Viikon vieras: ”Huutokaupassa on oltava kaikille jotain”

10.9.2019 - 14:04 | Jari-Pekka Rättyä Artikkelit Suomi

Mitja Nummenmaa on Suomen Hevosenomistajien Keskusliiton toiminnanjohtajana kaikkea muuta kuin "leipäpappi". Omien hevosomistusten määrä lähentelee kymmentä. Kuva: Anu Leppänen

Ypäjän huutokauppaan ei valita hevosia suvun perusteella vaan ilmoittamisjärjestyksessä, koska ostajiakin on erilaisia. ”Jollakin voi olla lompakossa 50 000 ja toisella tonni”, Mitja Nummenmaa perustelee.

Nykymuodossaan varsahuutokauppa on järjestetty Suomessa vuodesta 1997 lähtien. Suomen Hevosenomistajien Keskusliiton toiminnanjohtaja Mitja Nummenmaa astui oman toimensa ohessa myös huutokaupat järjestävän Starinita Oy:n ruoriin vuonna 2005, kun SHKL osti siitä Suomen Ravihevoskasvattajilta 51 prosenttia.

”Starinita oli ajautunut velkoihin. Alkuaikoina myytävien varsojen määrä oli vain 30-40, eikä toiminta ollut kannattavaa”, Mitja Nummenmaa taustoittaa.

Vieläkään sillä ei tavoitella voittoa, ja tiukka kulukuri onkin ollut yksi huutokaupan suosion ja arvostuksen nousun tärkein syy.

”Totta kai huutokaupat voitaisiin meilläkin järjestää Messukeskuksessa tai hienossa hotellissa, jos varsoja myytäisiin 4 päivän aikana 700-800 kuten Ruotsissa. Mutta meillä määrä on pienempi ja ilmoittamismaksut ja provisiot vain murto-osa Ruotsin vastaavista.”

”Jos varsan huutaa meillä 5000 eurolla sisään, kustannukseksi tulee 300 euroa + vero. Ruotsin Elitauktionissa sama maksaa noin 1500 euroa ja Lexingtonissa 4000 taalaa”, Nummenmaa vertaa suuruusluokkia.

Ypäjällä vuodesta 2008 lähtien järjestetyn Suomen huutokauppa on löytänyt pikku hiljaa sekä myyjät että ostajat. Tänä perjantaina Ypäjällä huutokaupataan 110 varsaa, ja yleisöä odotetaan paikan päälle noin 1500 henkeä ja TotoTV:n ääreen 4000-5000.

Lue myös: Tilastotietoja varsahuutokaupan kehittymisestä

 

Erityisen iloinen Mitja Nummenmaa on siitä, että myös suomenhevoset ovat vihdoin löytäneet huutokaupan myyntikanavakseen. Niitä ilmoitettiin tänä vuonna ennätysmäärä, 21.

”Jos miettii huutokauppaan lähtemistä vaikka Oulusta, niin onhan se ihan eri asia, onko varsoja myytävänä 21 vai 3.”

”Suomenhevosvarsan ostaminen ei ole aina helppoa. Jos haluaa tehdä valinnan näin isosta joukosta laadukkaita vaihtoehtoja, joutuu kiertämään muuten aika monta tallia”, Nummenmaa tietää.

Lämminverivarsoja on tarjolla laidasta laitaan. Varsat otetaan myyntiin ilmoittautumisjärjestyksessä, ei suvun tai muiden syiden perusteella. Siihen on kaksi selkeää syytä.

”Jos kerran pyllistät jollekin kasvattajalle, joka ei ole sinä vuonna käyttänyt kaikkein muodikkaimpia oriita, voi tilanne olla toisena vuonna sellainen, ettei ole tarpeeksi myytäviä varsoja”, Nummenmaa aloittaa.

”Ja mikä tärkeintä: minulla ei riitä asiantuntemus sanoa etukäteen, mistä varsoista tulee ne huiput. En olisi tiennyt, että Bosses Lilystä, Graceful Swampista tai Mascate Matchista tulee, eikä tienneet hinnoista päätellen kaikki muutkaan.”

Alkuaikoina huutokauppaa moitittiin siitä, että suurkasvattajat kuten Kemppi, Laukko ja BWT ilmoittivat sinne sellaiset varsat, jotka eivät olleet menneet vakioasiakkaille.

”Niin varmaan tietyssä määrin tapahtuikin – kuka kasvattaja ei myisi varsaa, jos se tullaan ostamaan tallista kesällisenä. Mutta kuka kesävarsoista osaa varmuudella sanoa, kenestä tulee tähti ja kenestä ei?” Mitja Nummenmaa kysyy.

