Viikon vieras ei ota Kuninkuusraveista elämää suurempia paineita

30.7.2019 - 12:56 | Jari-Pekka Rättyä Artikkelit Suomi

Markus Porokalla on 20 hehtaaria viljeltyä maata, mutta tilan päätuotantosuunta on hevostalous. ”Hevoset, kaksi kissaa ja koira – ei muita eläimiä”, hän listaa Kuva: Anu Leppänen

”Ei maailma siihen kaadu, vaikkei Vixenistä tulisi ravikuningasta koskaan”, Markus Porokka painottaa.

Costellon kärsittyä alkukesästä ravi- ja Välähdyksen laukkaongelmista alkoi yhä useammilla huulilla olla sama nimi: Vixen. Se paransi otteitaan startti startilta ja vakuutti viimeisetkin epäilijät viimeistään Torniossa kiertämällä ensimmäiset puolitoista kierrosta kolmatta rataa pitkin ja marssimalla silti T75-voittoon.

Hieman lunta tupaan tuli Mikkelin Suurmestaruudessa, jossa Vixen jätettiin laukatta yhdeksänneksi. Markus Porokka ei siitä huolestunut.

”Juoksusta ei vaan tullut niin ylivauhtista kuin toivoin, ja kiertäminen maililla takaa kärkeen oli mission impossible. Kuskin mielestä kaikki oli ok, ja verikokeet varmistivat asian. Kaikki on tehty, mitä on voitu, ja siksi ollaan levollisin mielin”, Porokka vakuuttaa.

”Totta kai kuninkuudesta on aina haaveillut, ja totta kai se merkitsisi paljon, mutta tässä lajissa on oppinut – tai ei oppinut vaan saanut huomata – että kaikki tapahtuu painollaan. Pitää vaan jaksaa jauhaa omaa juttua ja uskoa omaan tekemiseen.”

”Tallissa on viisivuotiaista alaspäin joka ikäluokassa lahjakkaita nuoria hevosia. Niistä varmasti joku juoksee vielä kuninkuuskilvassakin”, Porokka uskoo.

Vixenin nousu yhdeksi Lahden kuninkuuskilvan suosikeista alkoi jyrkentyä Nordic Kingin varjolähdöstä, jossa kukistui maalikuvassa Välkyn Tuisku (takana). Kuva: Elina Paavola

 

Vixen osallistuu nyt kuninkuuskilpaan kolmannen kerran. Markus Porokka uskoo kahdesta ensimmäisestä saadun luottamista omaan tekemiseen ja opitunkin jotain.

”Vixen syö ja juo reissussakin kaiken mitä sille antaa, ja ensimmäisellä kerralla Vermossa juotettiin sitä liikaa. Hevonen kusi joka matkan jälkeen ennen kuin ehdittiin purkaa hevonen valjaista. Liika on liikaa, riittää kun hevonen syö ja juo ihan normaalisti ja saa lähtöjen välissä riittävästi liikettä.”

Lahteen Juuasta tulee matkaa 450 kilometriä, ja reissuun lähdetään jo perjantaina.

”Heti kuuden pintaan, kun hyppyhommat on hoidettu”, Porokka täsmentää.

”Hevoset (Vixen ja Iikori) majoittuu radalle. Se on minusta ylivoimaisesti paras tapa majoittua kun ei tämän pidempään olla, jää kaikki kuljetukset perillä pois.”

”Viimevuotista viidettä sijaa lähdetään parantamaan, ja jos oltaisiin kolmansia-neljänsiäkin, olisin oikein tyytyväinen. Silloin olisi menty taas eteenpäin”, Porokka linjaa.

”Näissä kisoissa on viime vuosina nähty, ettei mikään ole selvää. Varsinkaan tällaisella hevosella, jolla on rajallinen lähtönopeus. Kolme lähtöä pitää mennä putkeen.”

”Paljon simppelimpää olisi, jos olisi hevonen, joka lähtisi lujaa ja viihtyisi keulassa”, Porokka lisää.

Vixenillä on tavoitteena pysyä kaksi matkaa kärjen tuntumassa ja iskeä pitkällä päätösmatkalla. Kuvassa hovikuski Mika Forss ja Jenni Porokka. Kuva: Elina Paavola

 

Markus Porokan nousu suomenhevosvalmentajien aateliin on ollut häikäisevän nopeaa. Vaikka mies on vasta 31 vuotta ja aloitti valmentajan uransa virallisesti vasta seitsemän vuotta sitten, hän on ehtinyt rakentamaan Vixenin lisäksi myös Koivikon Kallen Kriteriumin ja Derbyn voittajaksi.

”Tietysti tällaisista hevosista jo teini-iästä lähtien haaveili, mutta yllättävän äkkiä niitä sattui kohdalle. Monelle taitavallekaan valmentajalle ei satu koskaan”, Markus muistuttaa.

