Viikon vieras: ”Jos haluaa jotain, pitää luopua jostain”

27.8.2019 - 8:18 | Jari-Pekka Rättyä Artikkelit

Katja Melkko St Leger Pori Elian Web 29102016

Katja Melkon talli on aloittanut vahvasti Ruotsissa, ja Elian Webin Bergsåkerin rataennätys 09,9 perjantailta kruunaa saavutukset naapurimaassa toistaiseksi. Arkistokuva: Anu Leppänen

Katja Melkko toteutti 20-vuotisen unelmansa ja lähti valmentamaan hevosia Ruotsiin. Ainakaan vielä päätös ei ole kaduttanut.

Katja Melkolla ja koko hänen tallitiimillään on edessään jännittävä viikko. Tallin lippulaiva Elian Web juoksee lauantaina Suomen mestaruudesta Vermossa – samalla radalla, jolla sitä 3 vuotta sitten juhlittiin Suuren Suomalaisen Derbyn sankarina.

”Kaikki meni Derbyyn asti kuin elokuvissa, mutta sitten alkoivat vastoinkäymiset. Ensin lähtöratatuurien muodossa – saatiin koviin lähtöihin sellaisia paikkoja, joilta ei ollut mahdollista pärjätä”, Katja muistelee.

Isompi epäonni kävi kuitenkin 5-vuotiskesän St Michelissä.

”Ruuna astui pruuvatessa radassa olleeseen monttuun, mutta seuraavana päivänä startin jälkeen vasen takajalka oli turvoksissa.”

Siinä oli lievä hankosidevamma, jota ruuna sai parannella kuitenkin lähes vuoden päivät.

”Hevonen oli näyttänyt luokkansa, ja sille haluttiin antaa kaikki se aika, minkä se tarvitsi palatakseen huipulle. Onneksi omistajilla riitti kärsivällisyyttä”, Katja Melkko kiittää.

Elien Web, Katja Melkon elämän hevonen. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Viime perjantaina Bergsåkerissa Elian Web näytti paluun huipulle lopullisesti onnistuneen. Se voitti pystyyn rataennätysajalla 09,9 ”oljenkorsia” käyttämättä – kengät jalassa, normikärryillä, korvat kiinni ja vetolaput ylhäällä. Vielä keväällä ei näyttänyt kuitenkaan hyvältä.

”Eetu aloitti Ruotsissa ihan hyvin ja voittikin Bergsåkerissa, mutta sitten se muuttui raveissa ylilatautuneeksi. Tuli kummallisia laukkoja, Seinäjoella jopa loppusuoralla, ja Finlandia-ajossa totaalinen floppi”, Katja muistelee.

Eläinlääkärin tutkimuksissa selvisi, että kurkkuun oli kasvanut ihopoimu, joka tukki hengitystiet kovassa rasituksessa. Se täytyi operoida pois, mutta isosta operaatiosta ei ollut kyse.

”Eläinlääkäri kysyi, että ajatteko Elitloppet-viikonloppuna kilpaa. Siihen oli 16 vuorokautta. Minä vastasin, että eiköhän me vähän pidempään anneta toipua.”

”Täyttä varmuutta ei silti ollut, toipuuko hevonen henkisesti. Hevoselle ei voi sanoa, että juokse vaan – nyt se henki kulkee”, Katja Melkko lisää.

Nyt alla on kaksi komeaa voittoa ja edessä Suomen mestaruuslähtö Vermossa. Lähtörata 5 on luksusta ”Eetun asteikolla”, mutta silti toisen starttiraketin Next Directionin ulkopuolella. Katjan mielestä Elian Web ei ole niin keulariippuvainen kuin yleisesti luullaan.

”Se nauttii kyllä juosta ja vähän leikitellä toisten edellä, kotonakin, mutta on voittanut takaakin ja jäänyt Elitloppetin karsinnassa pussiinkin. Kyllä se jotain kertoo. Mutta toisten takaa on aina riippuvaisempi siitä, mitä muut tekee”, hän pohtii.

 

Elian Web viihtyy tuloksista päätellen Ruotsissa hyvin, eikä valmentajallakaan ole valittamista.

”Ystäviä ja läheisiä totta kai kaipaa, mutta jos haluaa jotain, pitää luopua jostain. Ja aina voi soittaa ja käydäkin. Arlandasta lentää suorat lennot Ouluun”, Katja Melkko muistuttaa.

Alun perin hänen oli tarkoitus lähteä Ruotsiin vain muutamaksi talvikuukaudeksi, ehkä toukokuulle asti. Sen jälkeen asiat ovat kuitenkin edenneet niin, että nyt edessä on toinen talvi poissa kotoa.