”Nyt se on alettu ymmärtää, ja siitä ajatuksesta on alettu päästä. Iso kiitos esimerkiksi Oskari Mäenpäälle, joka ilmoitti joku vuosi huutokauppaan koko ikäluokkansa Sahara-varsoja”, Nummenmaa mainitsee.

Lauri Hyvönen (vas.) on tottunut huudattamaan yleisöä Ypäjällä. Kuva: Anu Leppänen

 

Ensi vuoden kesäkuussa Mitja Nummenmaalla tulee täyteen 20 vuotta Suomen Hevosenomistajien Keskusliiton toiminnanjohtajana. Pesti löytyi aikanaan täyden sattuman kautta.

”Vedin kimppoja ja menin liittoon kysymään markkinointiapua ja tiedotuskonsepteja. Liiton silloinen toiminnanjohtaja Kari Puosi sanoi, että kuulostaa muuten hyvältä, mutta hän lopettaa juuri ja seuraajan haku on päällä. Hän kehotti pistämään hakemuksen sisään”, Mitja Nummenmaa muistelee.

Pienen mietinnän jälkeen tämä otti vinkistä vaarin, ja loppu on historiaa. Katumaan Nummenmaa ei ole päätöstään joutunut, vaikka diplomi-insinöörin työt jäivät.

”Onhan työn ja harrastuksen yhdistämisessä aina huonotkin puolensa, kaikki vastaavassa tilanteessa olevat sen tietää. Mutta kokonaisuus on voimakkaasti plussan puolella.”

Kimppojen kokoamisen ja vetämisen hän on joutunut ajankäytöllisistä syistä lopettamaan, mutta hevosten omistaminen on säilynyt rakkaana harrastuksena.

”Perheellä täytyy tietysti olla ruokaa pöydässä ja joskus pitää päästä lomailemaan, mutta muuten ajan halvalla autolla ja tykkään syödä halpaa kinkkua”, Mitja alustaa.

”Jos hevoset ei pärjää tai peleistä ei tule voittoja, en osta hevosia. Mutta jos on ylimääräistä rahaa, käytän sen mieluiten hevosiin. Elämän pitää olla kivaa, ja saan suunnatonta nautintoa hevosten omistamisesta.”

Peleistäkin rahaa hevoshankintoihin ja -harrastukseen on tosiaan tullut.

”Tykkään pelata omia liian vähän pelattuja tai hyväluokkaisia, mutta syystä tai toisesta unohdettuja hevosia – T-peleissä vaikka varmaksi asti. Ruotsissa kroonisesti alipelattu Mountain Cleaver varmana saatiin monta hyvää kimppalappua kiinni.”

Mountain Cleaver juoksi Mitja Nummenmaalle ison tukun palkintorahaa ja totovoittoja luottovalmentaja Pasi Tikkalan tallista käsin. Kuva: Antti Savolainen

 

Kulta-aikaansa hevosenomistajana Mitja Nummenmaa vietti pari vuotta sitten Mountain Cleaverin ja Aisha Simonin kilpailtua yhtä aikaa huippukunnossa ja tahkottua hirmutiliä Ruotsista. Valitettavasti se ei ollut ikuista, kuten raviurheilun luonteeseen kuuluu.

”Aisha Simonille tuli harvinainen suolistosyöpä, ja se meni tosi äkkiä huonoon kuntoon ja se jouduttiin lopettamaan”, Mitja Nummenmaa kertoo.

”Mountain Cleaverilla taas oli viime vuonna kavio-ongelmia, joiden jälkeen se ei palannut entiselleen. Se ravasi huonommin eikä tullut enää loppua yhtä hyvin kuin ennen, ja nyt siitä odotetaan juhannusvarsaa Maharajahista viiden hengen porukalle.”

Hevosia Nummenmaalla edelleen riittää: kaksi omaa, neljä puolikasta ja kaksi kimppahevosta, joilla molemmilla on mielenkiintoiset ajat käsillä.

Cocktail Princessin kaikki tekeminen on tähdätty Villinmiehen Tammakilpaan, jonka karsintoihin otetaan torstaina kaikki oljenkorret käyttöön. Lähtö on kova, mutta paikka paras mahdollinen – ysirata. Kaikki on mahdollista”, Nummenmaa vihjaa.

Battle Jackilla taas tähdätään Kriteriumin karsintoihin.”

Cocktail Princessiä on rakennettu määrätietoisesti Villinmiehen Tammakilpaa varten. Odotukset torstain karsinnoista ovat korkealla. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

 

 

Jaa artikkeli:

Artikkelit Suomi