Pullistelija tai henkselien paukuttaja hän ei ole, kaikkea muuta, mutta onnistuminen Koivikon Kallella antoi nuorelle miehelle ison boostauksen tervettä itseluottamusta.

”Aina on ihmisiä, joilla on vahvoja mielipiteitä, mutta Kallen menestysten jälkeen en niistä hirveästi välitä. Olen tilivelvollinen vain hevosenomistajille ja omalle tiimille”, hän linjaa.

Tiimiin kuuluu Markuksen ja Jenni-vaimon lisäksi kaksi täyspäiväistä ja yksi osa-aikainen hevosenhoitaja. Valmennuksessa on vajaat 30 hevosta, joista noin 20 vieraita ja loput vähintään osaksi omia. Painotus on voimakkaasti suomenhevosissa.

”Niissä budjetti on riittänyt parhaaseen A-ryhmään. Lämpöisissä ei riittäisi, lämminveripuoli on siksi haastava”, Porokka tietää.

Markus Porokan edellinen työnäyte ennen Vixeniä oli Kriteriumin ja Derbyn voittanut Koivikon Kalle. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

 

Lisää haastavuutta nuori valmentaja saa pyörittämällä valmennustoimintaansa Juuassa – kaukana maan pääradoista. Valinta on kuitenkin täysin tietoinen.

”Arvostan sitä, että on kunnon talvet treenata. Parhaat pärjää etelässäkin, vaikka on jäätikköä ja pari senttiä lunta, mutta minä olen tottunut treenaamaan hyvissä talvioloissa. Meillä on 4-5 kuukautta talvea ja 3 kuukautta metri lunta”, Markus Porokka perustelee.

”Silläkin on merkityksensä, että juuret on täällä. Ollaan evakkoja kolmannessa polvessa, ja tila on sukutila. Lapset näkee isovanhempiaan, kun mun vanhemmat asuu tässä vieressä ja Jenninkin Joensuussa. Ravireissuillekin on helpompi lähteä, kun ei tarvitse hankkia lastenhoitajia muualta.”

”Ja kun on tottunut, että on 60 hehtaaria omaa tonttia, ei oikein innostaisi kerros- tai rivitalossa asua”, Markus lisää.

Hevostenkaan hän ei usko antavan muille pitkillä kuljetuksilla tasoitusta.

”Niistä sadoista hevosista, mitä tässä on ollut, vain kaksi on olleet huonoja matkustamaan ja nekin oli jo tullessaan laitakauhuisia. Meidän hevoset ei matkoilla vapise tai hikoile, mutta kuljetuskalustonkin pitää olla tietysti hyvää.”

Hyvin matkustaa myös hevosten valmentaja.

”Isällä oli puutavaran kuljetusfirma, ja tukkirekan kyydissä tuli istuttua penskana paljon. Mutta ammattina se ei ollut mun juttu, velipoika sitä hommaa nyt jatkaa.”

Markus Porokka on viehättynyt kotiseutunsa talviin. Meillä on 4-5 kuukautta talvea ja 3 kuukautta metri lunta.” Kuva: Anu Leppänen

 

Markus Porokka ei ole työskennellyt käytännössä vierailla koskaan vaan aloitti suoraan valmentajana omassa tallissa. Muitakin talleja hän on ehtinyt silti näkemään.

”Kävin Kaustisen hevosopiston, joka kesti työharjoitteluineen kolme vuotta. Kaustisella olin ensin Rainer Björkrothilla ja sitten Veli-Erkki Paavolalla, ja työharjoittelut tein Hannu Voutilaisella Saksassa ja Ahokkailla Laukaassa”, Markus kertoo.

Opinnot eivät menneet hänestä hukkaan.

”Kouluja aina moititaan, ja voihan se ollakin, että jotain voisi oppia muualla nopeammin ja paremminkin”, hän aloittaa.

”Mutta kun lähtee vieraalle paikkakunnalle kouluun ja 30 henkeä aloittaa vuosikurssin, saa opintojen ohessa valtavan määrän kontakteja. Ilman niitä kontakteja en olisi koskaan saanut Koivikon Kallea tai Vixeniä treeniin.”

Tulevaisuudesta Markus Porokalla ei ole erityisiä haaveita.

”Kun on perhe ja terveet lapset, huippumukavat hevosenomistajat ja hyvät työntekijät, elämässä on kaikki hyvin. Pysyisi tilanne vaan tällaisena, niin kaikki muu tulee, mitä on tullakseen.”

Katso myös: TalkKari vieraili Porokan ravitallilla (MT 4.3.2018)

Vixen ja Markus ja Jenni Porokka perhepotretissa. Kuva: Anu Leppänen
Jaa artikkeli:

Artikkelit Suomi