”Vanhempi tytär (Melissa, 16) oli täällä kesätöissä Villellä (Karhulahti) ja Reijolla (Liljendahl) ja ehdotti yksi päivä, että voisi jatkaa koulua täällä. Nyt hän aloitti lukion toisen luokan Wångenissa”, Katja aloittaa.

”Nuorempi tytär (Janina, 14) taas harrastaa ratsastusta, ja se on ollut Lumijoelta käsin vähän haastavaa. Kontion Päivin kanssa oli juteltu jo aikaisemmin, miten paljon helpompaa se olisi täällä, ja nyt hkin tuli tänne.”

”Minä olen sellainen koti-ihminen, että viihdyn hyvin missä tahansa ja olen vähään tyytyväinen. Tykkään ruoanlaitosta, käsitöistä, lukemisesta… Ja lisäksi tila, jolla nyt asutaan, on hyvin samanlainen kuin meillä kotona”, Katja lisää.

”Tyttöjen harrastukset pitää huolen, ettei aika tule iltaisin pitkäksi.”

Tyttäret ovat mukana Ruotsissa. Vanhempi, Melissa, oikealla, on aloittanut tänä syksynä Wångenin hevoslukiossa ja nuoremmalla Janinalla riittää kiireitä ratsastuksen kanssa. Kuva: Katja Melkon albumi

Hetken päähänpistona muutto Ruotsiin ei tullut – kaikkea muuta.

”Haaveilin siitä jo joskus 20 vuotta sitten, mutta sitten tuli lapset, eikä ollut enää mahdollista lähteä. Nytkin sitä mietittiin pitkään”, Katja kertoo.

Lopullisen sysäyksen antoi Elian Web.

”Sillä oli takana kaksi niin katkonaista kautta, että haluttiin treenata ja kilpaillakin talvi paremmissa olosuhteissa.”

Se näyttää olleen nyt erittäin oikeaan osunut veto. Elian Web on palannut tasolleen, ja tallin hevoset ovat menestyneet muutenkin Ruotsissa hienosti. Muutto kokonaan Ruotsiin ei ole kuitenkaan ainakaan lähitulevaisuuden asia.

”Kotona suomenhevosia, nuoriakin, ja Janne tykkää niistä kovasti. Lisäksi meillä on nuoria Suomessa syntyneitä lämminverisiä, joita on luontevaa kilpailuttaa Suomessa”, Katja perustelee.

Hevosia on tällä hetkellä Lumijoella parisenkymmentä ja Julmyrassa 11.

”Täällä hevosia on nyt sen verran kuin omaan pihaan mahtuu ja hoitajan kanssa kahdestaan pystytään hoitamaan, mutta tarvittaessa karsinoita ja työvoimaakin saadaan kyllä lisää”, Katja Melkko lupaa.

”Tervetuloa kaikki suomalaiset tervehtimään ja tutustumaan, millaisilla paikoilla me täällä treenataan.”

Tuula Pursiainen, kuvassa, on Katja Melkon mukaan tärkeä ihminen tallin hevosten hyvinvoinnissa: ”Hänen kuukausittaisilla käynneillään hoidetaan hevosia ja sielua.” Kuva: Katja Melkon albumi

Kaikki hevosenomistajat ovat toistaiseksi suomalaisia.

”Vaatii tosi pitkän ajan tutustua ihmisiin uudessa maassa sillä lailla, että he tuovat hevosia treeniin, mutta toivotaan totta kai, että niitäkin vielä tulee.”

”Toistaiseksi ollaan iloisia siitä, että ollaan voitu tarjota vanhoille, uskollisille asiakkaillemme mahdollisuus hyviin Ruotsin palkintoihin ja ollaan saatu tätä kautta uusiakin suomalaisia asiakkaita.”

”Kilpailu on totta kai kovaa ja pärjääminen vaikeampaa kuin Suomessa, mutta palkinnotkin sellaisia, että niitä kannattaa yrittää”, Katja Melkko näkee.

”Ja kotiinhan pääsee aina, jos alkaa siltä tuntua – sekä ihmiset että hevoset.”

Toistaiseksi Katja viihtyy Ruotsissa ja Julmyrassa mainiosti.

”Täällä hevosta ja hevosihmisiä arvostetaan, mitä me hevosihmisetkään ei muisteta aina Suomessa tehdä.”

Hevosten on hyvä olla Julmyran valmennuskekuksessa. Kuvat: Katja Melkon albumi

Jaa artikkeli:

Artikkelit