mitään, mitä lääkäri ei ole määrännyt. Lisäksi ollaan koitettu olla ylivarovaisia ja jatkaa varoaikoja, tässäkin tapauksessa 4 vuorokaudesta 5,5:een. Sittenkin elimistöön voi näköjään jäädä jotain.”

”Ennen pitkää kääntyy hevosta vastaan, jos sitä ei tohdi lääkitä eläinlääkärin ohjeidenkaan mukaisesti”, Markku Nieminen pelkää.

Suomen Hipposta hän ei moiti, vaikka näkeekin sen prosesseissa hiottavaa.

”Ihmiset ehtii kyllä saamaan rangaistuksensa, mutta hevoset pitää saada irti nopeammin. Laboratorioiden hitaus ei ole Hippoksen syy, mutta sille on tehtävä jotain. Jokaisen yksittäisen tapauksen takia ei hallitus voi tietenkään kokoontua, mutta päätöksiä voi kai nykytekniikalla tehdä muutenkin”, Nieminen listaa parannusehdotuksia.

”Ja selvää on, että jos näin voi käydä varoaikoja noudattamalla, niitä täytyy muuttaa. Muualla Euroopassa on tietääkseni jo todettukin, ettei 4 vuorokautta ole setiritsiinille riittävä varoaika.”

Johanna Kyläkoski talutti Lexus Dreamin juhlittavaksi Käpylä Grand Prix’n voiton jälkeen. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

 

Paljon ennen Suomen Hipposta antaa omat tuomionsa nykyään sosiaalinen media. Sen tietää Markku Nieminenkin, vaikkei hevostalli.netissä roikukaan.

”Sellaista kirjoittelua seuraamalla ei ole syytä itseään rääkätä. Oli asia mikä tahansa, aina löytyy äärilaitaa.”

”Mutta ne ihmiset, jotka tätä tekee, tietää tasan tarkkaan, miten asiat on. Eihän kukaan antaisi hevoselle mitään sellaista, mikä näkyy testeissä, joihin se varmuudella pärjätessään joutuu. Niin järjenköyhä en edes minä ole”, Nieminen tuhahtaa.

Tietyssä määrin hän ymmärtää nettikirjoittelijoitakin.

”Tottahan joku voi yksityiskohtia ja eroja muihin tapauksiin tuntematta ajatella, etten saanut mitään rangaistusta, mutta kyllä tämä mulle ja koko henkilökunnalle oli tosi rankka paikka jo ennen kuin mitään tuomioita oli tullut.”

”Kun tieto asiasta tuli, kotona juteltiin jo, että näinkö tämä oli tässä. Näin vanha äijä joutaisi tietysti jo lopettaakin, muttei mielellään tällä tavalla.”

Kilpailukiellon Nieminen olisi kokenut käytännön tasollakin kohtuuttomaksi.

”Silloin en olisi saanut ilmoittaa hevosia starttiin enkä käydä raveissa, ja käytännössä se olisi tarkoittanut elinkeinosta luopumista”, hän näkee.

”Sitä kierretään siirtämällä hevosia hoitajien nimiin ja niin kai meidänkin olisi täytynyt tehdä, mutta ei se oikein ole. Onneksi siihen on kai tulossa muutos.”

”Lääkeainerikkomuksista parempi rangaistus kuin kilpailukielto on tuntuva sakko. Se ajaa asiansa ilman, että tarvitsee kikkailla. Anaboliset steroidit ja muu ’oikea doping’ ovat tietysti eri juttu”, Markku Nieminen linjaa.

Lue myös kommentti: Ravien dopingvalvonta sahaa omaa oksaansa 

 

Muuten talliin kuuluu pelkkää hyvää. Kaudesta on tulossa sille yksi kaikkien aikojen parhaista, ellei paras, mutta hurja syysvire ei ole tullut Niemiselle yllätyksenä.

”Meidän tallin tuloksesta 80 prosenttia syntyy yleensäkin vuoden viimeisen kolmanneksen aikana, eikä meillä nytkään ollut oikeastaan muita keväthevosia kuin Lexus Dream.”

”Se ei ole tehnyt koko vuoden aikana kuin yhden huonon startin, Sweden Cupin finaalissa, ja siihen en osaa sanoa vieläkään syytä.  Ensimmäiset voitot tulivat pienillä marginaaleilla, mutta nekin kasvoivat, kun muutettiin varusteita Porin Suurmestaruuteen”, Nieminen mainitsee.

”Harmi vaan, että kun keväällä yritettiin antaa näyttöjä isoihin kisoihin, tuli 8- ja 11-lähtöratoja. Aku (Moilanen) ajoi niin kuin niiltä radoilta piti, mutta näytöt ei sitten riittäneet mukaanpääsyyn. Ne jäivät ensi vuoteen.”

”Lahdessa ajettiin hyvän paikan varmistamiseksi Kavioliiga Grand Prix’hin, 20 000 euron ykköspalkinto houkuttaa. Joulun yli ei kuitenkaan ajeta, vaan sydäntalvi pidetään taukoa”, Nieminen kaavailee.

”Raskolnikov Frido ei vielä alkukesästä mennyt niin kuin toivottiin, mutta harppasi eteenpäin, kun meni kesällä pariksi kuukaudeksi tauolle.  Myös Callela Lisbethillä kesti lähteä menemään, mutta nyt se on tosi hyvällä mallilla ja pärjää heti, kunhan juoksut yhtään onnistuu.”

”Vanhempia starttihevosia on tällä vain kuusi, 3-vuotiaita parikymmentä ja samoin 2- ja 1-vuotiaita. 3-vuotiaissa on sellaisia itseään loukanneitakin hevosia, joista tulee hyviä 4-vuotiaina”, Nieminen listaa.

Kriterium päättyi Niemisen tallin Raskolnikov Fridon ja Stonecapes Sparrow’n kaksoisvoittoon. Kuva: Elina Paavola

 

Vaikka Markku Nieminen vitsailee ”äijyydellään” ja sanailee, että ”joutaisi jo lopettaa”, tosi asiassa lopettaminen ei vielä edes häämötä.

”Henkilökunta ja muut ihmiset ympärillä haluaa jatkaa, ja vaikka oma panokseni ei enää kasva, henkilökunta ottaa fyysisellä puolella entistä isompaa roolia”, Nieminen kiittää.

Ja mitäpä eläkepäivillään tekisikään mies, jolle hevoset ovat merkinneet aina kaikkea?

”En minä tietenkään kokonaan lopettaisi vaan jäähdyttelisin pitämällä hevosia pelkästään kotona. Mulla on kiva paikka ja 22 karsinaa, ja sillä määrällä yhdessä paikassa homma menisi nykyisen systeemin jälkeen  harrastuksena”, Markku Nieminen naurahtaa.

”Golf-ihmisiä en ole, mutta vapautuvalla ajalla olisi kiva käydä moottoripyöräilemässä tai hiihtämässä – ainakin vähän useammin kuin kerran vuodessa.”

 

Tätä taustaa vasten – ja muutenkin – suunnitelmat Niemisen toisen asemapaikan, Teivon, muuttamisesta lähitulevaisuudessa pelkäksi kilparadaksi kuulostavat hänestä hyviltä.

”Kilparata Tampereelle ilman muuta tarvitaan, mutta valmentaa hevosia voi muuallakin. Ratatallit on ajettu ahtaalle ja ajetaan tulevaisuudessa entistä ahtaammalle näin lähellä asutuskeskuksia ympäristösyistä”, hän perustelee.

”Radoille ratatallit ovat pelkkä taloudellinen rasite, eikä valmennuskeskuksia kukaan yksityinenkään tuoton takia rakenna – sellaisia vuokria niistä ei voi periä.”

”Mutta jos viisi nuorta kaveria sijoittaisi satatuhatta jokainen ja rakentaisi yhdessä paikat, investointi ei olisi 20 vuodelle jaksotettuna kohtuuton”, Nieminen vinkkaa.

Vaikka mies itse täyttää marraskuussa 63 vuotta ja työura voisi periaatteessa jo olla tehty, raviurheilun tulevaisuus huolettaa häntä silti.

”Tässä lajissa on niin mahdottoman hienoa nuorta väkeä suurella innolla mukana, että heidän toivoisi saavan jatkaa vielä pitkään.”

Markku Nieminen palkittiin toissa Ravigaalassa harvinaislaatuisella Raviurheilijan kultaisella ansiomerkillä. Kuva: Anu Leppänen


Lue myös Maaseudun Tulevaisuuden juttu Markku Niemisestä, kun hänelle myönnettiin raviurheilijan kultainen ansiomerkki
2018

Jaa artikkeli:

Artikkelit Suomi